12/11/2016

Mä joka päivä töitä teen... part 2

Siitä on jo vierähtänyt hetki kun oon viimeksi kirjoittanut blogiini, mutta kun on töissä kuutena päivänä viikossa kymmeneen asti illalla, ei ole oikein ollut aikaa paljoa muulle. Aamuisin menen salille, salilta suoraan töihin ja töistä kotiin nukkumaan. Niinä päivinä kun oon poissa töistä, otan yleensä lepoa tavalla tai toisella.
Tänään oli vapaapäiväni, joten lähdin Silverburnin ostoskeskukseen ja jessus se on mieletön paikka! Ainoa joka sieltä puuttui, oli kirjakauppa, mikä oli ehkä ihan hyväkin asia ottaen huomioon miten mun lompakko keveni jo muutenkin tällä reissulla... Mutta nyt mulla oli varaa kyllä tuhlatakin, koska oon tienannut hyvin ja oon ollut liian kiireinen tuhlaamaan rahaani paljoa mihinkään. Sain myös veronpalautuksia, sekä palkkaa ajalta kun olin töissä raviradalla tosi pitkää päivää viikon ajan.

En muista koska mulla viimeksi oli tilanne jolloin mun ei ole tarvinnut murehtia rahasta - opintotuet oli säälittäviä, kesän aikana vaihdoin työstä toiseen isompien tuntien perässä eikä mistään tullut mitään. Viimeksi kun mulla oli rahallisesti okei tilanne - huom. "okei", ei ihanteellinen - oli kun olin amiksessa ja isäni tuki mua opintojen ajan mitä pystyi. Nyt kun mun ei tarvitse murehtia jokaisen laskun tai vuokran maksun kanssa ja mulla on varaa ostaa asioita joita tarvitsen (esim. uusi sheivausterä oli aika listan kärjessä - ne on kalliita!) niin iso kivi on kierinyt rinnan päältä. Mukavaa kun aivot ei mene ylikierroksille ja verenpaine kattoon joka kerta kun ajattelen laskujen maksamista. Vapauttavaa.

Tietysti tällä 6 päivää viikossa työskentelyllä on se huono puolensa, että mulla ei ole oikeastaan aikaa tehdä mitään tai tavata ketään. En muista koska viimeksi olen nähnyt kavereitani, paitsi yhtä joka pyrkii omalta kiireiseltä aikataulultaan raivaamaan aikaa myös mulle, mikä on aika ihailtavaa kun tällä on kaksi työpaikkaa, joista toinen vaatii aikaa myös kun hän on kotona.

Mutta, on mulla luvassa myös omaa aikaa: lähden helmikuussa lomalle Suomeen. Veljeni on menossa naimisiin ja kysyin töistä saisinko sen verran vapaata että voin olla paikalla, ja tämä sopi heille hyvin - perhe ja häät tuntuu olevan tosi tärkeitä intialaisille, joten en sinänsä ihmettele että nämä eivät sanoneet mitään vastaan.

Joten, koitan olla reipas ja jaksaa tehdä töitä ahkerasti helmikuuhun asti ja päästä sitten ansaitulle lomalle. Ja toivottavasti olen myös bikinikunnossa siihen mennessä, sillä häät tulee olemaan paikassa jossa on palju ja sauna...