10/31/2016

Oon väsynyt.

Tää otsikko on odottanut postausta nyt viimeiset 7 tuntia. Mutta oon niin väsynyt etten jaksa edes kirjoittaa.
Kahvilasta tuli potkut koska olin liian hidas. Ja koska mokasin kaksi kertaa yhden vuoron aikana - ja nekin mokat tapahtui lähinnä siksi että olin ollut kahteen asti yöllä töissä toisessa duunissani, koska tarvitsen kaiken rahan mitä voin vaan ansaita. Että se siitä sitten. Taas työnhakuun, enkä millään jaksaisi. Olin harjoitteluvuorossa Glasgown baarissa ja nämä sanoivat että soittavat tiistaina päätöksen - eivät soittaneet, joten soitin keskiviikkona heille: pomo ei ollut paikalla, joten sanoivat että "soita uudelleen huomenna kahdeltatoista". Noh, mä soitan klo 12 ja ei, pomo ei ole paikalla, "me soitetaan sulle huomenna". Eivät soittaneet.
Joo antipa olla. Jos olivat aikeissa palkata minut niin olisivat varmaan soittaneet.

Halloween sujui paikallisissa kotibileissä, ja ikävä Suomeen oli kova koko illan. Kaverilla Suomessa on aina kivoja, intiimejä kotipippaloita, ja täällä sen sijaan... Noh. parhaimmillaan meitä oli 30, joista osa oli kuokkavieraina alakerrasta ja tuli vaan syömään emännän ostamat mässyteltävät. Osa vieraista tuli sinne vain ottamaan huumeita (en tiedä mitä oli, jotai poretabletin näkösiä mitkä saivat oluen avulla alas) ja lähtivät sitten klubille ennen kuin alkoi aineet vaikuttaa. Yugh.

Eli kaiken kaikkiaan, oon väsynyt ainaiseen työn metsästykseen, tunnen oloni jotenkin todella surkeaksi kun mihinkään duuniin en näytä kelpaavan, ja haluaisin vaan hetkeksi hermolomalle kotiin, mutta eihän mulla siihenkään ole varaa jos ei ole töitäkään...
Tekisi mieli nostaa taas lääkityksen annosta että voisin olla edes ennemmin turta kuin tuntea näitä ikäviä fiiliksiä koko ajan.

10/15/2016

Ihan pöllö DIY-projekti



Ei tule varmaan yllätyksenä että tämä Potter-fani diggaa näitä ihania höyhenpeitteisiä otuksia eli pöllöjä. Kotkat on suurin osa tosi ilkeän näköisiä, papukaijoja mun käy lähinnä sääliksi ja monet muut eksoottiset linnut näyttää mun silmissä kaikki samalta, mutta pöllöissä on sitä jotain. Tykkään kyllä haukoistakin, ja tietyistä pikkulinnuista, mutta ah, pöllöt! Olin viime viikonloppuna Edinburghissa ja törmäsin uudelleen Guinevereen, jonka tapasin ensimmäisen kerran viime vuonna Fringe festivaaleilla.


Ja Guineveren seurana oli tälläinen minipöllö! Niin söpö että teki mieli napata taskuun ja viedä mukanani...


Ja tämä erityisen epä-kuvauksellinen tunturipöllö, joka aiheutti sen että mun päässä soi Potterin tunnari koko loppupäivän... 

Koska mulla ei selkeästikään ole resursseja ylläpitää pöllöä - en ikinä ostaisi sellaista lemmikiksi mutta jos olisi mahdollista, voisin esim. hoitaa jonkun haavoittuneen takaisin lentokuntoon tms. - niin päätinpä askarrella tällaisen höyhen-vapaan pöllön. En oo ihan varma onko tämä nyt 100% valmis vai pitäisikö sitä vielä jotenkin säätää...? 


10/12/2016

Kamera sanoo klik klik klik...

 photo DSC_0524.jpg

Unohtui tosiaan purkaa kameralta kuvat siltä ajalta kun mulla oli kaksi suomalaista kylässä pari päivää. Käytiin yhtenä päivänä rannalla katsomassa tätä rauniorakennusta, joka voi varmaan teoriassa koska tahansa pudota tuolta jyrkänteeltä... On sen pelastamiseksi kai jotakin aikeilla, mutta budjettiongelmia vissiin ollut, kun ei ole vielä mitään tapahtunut.

 photo DSC_0527.jpg

Nämä seuraavat kuvat on taas eri kävelyreissulta, kun köpöteltiin rantaa pitkin Ayrista Prestwickiin lounaalle. Joku oli rannalle tehnyt tuollaisen teoksen, ja musta se oli vaan aika karmivan oloinen.

 photo DSC_0531.jpg photo DSC_0536.jpg

Mutta joku oli tehnyt siitä miniversion, joka taas näytti aika söpölle.

 photo DSC_0537.jpg

Ja eräs rouva oli heittämässä keppiä viidelle - kyllä - VIIDELLE koiralleen! Hauskaa niillä näytti olevan, varsinkin tuolla huskylla. 

 photo DSC_0540.jpg

 photo DSC_0546.jpg

 photo DSC_0542.jpg

10/08/2016

Taas uusia juonenkäänteitä

Juuri eilen piti kirjoittaa siitä miten se aurinko paistoi risukasaankin; tein sen mitä viime postauksessa uhkailin ja lähdin jälleen työnhakureissulle, ja sain kuin sainkin sitten harjoitteluvuoron uuteen puolalaiseen kahvilaan, ja sanoivat sitten harjoitteluvuoron päätteeksi että saan duunin. Paikkaa pitää yllä pariskunta, josta mies on paikan omistaja ja nainen on paikan pomo, ja he ovat olleet tosi mukavia ja antaneet hyvin työtunteja eikä mitään ongelmia näyttänyt olevan koko tänä ensimmäisenä työviikkonani - vaan kuinkas sitten kävikään?

Kun sain tänään työvuoron päätteeksi palkkani, paikan omistaja tuli sanomaan että 'tämä ei nyt oikein toimi' - mulle tää asia tuli aivan puskista, koska mulle ei oltu annettu mitään palautetta että olisin tehnyt jotakin väärin, ja omistaja varmaan näki mun kasvoistanikin, että nyt tuli aika totaalijärkytys. Varsinkin koska mä olin jo ottanut loparit edellisestä paikasta, eli oli aika pudotus tyhjän päälle. Yritin selvittää että mikä sitten oli ongelmana, mutta omistaja sanoi vain että tunnun olevan "wrong fit" ks. duuniin.
Noh, ehkä lievästi siinä nousi pala kurkkuun siinä vaiheessa ja pomo sitten saapui siihen ja selitti etten ollut tarpeeksi riuska kahvien teossa, koska sitten kun hän ja omistaja päättävät vihdoin ottaa päivän tai pari pois duunista, he haluavat jättää paikan sellaisten työntekijöiden käsiin joiden he tietävät pärjäävän.
Mua ehkä hieman ärsytti tämä tokaisu, nimittäin aina kun mä olen ollut töissä niin pomo on itse halunnut tehdä kahvitilaukset, eikä ole oikeastaan edes antanut mulle tilaisuutta tehdä paljoa mitään kahvikoneella - miten mun oli tarkoitus sitten oppia nopeaksi jos siihen ei annettu tilaisuutta? Ja juuri tätä mä sitten pomolta ihan suoraan kysyin, koska mitäpä mulla oli enää menetettävääkään, ja ilmeisesti tämä mun pointtini oli oikein ajoitettu ja muotoiltu, koska pomo mietti sitten hetken asiaa, kävi juttelemassa omistajalle, tuli takaisin ja sanoi että saan vielä viikon armonaikaa näyttää kynteni ja sitten he päättävät jatkuuko sopparini vai ei, ja tällä kertaa hän päästää mut paremmin kahvikoneeseen käsiksi.

Olin hiukan yllättynyt että onnistuin niin sanotusti luikertelemaan potkuista ulos, mutta toisaalta olen jo nyt lauantaina ihan hermoraunio työvuoroista jotka ovat vasta ensi viikon torstaina ja lauantaina. En ole mikään kauhean itsevarma kahvien teossa, varsinkin koska en itse juo kahvia niin en voi oikeen ikinä tietää maunkaan perusteella jos olen tehnyt jotain väärin, koska mulle kaikki kahvi maistuu pahalta. Cocktailit on siitä helpompia koska tiedän heti maistettuani että missä oon mennyt pieleen tai onnistunut.
En nyt tiedä ihan tarkkaan miten mä aion selviytyä tästä tulevasta viikosta niin että saan pitää duunini, mutta yksi idea oli että menen vapaapäivänäni ihan vaan istumaan ks. kahvilaan ja vahdin kuin haukka miten pomo ne kahvit tekee. Kirjoitan vaikka muistiinpanoja ja kertailen niitä sitten kotona mielessäni ennen torstaita, niin tiedän sitten miten toimia kun pääsen niinsanotusti puikkoihin. En samperi luovuta, kun kerrankin löysin mukavat työnantajat!!!