6/26/2017

Viimeinen työpäivä ja Farewell party


No niin, onpa ollut tapahtumantäyteinen viikonloppu vaihteeksi. Perjantaina olin (hyvin luultavasti) viimeisessä työvuorossani Ayr Racecoursella. Seuraavaan pariin viikkoon ei ole tapahtumia tiedossa ja en tiedä onko tässä nyt järkeä pysyä ks. paikan kirjoilla ihan viimeisiin päiviin saakka. Eilen olisi ollut vielä töitä tarjolla, mutta jouduin sanomaan kyseiselle vuorolle "ei", nimittäin siksi koska kaverini Laura oli järjestänyt mulle jäähyväispippalot! Enpä osaa heti ulkomuistista sanoa koska olen viimeksi altistunut niin järkyttävälle määrälle alkoholia... Tänään ehkä hieman heikotti.
En tosin ollut niin heikkona kuin juhlien emäntä - Laura katosi kesken pippaloiden ja löysin tämän kooman tasoisesta unesta omasta sängystään. Ilmeisesti beer pong ja muut juomapelit eivät ole Lauran kokoiselle ihmiselle parasta ajanvietettä.
Ja niin kävi loppujen lopuksi että minä, joka arvostan nykyään nukkumista hyvinkin paljon, olin "the last man standing". En edes muista aikaa sänkyyn menemisen ja nukahtamisen välillä, nukahdin saman tien.


Oli mukavaa viettää pitkästä aikaa iltaa melkein koko porukalla - tällaista karonkkaa järjestäessä on aina joku jolle päivä ei sovi, mutta kyllä tällä kokoonpanolla saatiin hyvin juhlat kasaan. Yritän kuitenkin tässä lähiaikoina nähdä niitäkin ihmisiä jotka eivät päässeet paikalle. 


Ennen juhlia kävin ensin entisen luokkatoverini kanssa kahvilla, koska tämä ei töiden takia päässyt kemuihin mutta halusi kuitenkin nähdä. Myin myös kyseiselle kaverille muutaman kirjan joista halusin päästä eroon ennen lähtöä - ainoa mikä kirjojen lisäksi tuottaa vielä päänvaivaa on tietokonepöytäni. Kaikki muu on jo myyty pois, televisio mukaan lukien. 

Kävin eilen myös heittämässä hyvästit lempicocktailbaarilleni illallisen merkeissä ja esittelin ks. paikan yhdelle kaverilleni joka ei ollut koskaan ennen käynyt. Sieltä oli helppo hypätä ruokailun jälkeen bussiin ja saapua juhlakämpälle. Juhlien juomapuoli kävi valitettavasti niin "kalliiksi" (Suomen hintoihin nähden ei kyllä mitään) että eräs suunnitelmani huomiselle taitaa jäädä nyt tekemättä. Olin nimittäin aikeissa lähteä kaverin kanssa telttailemaan Arranin saarelle, mutta nyt kun katson ikkunasta tuota myrskyisää säätä niin en usko että jään mistään turhan hauskasta paitsi. Ja suoraan sanottuna olen vieläkin vähän aivot jumissa eiliseltä joten ehkä tää alkoholin käyttö voi mennä taas hetkeksi tauolle (koko telttaretken pointti olikin mennä kaljoittelemaan). 

Mitäpäs muuta nyt on suunnitteilla? Noh keskiviikkona tulee kauan odotettu Pretty Little Liarsin päätösjakso jonka minä ja yksi eiliset pippalot missannut kaveri aiotaan katsoa yhdessä mun netflixillä. Torstaina menen korjaamaan vähän uusinta tatuointiani (josta taisin kokonaan unohtaa mainita helmikuussa kun sen hankin) ja perjantaina menen Glasgown yöelämään juhlat missanneen kaverin kanssa. On se kumma kun kerroin olevani lähdössä takaisin Suomeen niin kaikki haluaa yhtäkkiä taas hengailla! Ja viimeiset kuukaudet ennen tätä on ollut ihan hiljaista sosiaalisten tapahtumien kanssa... Tyypillistä. Muistelisin että tätä samaa tapahtui Suomessa ennen muuttoani Skotlantiin. 
Kai se on sitä että jos kaveri on lähellä ja aina valmis hengailemaan niin sitä ajattelee että "no ehtiihän sitä nähdä toistekin, jospa pidän tänään hiljaisen koti-illan sen sijaan" ja sitten kun onkin yhtäkkiä deadline, jonka jälkeen ei enää kaveria näekään niin tulee sellainen paniikki että pitää vielä nähdä mahdollisimman useasti ennen kuin tämä on sitten poissa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti