6/26/2017

Viimeinen työpäivä ja Farewell party


No niin, onpa ollut tapahtumantäyteinen viikonloppu vaihteeksi. Perjantaina olin (hyvin luultavasti) viimeisessä työvuorossani Ayr Racecoursella. Seuraavaan pariin viikkoon ei ole tapahtumia tiedossa ja en tiedä onko tässä nyt järkeä pysyä ks. paikan kirjoilla ihan viimeisiin päiviin saakka. Eilen olisi ollut vielä töitä tarjolla, mutta jouduin sanomaan kyseiselle vuorolle "ei", nimittäin siksi koska kaverini Laura oli järjestänyt mulle jäähyväispippalot! Enpä osaa heti ulkomuistista sanoa koska olen viimeksi altistunut niin järkyttävälle määrälle alkoholia... Tänään ehkä hieman heikotti.
En tosin ollut niin heikkona kuin juhlien emäntä - Laura katosi kesken pippaloiden ja löysin tämän kooman tasoisesta unesta omasta sängystään. Ilmeisesti beer pong ja muut juomapelit eivät ole Lauran kokoiselle ihmiselle parasta ajanvietettä.
Ja niin kävi loppujen lopuksi että minä, joka arvostan nykyään nukkumista hyvinkin paljon, olin "the last man standing". En edes muista aikaa sänkyyn menemisen ja nukahtamisen välillä, nukahdin saman tien.


Oli mukavaa viettää pitkästä aikaa iltaa melkein koko porukalla - tällaista karonkkaa järjestäessä on aina joku jolle päivä ei sovi, mutta kyllä tällä kokoonpanolla saatiin hyvin juhlat kasaan. Yritän kuitenkin tässä lähiaikoina nähdä niitäkin ihmisiä jotka eivät päässeet paikalle. 


Ennen juhlia kävin ensin entisen luokkatoverini kanssa kahvilla, koska tämä ei töiden takia päässyt kemuihin mutta halusi kuitenkin nähdä. Myin myös kyseiselle kaverille muutaman kirjan joista halusin päästä eroon ennen lähtöä - ainoa mikä kirjojen lisäksi tuottaa vielä päänvaivaa on tietokonepöytäni. Kaikki muu on jo myyty pois, televisio mukaan lukien. 

Kävin eilen myös heittämässä hyvästit lempicocktailbaarilleni illallisen merkeissä ja esittelin ks. paikan yhdelle kaverilleni joka ei ollut koskaan ennen käynyt. Sieltä oli helppo hypätä ruokailun jälkeen bussiin ja saapua juhlakämpälle. Juhlien juomapuoli kävi valitettavasti niin "kalliiksi" (Suomen hintoihin nähden ei kyllä mitään) että eräs suunnitelmani huomiselle taitaa jäädä nyt tekemättä. Olin nimittäin aikeissa lähteä kaverin kanssa telttailemaan Arranin saarelle, mutta nyt kun katson ikkunasta tuota myrskyisää säätä niin en usko että jään mistään turhan hauskasta paitsi. Ja suoraan sanottuna olen vieläkin vähän aivot jumissa eiliseltä joten ehkä tää alkoholin käyttö voi mennä taas hetkeksi tauolle (koko telttaretken pointti olikin mennä kaljoittelemaan). 

Mitäpäs muuta nyt on suunnitteilla? Noh keskiviikkona tulee kauan odotettu Pretty Little Liarsin päätösjakso jonka minä ja yksi eiliset pippalot missannut kaveri aiotaan katsoa yhdessä mun netflixillä. Torstaina menen korjaamaan vähän uusinta tatuointiani (josta taisin kokonaan unohtaa mainita helmikuussa kun sen hankin) ja perjantaina menen Glasgown yöelämään juhlat missanneen kaverin kanssa. On se kumma kun kerroin olevani lähdössä takaisin Suomeen niin kaikki haluaa yhtäkkiä taas hengailla! Ja viimeiset kuukaudet ennen tätä on ollut ihan hiljaista sosiaalisten tapahtumien kanssa... Tyypillistä. Muistelisin että tätä samaa tapahtui Suomessa ennen muuttoani Skotlantiin. 
Kai se on sitä että jos kaveri on lähellä ja aina valmis hengailemaan niin sitä ajattelee että "no ehtiihän sitä nähdä toistekin, jospa pidän tänään hiljaisen koti-illan sen sijaan" ja sitten kun onkin yhtäkkiä deadline, jonka jälkeen ei enää kaveria näekään niin tulee sellainen paniikki että pitää vielä nähdä mahdollisimman useasti ennen kuin tämä on sitten poissa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


6/18/2017

DIY Medaljonki jalokivistä


Mä olen aina ollut viehättynyt erilaisista jalokivistä. Kuukivi ja tiikerinsilmä on varsinkin suosikkejani. Kun opettelin ensikertaa käyttämään ICE-resiiniä askartelussa kokeilin tehdä tällaisen ostamaani tyhjään medaljonkiin. Kivet sain kaverilta mutta yksi liila puuttui joten ajattelin että laitan yhden tiikerinsilmä-kiven sinne sekaan. Vaikka ulkonäöllisesti se ei ehkä sovi sinne, niin minusta se on kiva yksityiskohta.


6/16/2017

DIY Naulakkokoukku ajopuusta



Voin kertoa että tämä ja se pieni merenneito-naulatyöni jäävät ainoiksi mitä teen tällä tekniikalla. On nimittäin tosi rasittavaa jos se lanka pääsee jostain kohtaa löystymään ja pitää purkaa kaikki mitä on ehtinyt tehdä sen löysälle jääneen kohdan jälkeen. Tästä sulka-jutusta ei tullut kyllä yhtä hieno kuin merenneidosta, mutta sain mä tämän työn silti myytyä, joten kaippa se jollekin kelpasi!

6/13/2017

DIY Tuulikello haarukoista


Tämä mun piti myydä mutta onneksi se oli omassa käytössä ensin, koska koukku josta tämä pitäisi ripustaa, hajosi. Hups. Onneksi ei hajonnut ostajan käsiin.

DIY Minihylly ajopuusta


Tämän päätin pitää ihan itselläni, joten en myynyt tätä kellekään... Toivotaan että se selviää ehjänä Suomeen asti.

Kävin tänään autotallia läpi kaikesta ajopuusta josta mun piti tehdä joskus jotakin, koska en usko että saan kaikkia näitä projekteja loppuun ennen lähtöä (ja jos saankin, mihin luulen änkeäväni ne?). Oli sääli heittää ne pois, mutta toisaalta helpotus kun ei tarvitse enää stressata mitä niistä keksisi.

6/12/2017

DIY lasinalustoja Scrabble-kirjaimista


Nämä menivät kaverille yhtenä osana synttärilahjaa. Wonderfuliin ei riittänyt f-kirjainta joten käytin yhtä toista askartelukirjainta, mutta se ei onneksi vaikuta lasin tasapainoon kun sen laittaa lasinaluselle. Kun kaikki muut oli jo käytetty niin hokasin että viimeisistä kirjaimista saa vielä muodostettua Carpe Diem!

6/07/2017

I Have 0 Reasons Why



Siitä on taas vierähtänyt hetki kun olen kirjoittanut, mutta ei vain ole oikein ollut mitään erityistä mistä puhua - tai niinhän mä luulin. Olin nimittäin unohtanut kertoa täällä että olen muuttamassa takaisin Suomeen. Asiaa maiskuttelin jo tässä postauksessa mutta nyt on rattaat jo lähtenyt pyörimään ja suurin osa mun omaisuudesta on lähetetty muuttokuormana Suomeen. Ainoa mitä on jäljellä on kasa vaatteita joilla selviän lähtööni saakka, tietokone, pari leffaa ja vedenkeitin (koska en luovu siitä luksuksesta että voin keittää teetä omassa huoneessani). Tulihan tämä päätös aika yllättäen mutta totesin että nyt jos koskaan on hyvä aika - onhan tässä jo kolme vuotta melkein oltukin.

Tietysti se jää surettamaan että se mun ultimaattinen tavoitteeni jäi suorittamatta, eli Royal Conservatoireen opiskelemaan pääsy, mutta hei, mitä nyt olen kuullut muutamalta oppilaalta jotka siellä on, niin voi olla että se ruoho ei ollut niin vihreää kuin miltä mun silmissä näytti. Eikä ole olemassa onneksi mitään lakia joka sanoisi että näyttelijänuraa ei saa yrittää ilman että on käynyt 3 vuotta kalliissa brittiläisessä teatterikoulussa. Joten eipä hätiä.

Mutta nyt siihen aiheeseen miksi edes aloitin kirjoittamaan postausta: Tulin katsoneeksi 13 Reasons Why-sarjan. Jotka eivät tiedä, niin 13 Reasons on kertomus high school-tytöstä, Hannah Bakerista, joka on tehnyt itsemurhan, ja jättänyt jälkeensä 13 kasettinauhaa, joissa hän kertoo 13 syytä itsemurhaansa. Syyt vaihtelevat: eräs poika johon hän oli ihastunut lähetti hänestä paljastavan kuvan koko koululle (tai itseasiassa ks pojan kaveri teki sen käyttäen pojan puhelinta), hänen kaksi ainoaa ystäväänsä jättivät hänet ulkopuolelle alkaessaan seurustella, ja niin edelleen.
Näin itse pitkään masennuksesta kärsineenä, osasin siinä mielessä samaistua tarinaan, että joidenkin ihmisten - etenkin niiden jotka ovat itselle tärkeitä - teot vaikuttavat odotettua vahvemmin omaan mielentilaan. Teini-iässä minulle oli erittäin tärkeää esimerkiksi ihastuksen kohteideni mielipiteet minusta ja heidän hyväksyntänsä ja läheisyytensä. Ja jos he sitten tekivät tai sanoivat jotakin joka antoi sellaisen kuvan että olen jotenkin riittämätön tai he eivät halua olla kanssani tekemisissä, se sattui kovaa ja pitkään.

Jossakin vaiheessa tämä hyväksynnänhaku kuitenkin meni ohi. Luultavasti siihen aikaan kun aloitin lääkityksenikin. Ja nyt ymmärsin, katsottuani 13 Reasons Why:n ja mietittyäni ketkä tällä hetkellä voisivat olla minun "13 Reasons Why", niin voin rehellisesti sanoa, että ei yhtikäs kukaan.
Kukaan tuntemani ihminen, kohteli tämä minua miten huonosti tahansa, ei ole sen arvoinen että minä kirjautuisin ulos tästä uniikista elämästäni. Ehkä olen siis päässyt ainakin jonkun verran eteenpäin tämän masennukseni kanssa, kun en anna enää yksittäisten ihmisten lannistaa minun häikäisevää persoonaani. Suksikoot muut suolle, jos en kelpaa sellaisena kuin olen. Elämä on liian lyhyt että sitä jaksaisi tuhlata siihen että esittää olevansa jotakin muuta kuin on.

Miettiessäni kuitenkin asioita mitkä minua lannistaisi, niin yksi ainoa asia joka tuli mieleeni, oli jämähtäminen paikalleen. Ettei etene missään, ei pääse kehittymään asioissa joista pitää, ei pääse toteuttamaan itseään, vaan jähmettyy totaalisesti lähtökuoppiinsa. Sen takia minua ehkä nyt tympii olla täällä Skotlannissa, jossa opinnot on käyty ja seuraavaa opintopaikkaa ei ole tiedossa, ja tässä kylässä työllistyminenkin (tai työpaikan pitäminen) on kiven alla ja huonommaksi vain menee (moni kauppa sulkenut ovensa viime aikoina). Olen siis melko jumissa täällä enkä etene. Siksi kai olen purkanutkin turhautumistani askarteluun, mutta askartelu ei valitettavasti maksa laskuja tai vuokraa, vaikka yritinkin viime viikolla pitää myyjäiset joissa olisin saanut vähän extrarahaa ja päässyt ylimääräisistä teoksistani eroon - ja kyllä vähän pääsinkin, mutta en tarpeeksi.

Joten, täällä meikä nyt sitten istuu lähes tyhjässä huoneessa, tuntien olonsa kuitenkin ihmeellisen rikkaaksi koska asiat on etenemässä taas edes johonkin suuntaan, vaikka se suunta olisikin nyt sitten koto-Suomi jonka talvet ei sovi mun persoonaani sitten yhtään. Mutta ensi talvella saatankin olla taas töissä Teneriffalla (saan n. 11.6. tietää pääsenkö töihin vai en) joten hip hei ja hellurei!