6/28/2016

Muutto Skotlantiin - miten se onnistui?

Limppu tässä kysyi minulta päivänä eräänä, että mitä kaikkea paperisotaa kävin läpi päästäkseni Skotlannin asukkaaksi. Se oli yllättävän helppo prosessi, josta kiitos kuuluu varmaan ystävällemme EU:lle, mutta nyt kun Englanti aikoo poistua EU:sta, raahaten Skotlannin mukanaan, en tiedä kuinka helppo tämä prosessi tulee olemaan enää jatkossa - ellei Skotlanti toteuta uhkaustaan ja itsenäisty ja pysy EU:ssa. Mutta, tässä nyt kuitenkin ne ainoat kolme asiaa jotka hankin muutettuani tänne.

NiNo eli National Insurance Number


gov.uk-sivusto itse kuvaa NiNoa näin:
If you’re moving to the UK you can only apply once you’re here. You must have the right to work or study in the UK to get a National Insurance number.
 Eli kun olin jo muuttanut tänne, hain tätä numeroa. Ks. numeroa olen tarvinnut mm. collegeen rekisteröityessä, pankkitilin avatessani ja työsopimuksia tehdessäni. Myöskin paikallinen työkkäri, jobcentre vaatii sitä jos aiot anoa työttömyysrahaa.

Rekisteröinti osoitteeseen
Kävin rekisteröitymässä mun osoitteeseeni alivuokralaiseksi toimistossa, jonka nimeä en nyt millään netistä löydä vaikka tiedän tasan tarkkaan jopa osoitteen jossa ks. toimisto on (iso rakennus jossa muitakin liikkeitä) mutta en vain löydä nimeä. Olisikohan se ihan vaan joku city council? No kuitenkin, postit sunmuut tulevat perille kun tämän käy tekemässä, plus ne siellä tietävät montako ihmistä täällä talossa nyt sitten asuu, mikä voi vaikuttaa asuntoveroihin tai joihinkin semmoisiin.

Rekisteröinti GP:lle

Rekisteröidyin GP:lle että asun tässä ja tässä osoitteessa, jonka vuoksi olen siis oikeutettu tämän ja tämän osoitteen lääkärinhoitoon jos tarve niin vaatii. Täällä reseptilääkkeet ovat ilmaisia, joten meikä vaan köpöttelee aina tietyin väliajoin lääkärille kertomaan että kyllä, olen edelleen masentunut ja kyllä, lääkkeet pitävät sen kurissa eivätkä aiheuta ikäviä sivuoireita.




....Tästä tulikin mieleeni mainita, että olen nyt puolittanut päivittäisen lääkeannokseni ja olen elänyt jo viikon pienemmällä annoksella. Tunnen pienen pieniä muutoksia, mutta en mitään pahalaatuisia sellaisia. Hiukan ehkä nukuttaa normaalia enemmän, mutta muuten nämä muutokset on ihan positiivisia: en ole niin turta koko ajan. Joskus tuntuu että lääkitys, vaikka vie tuskan pois, myöskin laimentaa ilon tunnetta, että kaikki on sellaista ei alamäkeä mutta ei ylämäkeäkään. 

6/26/2016

Juhannuksen viettoa Skotlannissa

Kävipä ilmi, että muutto Teneriffalle ei olekaan tarpeen: sain töitä hotellista johon kävin tekemässä harjoitteluvuoron perjantaina. Sinänsä helpotus, koska se olisi ollut kauheaa paperisotasäätöä, plus nyt kun UK eroaa EU:sta niin mun on vaikeampaa varmaan saada residenssi täältä Skotlannista jos muutan tässä välissä toiseen maahan, katkaisten kolmen vuoden (vai viiden? kumpaa ne nykyään edes vaatii?) asumisputkeni...

Sain siis tosiaan eilen tietää tästä työpaikasta, joka olikin juuri sopiva ajoitus koska olin kutsunut kaverini grillailemaan ja saunomaan meille koulun loppumisen kunniaksi - nyt oli sitten yksi syy lisää juhlia! Ja sattumoisin oli vieläpä juhannus!


Illan menu koostui ribseistä, kanavartaista, pastasalaatista ja jättimäisistä vaahtokarkeista.


Rohkeimmat kaverini uskaltautuivat jopa takapihalle rakennettuun saunaan, ja kuvassa näkyvä pyyhekaksikko oli siellä kaikkein pisimpään. Haluavat tulla saunomaan joskus uudestaankin.




Tuossapa mulla on muuten päälläni itsetehty hame jonka väsäsin vanhoista farkuista ja yhdestä ylimääräisestä kankaasta.
Saunan ja ruoan jälkeen me painuttiin baariin pelaamaan biljardia ja joskus kolmen aikaan kävin ostamassa hampurilaisaterian ja suuntasin kotiin. Unohdin juoda vettä ennen nukkumaanmenoa joten aamulla oli melko kuollut olo, voin kertoa... Mutta aamua kirkasti se fakta että mulla on nyt työpaikka!

6/21/2016

Taasko maanvaihdos?

Työnhaku ei ole edennyt minnekään. Paikasta jossa olin harjoitteluvuorossa, ei kuulu mitään. Paikka johon mun piti mennä harjoitteluvuoroon, ei ole vieläkään soittanut. Mistään ei tule taas mitään. Pitää tulostaa CV:tä ja lähteä taas uudelle kierrokselle ja katsoa mitä tippuisi syliin. Mutta, on mulle tullut yksi työtarjous, joka ei tosin sijaitse tällä saarella jota Britanniaksi kutsutaan, vaan vähän toisenlaisella saarella... Nimittäin Teneriffalla. Yksi Teneriffan suomalaispubien pitäjistä otti yhteyttä ja sanoi että heidän yksi työntekijä ei palaakaan turistikaudelle Teneriffalle, ja kun mulla on kerta kokemusta baaritöistä, niin... Noh, eli töitä olisi tarjolla, syksystä kevääseen. Ja suoraan sanottuna tarjous houkuttelisi. Mun edellinen reissuni Teneriffalle näytti miten erilainen kokemus ks. paikka oli nyt kun siellä oli aikuisena, ja moni paikka olisi kiva kokea uudelleen sen ikäisenä että niistä muistaisikin jotain. Plus järkkärikameran kanssa siellä olisi paljon tekemistä. Täytyy harkita kuitenkin vielä asiaa, plussa- ja miinuspuolten suhteen...

+ olisi töitä ja tuloja
+ se näyttää hyvältä CV:ssä kun on ollut ulkomaillakin baaritöissä
+ turistit sunmuut loisi paljon uusia kontakteja jotka voi auttaa taas tulevaisuudessa
+ olisi lämmin paikka jossa asua talven yli, Suomen lumi ja Skotlannin vesisateet ei innosta kumpikaan
+ olisi aikaa nauttia ks. saaresta paremmin kuin viikon lomareissu
+ olisin siellä aina kun on jotain kokemisen arvoista, kuten festivaalit

- juuri kun on saanut ystäviä Skotlannissa niin pitäisi jättää nekin taakse, tosin väliaikaisesti
- en pystyisi välttämättä hakemaan universityyn tänä talvena
- omaisuus; paljoa ei pystyisi ottamaan mukaan, joten miten osaisin päättää mitä tarviin?

Eniten tässä on kai kysymyksenä se että haluanko mä pitää nyt taukoa näyttelemisestä vai koenko että mun pitää nyt vaan jaksaa koe-esiintyä joka paikkaan ja toivoa että nappaa? Toisiko tauko mulle kenties lisää energiaa jatkaa sitten ensi keväänä, vai tekisikö se musta vaan passiivisemman? Jotenkin arvelisin, että mun tulisi ikävä näyttelemistä jo yhdessä talvessa, sen verran että varmaan lukisin näytelmiä ja punoisin päässäni muutamiakin juonia uran aloittamisen suhteen, jotta voisin sitten intoa puhkuen palata näyttelemisen pariin. Mutta, täytyy nyt harkita vielä asiaa - voihan olla että Teneriffan työkutsu peruuntuu syystä tai toisesta eikä mua huolitakaan sinne.


6/19/2016

John Moores vs. Cumbria

Aika tutkia taas koulutarjontaa, kun tämä työttömän elämä taas näyttää jatkuvan... Eilen olin työhaastattelussa taas yhteen paikkaan, mutta tällä kertaa sain saman päivän iltana hylkäävän vastauksen. Syynä uskon olleen se, ettei mulla ole "personal bar license"a jota tarvitaan kun työskennellään yksin baarin takana... Noh, pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.

Liverpool John Moores University 

John Moores universityssa on oppilailla käytössään kolme kirjastoa (joista 2 on auki 24/7), sekä 820 000+ kirjaa ja yli 2000 tietokonetta. Koulu on myös yhteistyösopimuksissa 11 eri kuntosalin kanssa Liverpoolissa, niin että ne ovat ilmaiseksi oppilaiden käytössä. Koulu järjestää myös kaikenlaisia iltoja oppilailleen Liverpoolin sydämessä - dramaoppilaille esim. visiittejä kaupungin teattereihin (Liverpool on Lontoosta seuraavaksi isoin teatterikaupunki). 
Kurssi: Drama tai Drama and creative writing
Hinta: 9000£ / vuosi
Minua kiinnostavia aineita: Improvisation, devising and storytelling, stagecraft and design, screen story, approaching your novel, independent study in creative writing

Koulusta valmistuneita:

Claire Foy

University of Cumbria

Lancasterissa oleva Cumbria on kovin vähäsanainen koulunsa hienouksista, mutta yleiskuva mitä koulusta sain vaikuttaa ihan laadukkaalta. Koululla on yksi kirjasto ja yksi ravintola (aukioloajoista ei tietoa) ja asumisoptioita koulu tarjoaa kolme erilaista. 
Kurssi: Acting
Hinta: 9000£ / vuosi
Minua kiinnostavia aineita: 20th century and avant-garde, monologue acting skills

Kumpi?

Koska Cumbriaan hakeminen olisi kuin sokkona kulkeminen, ja koska John Moores  tarjoaa luovaa kirjoittamista josta olen myös kiinnostunut, on valinta päivänselvä ilman Unistatsiakin (John Moores 83% tyytyväisyys, Cumbrialla 79%).



6/14/2016

Plymouth vs. Kingston

Aika taas karsia vähän university-optioita, kun eihän mulla työttömänä ja koulun lopettaneena ole muutakaan tekemistä! 

Plymouth University

Plymouth university on yksi suuri maailmanparantaja-koulu, täytyy sanoa: koulun kampuksella on puutarha jossa kasvatetaan opiskelijoille ilmaista ruokaa, kaikki kouluruoissa käytetty kananmuna on vapaista kanoista, maito on orgaanista, kahvi on Fairtraden kautta, liha tulee lähistöltä tukien paikallisia pienfarmeja ja koulun ruokaylijäämät menee paikalliseen kodittomien food shelteriin. Wau!
Ja oppilaiden kirjasto on tietysti 24/7 ja sisältää kirjojen lisäksi dvd:tä ja cd:tä ja e-kirjoja. 
Kurssi: Theatre and Performance
Hinta: 9000£
Minua kiinnostavia aineita: Improvisation and creativity, crafting theatre, performance practices

Kingston University

Kingstonin university sijaitsee Lontoon kupeessa ja sisältää mm. myöhään auki olevan ruokakaupan josta oppilaat saavat alennuksella ruokatarpeitaan, sekä neljä ravintolaa josta saa tuoreen lounaan tai illallisen jos ei huvita kokkailla. Kingstonilla on yhteistökouluja mm. Australiassa, Kanadassa, Chilessä, Kiinassa, Hong Kongissa, Meksikossa, Uusi-Seelannissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja USA:ssa, joten vaihto-oppilasvuodelle on paljon optioita minne lähteä! 

Kurssi: Drama
Hinta: 9000 £ / vuosi
Minua kiinnostavia aineita: The actor and the text, Mask and Clown, Dramatic writing, Avant-garde performance, Cabaret, Burlesque

Koulusta valmistunut:

Ben Barnes


Kumpi?


Kaiken logiikan mukaanhan mun pitäisi haluta Kingstoniin, jossa on tarjolla aivan mahtavia aineita, mutta.... mun sisuksissani on joku outo kutina että Plymouth olisi aivan mahtava paikka, ja toisekseen, Unistats paljasti että vain 67% oppilaista on tyytyväisiä Kingstonin drama-kurssiin, kun taas SATA PROSENTTIA on tyytyväisiä Plymouthiin... Eli jooh, mun sisuskalukutinaa kuunnellen...

Tällä mennään!

6/12/2016

Vähän erilaiset synttärit

Tämä krapulainen päivä on mennyt lähinnä pepperoni-pizzan ja Vin Diesel-elokuvien parissa, mutta päädyinpä nyt viimein avaamaan bloggerinkin. Eilen olin tosiaan Glasgowssa kaverieni Lauran ja Jenniferin (kaksoset) 25v. synttäripippaloissa Megabytesissa, joka oli varattu kokonaan meidän käyttöön. Paikassa on pinball-koneita, kaikki mahdolliset pelikonsolit ja muita pelikoneita plus biljardipöytä. Tosi erilaiset synttärijuhlat missä oon ikinä ollut, mutta hyvällä tavalla!

Ensin pelattiin isolta screeniltä Mario Kartia "Drink and drive"-metodilla eli pelin alussa kaikilla on täysi lasillinen juotavaa, ja kilpa-ajon aikana ks. juoma on juotava tyhjäksi, mutta et saa ajaa ja juoda yhtä aikaa. Eli optiot on joko juoda lasi tyhjäksi jo lähtöviivalla ja ajaa sitten täysiä loppuun asti, tai sitten pysähdellä juomatauoille, tai ajaa maaliviivan eteen ja juoda lasi kerralla tyhjäksi ja ajaa sitten viivan yli. Hauskaa oli, vaikka pojat huijasikin välillä.



Itse olin onnesta sekaisin kun löysin segan ja vanhan kunnon "Streets of Rage"-pelin, sekä PS1:n ja CTR:n jossa hakkasin kaikki jotka mut haastoi peliin. 


Olin ihan unohtanut miten raskasta näiden pyssypelien pelaaminen onkaan, kun joutuu koko ajan kannattelemaan asetta eikä peli salli taukohetkiä...


Paikan vuokraus meidän käyttöön maksoi 5£ per nokka, eli ei todellakaan kallista lystiä ollut, kun saatiin koko paikka käyttöön kuudesta illalla yhteentoista yöllä. Muut jatkoivat tuolta vielä klubille, mutta itse lähdin kahden muun kanssa takaisin Ayriin ja katsottiin kolmistaan James McAvoyn tähdittämä "Filth". Vihdoin tuli sekin leffa nähtyä! 



Biljardissa hävisin kaikille tosi pienellä erotuksella, märr...

6/11/2016

Blogilla on nyt Facebook-sivu!

Nykyään on kuulemma tosi "in" perustaa blogilleen Facebook-sivut joten menin sitten valtavirran mukana... Ajattelin että joskus jaan ks. sivulle esim. kuvia jotka ei kaikki mahdu blogipostaukseen ja päivittelen sinne lyhyesti asioita joista aion kirjoittaa lähiaikoina pidemmän postauksen, joten tervetuloa sinne kyyläämään mitä multa on luvassa! Tuopahan painostusta kirjoittaa blogiinkin välillä, heheh...

6/05/2016

Kun Hurtta käveli pubiin

Mun piti tänään jakaa pieni muistelukirjoitus koskien päivää kun tapasin Keira Knightleyn (sekä Damian Lewisin), mutta nyt tuli ajankohtaisempaa asiaa, nimittäin...
Olin eilen eräiden puolituttavien tupareissa, ja mietin että koskahan yksi kaverini pääsee töistä että tämäkin pääsee juhlijoiden riemukkaaseen joukkioon. Noh, ks. kaveri työskentelee pubissa aivan tien toisella puolella joten mähän päätin sitten mennä "happihyppelylle" ja kipitin tien yli ks. pubiin. Moikkasin kaveria ja tämä oli ihan että "oh my god guess who's here!" ja kaverin innostus oli niin päällekäyvää että nyt oli pakko olla jotain tosi hyvää tiedossa. Ja kyllä.
Se oli Hurtta. Sandor "Hurtta" motherfuckin Clegane!


Game of Thronesista kuuluisuuteen noussut sekä Hot Fuzzia tähdittänyt Rory McCann oli siellä. Mun lempipubissani, täällä Ayrin keskellä-ei-mitään tuppukylää. Whaaat!!
Samassa kun käännyin katsomaan suuntaa johon kaverini osoitti, niin ulos terassille vievä lasiovi aukesi ja sieltä se asteli sisälle, pää oven yläkarmia hipoen. Hän käveli ohitseni ja vilkaisi ohimennen minuun, ja mitä mä saan sanotuksi?
"Yarp."


Kyseessä siis repliikki mitä Rory käyttää useaan otteeseen Hot Fuzz-elokuvassa. Ja arvatkaa mitä? Rory nauroi ja sanoi "Yarp" pari kertaa takaisin. Olin tikahtua riemusta etten onnistunut nolaamaan itseäni, kun hän kävi hakemassa kaveriltaan sytkärin ja palasi ulos tupakka-alueelle. Kysyin kaverilta suostuisikohan Rory kuvaan kanssani ja kaveri varoitti että aiemmin kun joku oli käynyt kysymässä, vastaus oli ollut "Fuck off". Hylkäsin sitten ks. ajatuksen ja seurasin miestä tupakka-alueelle ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

"Hi, I know you're just having a night out and all I don't want to disturb or anything, but mom and I really love Game of Thrones."
"Oh yeah, hooked on it are you?"
"Yes. She started reading the books in the nineties and now I've read them too."
"That's cool. Sorry what's your name?" 
(Rory ojentaa kättään)
"Oh, yeah, hi, I'm Jenni."
"Jenni, nice to meet you, I'm Rory."
*hetken hiljaisuus*
"I'm studying acting actually, here in Ayr."
"Oh yeah? How are you liking it?"
"Yeah, it's been good. I'm pretty much done now so this is kinda like my graduation weekend."
"Oh that's cool! Congratulations. What are you doing next?"
"Well I tried to get to the Royal Conservatoire but had no luck with that so I'll have a gap year..."
"Sorry, what's Royal Conservatoire?"
"It's a school in Glasgow that teaches drama, dancing and music. David Tennant and James McAvoy went there."
"Ooh, right, right!" 

Ja sitten kaverini tuli keskeyttämään ja yritti houkutella Rorya jatkoille tuparipippaloihin, mutta kieltäytyi kohteliaasti kutsusta. Kysyin jossain välissä keskustelua myös yhteiskuvasta, mutta hän kieltäytyi nätisti (ei sentään sanonut "fuck off") ja sanoi että hän ei niin humalassa ole kovin viehättävä kuvaamisen kohde.
...Houkutteli heittää vitsiä että ei herra ole yleensä viehättävä muutenkaan, mutta pelkäsin että vitsini tulisi otettua liian todesta.

Ja sellainen oli tarina siitä miten eilen tapasin Rory McCannin.

Yaaarp.

6/04/2016

Koulu melkein ohi ja työ edelleen hakusessa

Kaksi neljästä työharjoittelusta on ohi eikä mistään kuulu mitään. Sporttibaarista piti tulla puhelua että miten harjoittelu meni, ison baarin hylkäsin jo paikan laadun perusteella. Kahdesta tulevasta harjoitteluvuoropaikasta ei ole tullut vielä tietoa koska haluavat mut töihin... Huoh. Alkaa jo tulla mun kesäkuun suunnitelmien tielle kun ei tiedä missä pitäisi olla ja milloin. Ensi viikolla olisi synttäripippalot joihin pitäisi päästä, mutta tietysti mun tuurilla joku soittaa mut harjoitteluvuoroon just silloin.

Eilen olin koulussa ja saatiin kuulla että se oli viimeinen varsinainen koulupäivä. Maanantaina pitää vielä tulla hetkeksi palauttamaan pari esseetä ja sitten on kouluvuosi kokonaan ohi, vaikka sen piti loppua vasta ensi viikon perjantaina. Porukka oli aika levotonta tänään koulussa kun kuulivat asiasta... Paljon äänekästä musiikkia ja tanssia ja riehaa, ja mun mielessäni pyöri vaan että vihdoinkin pääsen eroon tästä ylidramaattisesta teiniporukasta, hahah! Toissapäivänäkin oltiin luokan porukalla klubilla ja kun vihdoin joku luokan ulkopuolinen alkoi juttelemaan, tämä lähti aika pian luokkalaisten äänekkään ja lapsellisen käytöksen takia pois. Teki mieli roikkua kyseisen miehen jalassa ja huutaa "Take me with you!"

Päätin nyt kuitenkin viimeisen päivän kunniaksi lähteä luokan kanssa lounaalle koulun jälkeen ja käymään rannalla jäätelöllä. Jotenkin tuntuu että iso paino poistuu harteilta kun tietää ettei tarvitse palata tähän porukkaan ensi vuonna. Vaikka myönnän kyllä, että tiistaina oli todella hauskaa: esitettiin vuoden viimeinen show, Animal Farm, päivä- ja iltanäytöksenä ja kun lopulta päästiin iltashowsta ulos, muutama meistä änkesi samaan autoon ja ajeltiin rannalla ikkunat alhaalla hoilaten monenmoisia jumputusbiisejä, muun muassa:



Eilen lounaan ja jäätelön jälkeen menin kävelylle meren rannalle, katselemaan löytyisikö sieltä tiiliskiviä meidän puutarhaan kukkapenkkeihin, kun huomasin pari roskaa rantavedessä. Mulla oli mukana tyhjä sipsipussi joten nostin ne roskat siihen ja sulloin pussin laukkuni sivutaskuun. Sitten löysin lisää roskia jotka pistin sipsipussiin. Sitten löysin tyhjän muovipussin ja sulloin sipsipussin roskineen siihen. Sitten löysin tyhjiä tölkkejä ja pulloja ja keräsin nekin sinne pussiin. Lopulta ks. muovipussi oli tupaten täynnä roskaa ja löysin toisen muovipussin johon jatkaa roskien keräämistä. Loppujen lopuksi olin kävellyt n. kilometrin rantaviivaa pitkin naapurikylän rantaan ja kerännyt kaksi pussillista roskia, enkä edes saanut niihin mahtumaan kaikkea mitä rannalta löysin. Pisti niin paljon ketuttamaan ihmisten piittaamattomuus roskaamisesta että taidan tehdä jossain vaiheessa ihan videopostauksen asiasta.
Mutta jotain positiivista siinä roskien keräilyssäkin; sain ihan hyvin rusketusta