3/01/2017

Teit meistä kauniin

No niin, nyt on taas Suomikin nähty pitkästä aikaa, ja jotain hyvin omituista tapahtui - sellainen pienen pieni koti-ikävän poikanen rupesi salakavalasti hiipimään tajuntaani.

Mitä helvettiä?

Eikä kyse ollut pelkästään siitä miten paljon olin taas kaivannut ystäviäni, vaan seassa oli nyt jotakin muutakin. Kävellessäni Kalevasta koskipuistolle lumihiutaleiden liidellessä katuvalojen himmeässä valaistuksessa kuuntelin Apulanta-elokuvan (Teit meistä kauniin) soundtrackia ja fiilistelin oikeasti haikeudella Suomen talven kauneutta.

Mähän inhoan talvea.

Sitä siinä sit rupesin vähän maistelemaan mielessäni että mitä jos mä ehkä jossain vaiheessa muuttaisinkin takaisin Suomeen, ja mietin että moni asia olisi niin paljon helpompaa Suomessa - näyttelijäuran aloittaminen olisi ainakin, koska mulla on Suomessa ks. alalla suhteita. Teatterikoulutkin olisi halvempia (toki sitten ihan erilaatuisia kuin täällä, mutta täällä taas ei ole takuita että pääsisin ikinä sisälle). Jopa sivutyön löytäminen olisi helpompaa, koska tietäisin mistä lähteä ylipäätään etsimään.

Tietysti sitten vähän masensi se ajatus että luopuisin tästä RCS-kouluun pääsemishaaveestani, mutta sitten taas toisaalta - kuka mua estää hakemasta sinne Suomesta käsin? Tai jos lentäisin aina viikoksi joka talvi takaisin Skotlantiin koe-esiintymään? Ellen sitten pääse johonkin täällä ennen kuin olen edes saanut aikaiseksi alkaa järjestelemään mitään Suomeen muuttoa, koska enhän mä nyt tästä ole ihan hetkessä lähdössä.

Huh, tuntuupa jotenkin helpottavalta myöntää tämä ihan julkisesti. Olen märehtinyt tätä mielessäni nyt kaksi viikkoa ja miettinyt mitenköhän ihmiset ottaa sen jos palaan "maitojunalla kotiin". En mä koe sitä kuitenkaan sillä tavalla. Koen sen ennemminkin sellaisena että mä kävin Skotlannissa, opiskelin, valmistuin, ja tuon nyt osaamiseni sitten Suomeen ja katson miten siellä lähtisi teatteriura käyntiin. Mulla on tässä myös erinäisiä kirjoitusprokkiksia menossa, joista tietty kielellisistä syistä vain Suomen julkaisijat olisi kiinnostuneita. Mikä tässä eniten tulee stressaamaan jos aion palata on - pitääks mun taas muuttaa mun koko omaisuus maasta toiseen?!


1 kommentti:

  1. Eihän siinä mistään maitojunasta ole kysymys! Ehkä, jos olisit käynyt jossain vain kääntymässä ja suurista suunnitelmista huolimatta palaisit, häntä koipien välissä Suomeen, joku VOISI noin ajatella (eikä sille siitäkään huolimatta pitäisi antaa mitään painoarvoa). Mutta sinähän olet jo tehnyt ja saavuttanut vaikka mitä. Teet ja menet juuri sillä tavalla, mikä tuntuu sillä hetkellä oikealta.

    VastaaPoista