11/18/2016

Sain töitä!

Niin voisihan sitä kai tännekin mainita että työt intialaisessa ravintolassa jatkuu. Oon töissä 6 päivää viikosta, joten kaikki muu jää nyt vähän vähemmälle sitten... Mutta vihdoinkin on varaa maksaa vuokraa ja pistää rahaa säästöön!

pop champagne photo obamablltw6gif.gif

11/10/2016

Väsymyksestä kohti voittoa?

Kuten on varmaan saattanut huomata, olen ollut siipi maassa hetken aikaa, mutta ei mennyt kauaa kun sain taas revittyä itselleni jostain puhtia. Päivitin CV:ni ja lähdin taas uudelle työnhakukierrokselle, tällä kertaa saaden kutsut haastatteluun kahvilaan, intialaiseen ravintolaan sekä neljän tähden hotelliin, jonka omistaja on sama henkilö joka omistaa raviradat joille oon työskennellyt jo kaksi vuotta. Sain myös sähköpostia kahdesta muusta työpaikasta.

Kahvilan haastattelussa kävi heti ilmi että kyseessä on duuni josta saisin palkkaa "pimeänä", ja toisekseen palkka olisi ollut 5 puntaa per tunti, eli 2,20 puntaa vähemmän kuin mitä mulle lain mukaan kuuluisi. Eli niille sanoin kiitos ja heihei.

Intialainen ravintola otti minut haastatteluun heti seuraavana päivänä siitä kun olin tiputtanut CV:ni heille, ja nyt olen maanantaista lähtien ollut heillä harjoittelussa, joka päivä kahdesta kymmeneen. Kyseessä on yli 20 vuotta pystyssä ollut ravintola meren rannalla, jota ylläpitää perhe joka on asunut UK:ssa noin 30 vuotta. Perheellä on toinenkin ravintola Ayrin keskustassa, jota ylläpitää perheen esikoispoika, kun taas tätä jossa minä harjoittelen, ylläpitää kuopus. Omistaja viettää aikaa tässä ravintolassa kahden ja neljän välillä ja siirtyy sitten toiseen ravintolaan auttamaan esikoista, mutta tämän vaimo jää yleensä minun ja kuopuksen seuraksi. Koko perhe on todella ystävällisiä ja juttelevia ja kärsivällisiä, jos en ymmärrä jotakin.
Kaikki muut ravintolan työntekijät puhuvat punjabia keskenään, mutta onneksi sujuvaa englantia minulle, joten ei ole ollut mitään ongelmaa tähän mennessä. Työnkuva on simppeli ja omistajaperhe pitää mut hyvin ruokittuna: alkusiivouksen jälkeen on tee-hetki, neljältä on lämmin ateria, kuuden aikaan toinen tee-hetki ja töiden jälkeen saan vielä aterian kotiin vietäväksi (ja saan vieläpä kyydin kotiin). Ai niin ja hiljaisina työpäivinä saadaan myös välipalaa (eilen oli siipiä).

Hotelliin olin haastattelussa tänään, ja voin kertoa että pelkkä 30 minuutin vierailu ks. paikkaan antoi mulle jo sellaisen kuvan, että olisivat vain suoraan voineet sanoa: orjuutamme sinua kuin sirkuseläintä etkä saa sanoa siihen sanallakaan vastaan, ja jos et miellytä meitä, jos edes sukkasi on väärän väriset, niin saat samantien lähtöpassit.
Yikes. Suostuin silti harjoitteluvuoroon ensi viikolle, ihan siltä varalta jos tämä intialainen ravintola ei jostain syystä tärppääkään, niin on sitten edes joku "plan B". Hotellissa antoivat tosin kuvan että heillä on mahdollisuus nousta tärkeämpiin tehtäviin ja jopa johtoportaaseen, mutta mulla ei ole niin suurta intohimoa hotellialalle että moinen pahemmin kiinnostaisi. Mä tykkään tehdä cocktaileja ja sillä sipuli. Paperityö lähinnä kammottaa.

Paikat joista sain sähköpostia, oli ravintolaketju jolla on tilat Ayrissa sekä Prestwickissä, mutta mitä olen paikasta kuullut ja siitä miten pomot kohtelevat perus rivityöntekijöitä, on jäätävää. Hain sinne ihan pelkkää epätoivoisuuttani, mutta nyt kun on näin monta rautaa tulessa, niin voi olla että jätän menemättä ks. paikkaan, jos kutsuvat haastatteluun.
Toinen paikka on Ayrissa oleva pub, joka laajensi juuri ravintolaksi. Paikan omistaja itseasiassa kuoli juuri viime viikolla syöpään (kyläjuorut kulkee hyvin intialaiseen ravintolaan), joten olin yllättynyt että sain sieltä viestiä toissapäivänä. Kun kuitenkin vastasin että olen nyt harjoittelussa toiseen paikkaan ja vapaa vain ennen kello kahta, en kuullut enää mitään kyseisestä paikasta.


Olen nyt sitten sormet ja varpaat ristissä että kaikki menee hyvin tässä ravintolassa, koska sinne mä todella haluaisin jäädä. Mukava ilmapiiri ja ilmainen ruoka on vaan niin houkuttelevia, minkäs sille mahtaa...

11/01/2016

Lisää tästä väsymyksestä.

Oon taas koko päivän ollut tekemättä oikeastaan yhtään mitään, vaikka oikeasti mun pitäisi olla tekemässä seuraavia asioita:

- etsiä netistä tietoa josko olisin kelvollinen saamaan jonkinlaista työttömyys- tai asumistukea Skotlannista (mitä tosin epäilen, joten asenteeni on lähinnä "miksi edes vaivautua")

- päivittää CV:tä että voin lähteä taas etsimään töitä, mutta torjutuksi tulemisen pelko tuottaa jo niin kovaa ahdistusta että en vaan jaksa edes lähteä yrittämään - ja sitten muistan että mulla on kuitenkin laskuja ja vuokraa joka pitäisi maksaa ja ahdistun lisää koska kohta se vähäinen raha mitä mulla on jäljellä, loppuu, eikä mitään rahan lähdettä ole tiedossa

- valmistautua hakemaan taas jatko-opiskelemaan teatteria mutta oloni on sellainen että olen lähestulkoon luovuttanut koko unelmani näyttelemisestä - kyseinen urapolku on niin vaikea, eikä mulla ole tarpeeksi osaamista tai ulkonäköä ks. hommaan joten miksi edes yrittää?

Toisinsanoen en näe edessäni oikeastaan mitään ja jotain pitäisi kuitenkin yrittää mutta torjutuksi tuleminen ahdistaa niin etten edes jaksa enää.

Voisko mut lukita johkin suljetulle ison kirjapinon kanssa jossa vois vaan olla ilman että tarvitsee ahdistua joka kymmenen minuutin välein, kun muistaa että on taas työtön ja hukassa?