5/14/2017

Takaisin töihin

Ei, en ole palannut hullun stalkkeri-pomon ravintolaan, enkä mätänevään intialaiseen ravintolaan, vaan takaisin Ayrin racecourselle. Olen ollut nyt kahtena hevoskisapäivänä töissä, sekä ollut tarjoilijana pikkutytön kommuunio-juhlissa, rugby-seuran hyväntekeväisyyslounaalla, kätilöiden vuosikokouksessa ja intialaisissa häissä - ja ensi viikolla olen töissä showssa jossa esiintyvät  dreamboysit - miesstrippariryhmä!
Hyvä juttu tässä työssä on se että se on tuttu ja turvallinen: tunnen kaikki vakityöntekijät nimeltä ja pomot ovat täysjärkisiä ja mukavia. Ja mikään työpäivä ei ole samanlainen, koska ks tila tosiaan isännöi kaikkea häistä kokouksiin. Tähän mennessä omituisin työpäivä oli kyllä nuo intialaiset häät: ruokasalin tilaa halkoi isot valkoisesta kankaasta tehdyt seinämät ja seinämän toisella puolella söivät naiset, toisella puolella miehet. Miesten puolella sai kaikki tarjoilijat tehdä työtään, mutta naisten puolelle salia ei ollut miestyöntekijöiden sallittua astua jalallaankaan - toisin sanoen me naistarjoilijat jouduttiin tekemään paljon enemmän työtä. Varsinkin koska jääkone sijaitsi naisten puolella eli joka kerta kun miesasiakas pyysi jäitä pöytäänsä, piti minun tai jonkun muun juosta niitä hakemaan vaikka jäitä olisi pyydetty miestarjoilijalta. Huhhoih.

Rugby-seuran hyväntekeväisyyslounaalla meikä palveli V.I.P.-pöytää, johon kuului legendaarisen rugby-kommentaattorin, Billy McLarenin, tytär perheineen. Kyseinen tytär kävi kertomassa pomolleni miten tyytyväinen hän oli minuun ja kuinka pidin hyvää huolta hänen seurueestaan - jos olisin voinut, olisin nauhoittanut kyseiset kehut ja lähettänyt ääninauhan entiselle pomolleni.

Niin, entisestä pomosta puheen ollen, olen nyt 1 ja ½ kuukautta tässä vängännyt että tämä suostuisi maksamaan minulle palkan kuukaudelta jonka olin siellä töissä - n. 400 puntaa. Ensin lähetin vain kirjeen jossa pyysin rahojani, mutta mitään ei tapahtunut. Kolme viikkoa myöhemmin, kun palkkapäivä oli tullut ja mennyt, lähetin kirjeen jossa kerroin olleeni yhteydessä ACAS:iin (paikalliseen firmaan joka auttaa työntekijöitä joita on kaltoinkohdeltu tavoin tai toisin) ja pian alkoikin tapahtua: he olivat muka yrittäneet saada minua jo pitkän aikaa kiinni koskien palkkaani ja että palkka oli kyllä heti noudettavissa. Noh, menin sinne kaverin kanssa hakemaan palkkaani (pitihän sitä nyt olla henkivartija mukana) ja sain kuin sainkin palkkani - shekkinä. Ja kauanko kestää täällä siirtää shekki tilille? Vajaa viikko. Eli ensin sain tapella heidän kanssa puolitoista kuukautta että he edes suostuvat maksamaan ja nyt saan odottaa vielä extra-viikon että rahat näkyy tililläni. Argh.


Ai niin, tässä vielä lopuksi kätilöiden vuosikokouksesta kuvia heidän cupcake-koristelukilpailun osallistujista.