8/07/2017

Paluumuuttajan päiväkirja - Kuukautta myöhemmin


Paluusta Suomeen on nyt kuukausi, ja tuntuu jotenkin siltä kuin olisin täällä vain lomalla. Tunne on kyllä varmasti ohimenevä, sillä sain töitä tästä kämpän viereisestä kaupasta! Työmatkani ei ole varmaan edes 50 metriä... Uskomaton säkä mulla aina, mistä tää kaikki hyvä onni oikein tursuaa?
Työt ei kuitenkaan ala ennen kuin paikan pomo palaa kesälomilta mua kouluttamaan, mutta on mulla palkallisia koulutuspäiviä ennen töiden alkuakin kassan käytöstä ja hyllyttämisestäkin...

Ystäviä on tullut nähtyä jo melkein kaikkia vähintään kerran paluun jälkeen, joko syntymäpäivilläni (oon jo 26-vuotias!), leffailtaa viettämällä (Pride ja Snowpiercer on muuten hyviä leffoja), grillipippaloissa tai ihan perinteisesti kaljalla (opin vihdoin juomaan Karhua!).
Oon tässä jo tutustunutkin uusiinkin ihmisiin esim. Valkeakoskin musareilla, joissa kävin kääntymässä kaverin grillipippaloiden jälkeen. Olen myös ollut apuna lipunmyynnissä viereisessä kesäteatterissa jossa on käynyt yleisössä paljon tuttuja, joten on tässä jo paljon tullut kuulumisia vaihdeltua ihmisten kanssa hyvinkin lyhyessä ajassa!

Tampere on ollut mun ykköskohteeni aina kun on ollut rahaa tehdä jotain  - työt kun ei ole vielä alkanut niin rahaa on se pieni palkka mitä Skotlannista vielä tuli heinäkuun lopussa. Pieniä muutoksia on tapahtunut näiden vuosien aikana, kuten koskikeskuksen taakse tullut uusi istuskelualue, Kehräsaaren askartelukeskeinen kauppojen rykelmä, uusia puoteja ja ravintoloita, ja jotkut vanhat tutut ovat vaihtaneet paikkaa (kuten Aussie Bar). Kauheasti työmaatoimintaakin on meneillään, kun Tampereelle tulee se uusi ratikka, sekä iso kauppakeskus - jos olisin muuttanut takaisin kun nämä työt olisi jo valmiit niin olisin varmaan aivan hukassa.
Remonteista tulikin mieleeni että suosikkikauppani, Viiden tähden elokuvadivari, on laajentanut liikettään melkein viisi kertaa sen kokoiseksi mitä se ennen oli. Sain hukattua aikaani sinne puolitoista tuntia viime viikolla, kun olin vienyt sinne vaihdossa 74 euron edestä elokuvia. Lähdin sieltä ihan mukavan pinon kanssa kotiin...

Suomalainen ruoka on edelleen maistunut. Oon syönyt niin paljon nakkeja että kaiken logiikan mukaan sitä pitäisi tursuta jo korvista! Sama makkaran ja raejuuston kanssa... Oon nautiskellut myöskin Suomen mansikoita, karpalo-lonkeroa, fazerin suklaata, roiskeläppiä, korvapuusteja ja yksi päivä ihan keskenäni kokonaisen Ståhlbergin mustikkapiirakan (ensimmäiset metsämustikat kolmeen vuoteen, ai että oli HYVÄÄ!). Ainoa mitä tähän mennessä Skotlannin ruokatarjonnasta olen kaivannut, on Tescosta saatavat kanagoujonit, mutta mitään muuta kumma kyllä ei?

Parasta tässä paluumuutossa on kyllä ollut se, että pääsee näkemään taas kavereita. Kun tässä eräänä iltana pelattiin seurapelejä ja otettiin juotavaa ja grillattiin ruokaa niin tuntui että mikään ei ole muuttunut. Ystävyyssuhteet on ennallaan ja voidaan taas porukalla kirota märkää Suomen kesää ja nauttia kesäperunoista voin kanssa ja heittää läppää. On se hyvä huomata että jotkin asiat ei muutu kolmessakaan vuodessa mihinkään. Kaverit ovat ehkä kehittyneet tavalla tai toisella, mutta ovat silti selvästi ne samat ihmiset joihin vuosia sitten kiinnyin (ja jotka eivät pääse musta millään eroon...)

Hirveintä on kyllä se että se p*skin kalja halvimmassakin baarissa Tampereella maksaa n. 4£ kun pelkästään kahdella punnalla sait Skotlannissa vodka-colan tai kahdella ja puolella punnalla oikeasti hyvää kaljaa.

Hävytöntä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti