4/20/2017

Aggressio

No se siitäkin työpaikasta sitten. 
"Voi ei! Mitä nyt tapahtui?"
No, perjantaina otin töistä mukaani yhden ylimääräisen keiton kun keittiön pojat tarjosi, ja kotiin päästessäni söin sen. Puolisen tuntia myöhemmin meikä halaa vessanpönttöä ja oksentaa sisuskaluja pihalle, ja lauantainaamuna ei olo paljoa parempi. Soitan siis töihin ja sanon että mulla on ruokamyrkytyksen oireet ja en voi tulla töihin, ja vastaus oli? Ei tarvitse tulla takaisin töihin ollenkaan. Tähän mennessä tehtyjen tuntien palkka tulee perästä, kiitos ja hei. 
"...aika ylireagoinnilta kuulostaa."
NO AIJAA?

Hauskintahan tässä on se, että tänään ks. ravintola pääsi paikallislehtiin homeongelman ja parasta ennen-päiväykset ylittäneiden ruoka-aineiden takia, kun oli tarkastaja tullut visiitille. Ylläri.

Mutta sellaista, siinä meni sekin työ sitten. Onneksi ehdin tehdä parisen sataa puntaa kuitenkin rahaa siellä joten en ole nyt ihan puilla paljailla, mutta uusi duuni pitäisi löytyä mahdollisimman pian kumminkin. 

Tulin tässä kuitenkin todenneeksi, että tämä vaihdos baaritöistä ravintola-alalle ei ollut välttämättä se paras idea. Ehkä ylireagointia sanoa näin kun on vasta kaksi ravintoladuunia takana, mutta mä en suoraan sanoen ole kovin lahjakas lautasten kantamisessa. Varsinkin tässä viimeisimmässä duunissa, jossa oli raskaat isot lautaset, joiden päällä piti vielä tasapainoitella toista lautasta tai purkkia (soppakulho tai ranskalaisille tarkoitettu kippo) ettei ne liu'u alas lautaselta, ei tosiaankaan ollut mun hienoimpia kokemuksia. Joka kerta kun tartuin lautaseen niin olin hermorauniona että mitäs jos tän nyt pudotan... Ja pudotinpa kaksi kertaa onnistuneesti ne ranskalaiset lattialle tässä parin viikon aikana. Ja sain kokilta raivot niskaani kun tämä joutui sitten paistamaan uudet ranut. 
Vasemmassa ranteessani oleva satunnainen kipukaan ei ole auttanut tässä tarjoilijantyössä (mursin ranteeni ala-asteella ja se ei koskaan parantunut "oikein"), ja eikä varsinkaan mun ikävä kala-allergiani. Me tarjoilijat kun ollaan ne jotka tyhjentää lautasten sisällöt bioastiaan, jotta tiskaajan on ne helppo sitten esipestä koneeseen valmiiksi, ja sitä kalan määrää mitä nämä täällä Skotlannissa syö... Voin kertoa että käteni tuntuivat välillä siltä kuin ne olisi upotettu happoon. Ihottuma ei ole vielä viisi päivää töiden lopun jälkeenkään heltynyt. 

Joten ehkäpä nämä potkut olikin ihan hyvä asia mun terveyden kannalta. Työilmapiirikään ei ollut kyllä sieltä parhaasta päästä - toinen pomoista mm. on saanut syytteen kun läimäisi erästä (ennen mua siellä työskennellyttä) tarjoilijaa kasvoihin asiakkaiden edessä. Että sellaista. Ehkä tämä oli siis ihan hyvä juttu että sain lähtöpassit, olisi tullut melkoinen "hengen kuolio" jos olisin jäänyt sinne kauaksikin aikaa.



Aggressio!
Päästä, päästä irti jo
Ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään
Tää on hengen kuolio.
Ollut pitkän aikaa jo
Tässon kaikki olemukseltaan väärää

2 kommenttia:

  1. Oh hoh! Melkoista. Tuon tarinan perusteella vaikuttaa paremmalta, että antoivat sinun lähteä.
    Tsemppiä uuteen etsintään!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa kauhealta! Lautasten ja monienkin lautasten kantamiseen kylla tottuu mutta jos ranne jo nyt oireilee ei ala taida olla sinulle jarkeva. Onnea uuden etsintaan!

    VastaaPoista