5/28/2016

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa - työ edelleen hakusessa

Kyllähän mä arvasin, että se työ josta olisin saanut 1600-1700 euroa kuussa oli liian hyvää ollakseen tosi. Pöh! Tuli tänään vihdoinkin viestiä paikasta, että omistaja muutti mielensä eikä haluakaan uutta työntekijää neljäksi päiväksi viikossa - tarjosivat 10-tuntista viikkoa johon minä totesin että ei kiitos. Tuhlasivat sitten minun aikaani turhaan ja yrittivät tarjota aika rupuista lohdutuspalkintoa... Sentään maksavat harjoitteluvuoroista kun huomautin asiasta.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Meikä teki reissun Ayrin keskustaan kymmenen CV-lappusen kanssa ja olen kuullut nyt neljästä paikasta jo takaisin. Tässäpä niistä lyhyesti.

Sporttibaari

Pariskunnan ylläpitämä pub joka näyttää tärkeimmät ottelut televisiostaan. Tosi siisti, intiimi paikka jossa kuulemma asiakaskunta on tosi mukavaa, eikä sellaista mitä täälläpäin joissakin pubeissa on (vanhoja humalaisia miehiä jotka möykkää ja rikkoo paikkoja). Paikka tekee jopa muutamia cocktaileja, eli ei olisi pelkkää oluthanan käyttöä tiedossa. Omistaja oli tosi mukava ja tarjosi mulle huomiselle harjoitteluvuoron illaksi. Aluksi tarjotaan 20 tuntia viikossa, joka voi siitä sitten kasvaa...

Iso baari

Lauran naapurissa sijaitseva baari on tosi iso, sisältää kaksi baaritiskiä ja kaksi terassia, eli tässä paikassa voi olla joskus tosi kiireistä, etenkin kesällä koska paikka on yksi harvoista joihin paistaa illalla vielä aurinko. Paikka on suht siisti ja asiakaskuntaa on kaikenikäistä ja taustaista, ja tunteja tarjotaan n. 20-25 viikossa. Laura oli täällä harjoitteluvuorossa eikä koskaan kuullut mitään sen jälkeen, joten lievää ennakkoluuloa ilmassa. Menen kuitenkin harjoitteluvuoroon sunnuntai-iltana.

Grilli ja baari

Laadukasta grilliruokaa valmistava tosi nätti paikka Ayrin keskustassa, jonka cocktail-lista oli ihan mielettömän herkullisen näköinen! Pakko mennä joskus ihan asiakkaaksi sinne, vesi herahti kielelle kun katseli listaa... Paikka etsi lähinnä jotakuta tiskille oven eteen joka ohjaa asiakkaat pöytiin mutta mun baarikokemus sai heidät kiinnostumaan ja kävin siellä tänään haastattelussa. Ilmapiiri oli mukava ja paikka oli tosi siisti ja laadukas. Työvuoroja olisi tarjolla n. 20 viikossa, plus sitten jos joku tarvitsee tuuraajaa ja haluaa tarjoutua ottamaan lisää vuoroja. He soittelevat lähipäivinä ja pyytävät harjoitteluvuoroon.

Hotellin baari

Löysin hyvin pikkuisen hotellin Ayrin keskustasta ihan puolivahingossa ollessani matkalla keilaradalle viemään niiden baariin CV:täni. Heillä mainostettiin että hakevat täysviikkoisia ja osa-aikaisia työntekijöitä joten vein viimeisen CV:ni ennemmin sinne. Sieltä soitettiin tänään ja huomenna aamulla mulla on haastattelu ks. paikkaan. Olettaisin että tarjoavat myös harjoitteluvuoroa ennen kuin päättävät mitään. Saa nähdä miten tämän kanssa käy...

5/23/2016

Jatka lausetta-haaste

En muista... 

Kauanko tämä on ollut minulla luonnoksissa mutta sain viimeinkin aikaiseksi täyttää tämän!

En ymmärrä... 

Homofobiaa. Miten se on kenenkään asia mitä kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään, niin kauan kun molemmat osapuolet ovat siihen suostuvaisia?

Seuraavaksi ajattelin... 

Mennä lounaalle. Kauhea nälkä!

Viime aikoina...

Olen lihonut, enkä ymmärrä miksi, kun en oikeastaan tee mitään eritavalla ruoan tai liikkumisen suhteen.

En osaa päättää...

Ostanko ensi palkkarahoillani Cards against humanity-pelin vai en?

Muistan ikuisesti...

Kuinka tapasin Keira Knightleyn.

Päivän paras juttu...

Meidän opettaja toi pikkupoikansa kouluun näytille ja luokkatoverini yritti kätellä tätä ja vastauksena pikkupoika alkoi itkeä. (Kerrottakoon että ks. luokkkatoveri ei ole lempi-ihmisiäni)

Noloa myöntää, mutta...

Olen koko ikäni pureskellut kynsiäni.

Viikko sitten...

Huomasin että kynteni ovat todella pitkät - olen lopettanut!

Kaikista pahinta on...

Jos nämä hienot kynnet alkaa lohkeilemaan. Ja jos menee nukkumaan mutta ei saa unta.

Salainen taitoni on...

Onnistua tuhlaamaan aikaa kaikkeen epä-tärkeään juuri silloin kun pitäisi tehdä jotain tärkeää. Nytkin olen kirjastossa ja pitäisi tehdä koulutehtäviä.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi...

Tarpeeksi rahaa minulle ja äidille ettei meidän tarvitsisi koskaan enää murehtia rahasta.

Minulla on pakkomielle...

Pitää elokuvani järjestyksessä.

Söin tänään...

Sämpylää aamupalaksi.

Ärsyttävintä on...

Kun joudun soittamaan tärkeitä puheluita. Inhoan puhua puhelimessa!

Tekisi mieli...

Jätskiä! Eikä ihan mitä tahansa vaan jotain tosi hyvää italialaista nam namia... Oonko ihan varma että lihomiselleni ei ole hyvää syytä?

Minusta on söpöä...

Että koulun viereisessä joessa asuvat joutsenet ovat saaneet poikasia... Pieniä harmaita palleroita.

Hävetti...

Kun yritin vongertaa Skotlannin aksenttia viime viikolla koulussa. Olen huono aksenteissa.

Olenko ainoa, jonka mielestä...

Frozen on yliarvostettu elokuva?

5/21/2016

Harkinnassa sterilisaatio


Moni meistä on pienenä leikkinyt äitiä joko vauvanukeilla tai barbeilla, tai leikkinyt kotia leikkimökissä. En minä.

Minä leikin dramaattisia kohtauksia barbeillani, tuhosin vihollisia Marsilaisten prätkähiirieni kanssa, olin prinsessa Leia avaruusaluksessa tai ratkoin murhia suurennuslasin kanssa, eikä leikeissä koskaan ollut lapsia.

Hiukan vanhempana keksin nimiä vain keksimilleni fiktiivisille hahmoilleni joiden seikkailuista kirjoitin, en tuleville lapsilleni (vuosien mittaan tosin minulta kysyttiin niin monta kertaa että mitkä nimet haluaisin lapsilleni, että keksin vastaukset jotta voin aina automaattisesti vastata ks. kysymykseen, ettei tarvinnut aina mutista etten halua lapsia).

Ja kuusitoistavuotiaasta eteenpäin olen seurannut kuinka tuttavapiirini - kaverit sekä siskoni - ovat lisääntyneet kukakin vuorollaan ja mieleeni ei ole koskaan tullutkaan että haluaisin olla seuraavana vuorossa. Tai edes sitä seuraavana. Tai sitä seuraavaa seuraavana. Eli suoraan sanoen en ole koskaan halunnut lapsia, enkä usko koskaan tulevaisuudessakaan haluavani.

Moni varmasti toteaa tähän että "no sä olet niin nuori vielä", mutta olenko? Olen teoriassa ollut jo vuosikymmenen täysin lisääntymiskykyinen, mutta en minuuttiakaan halukas sellaiseen. Ja kuinka nuoresta saakka oikeasti äidiksi haluavat ihmiset ovat jo tienneet haluavansa lapsia?
Tiedän monia jotka ovat jo 16-vuotiaana puhuneet että "sitten kun mulla on lapsia"...
Eikö 16-vuotiaalle voisi sitten sanoa ihan samaa, että "sä olet vielä niin nuori, et sä voi tietää haluatko lapsia enää 10 vuoden päästä"? Kumma kyllä, näin päin käytyä väitettä en ole kuullut kenenkään suusta.
Samanlaisia toteamuksia joita lapsihaluttomana kuulee on että "kyllä se sitten kun biologinen kello tikittää...", "sitten kun löytyy se Oikea niin kyllä haluat lapsia sen kanssa..." ja niin edelleen.

Oletteko huomannut että kukaan ei koskaan kysy naiselta miksi he haluavat lapsia? Mutta jos kysytään naiselta miksi hän ei halua lapsia, vastauksista etsitään aina jotakin millä syyllistää - henkilö on itsekäs, kyvytön rakastamaan jotakuta pyytteettömästi, epäinhimillinen, epänaisellinen, rikkinäinen, viallinen. Mutta mitenkäs syyt lapsien hankintaan? Haluaa jonkun joka on 50-50 häntä itseään ja parempaa puoliskoaan, haluaa luoda jonkun kuin omaksi kuvakseen, voi ostaa söpöjä lastenvaatteita, ei ole yksin...? Ei, nuo tuskin ovat niitä syitä hankkia lapsia, vaan syy on täysin ihmisen vaistoissa. Naisella voi olla äidinvaistot, mutta entäs ihmiset joilla niitä ei vain ole? Pitäisikö lapsia silti väkisin hankkia, ettei tule tuomituksi..?
Mistä lähtien muiden ihmisten mielipiteillä on oikeus vaikuttaa siihen mitä mun kohdussa tapahtuu, olenko mä jotain julkista omaisuutta?

25-vuotislahjana itselleni ajattelinkin siis käydä lääkärissä kysymässä sterilisaatiosta. Kyseessä on n. puolen tunnin projekti joka toteutetaan kun potilas on nukutuksessa. Putket laitetaan niin sanotusti solmuun, että munasolut eivät koskaan kohtaa siittiöiden kanssa, johtaen hedelmöitykseen.


Tämä ei tarkoita seuraavia asioita:


- Ettenkö voisi joskus muuttaa mieltäni, mutta idea onkin siinä että jos joskus haluankin lapsen, haluan ks. lapsen adoption kautta. Maailma on niin pullollaan lapsia ilman kotia ja vanhempia, etten näe järkevää syytä synnyttää tähän maailmaan yhtä muksua lisää

- Että tekisin tämän siksi että voisin harrastaa hulluna seksiä koska olen laiska murehtimaan ehkäisystä (vaikka täytyy sanoa, että pillereitä ei tule ikävä - käytin niitä yhden parisuhteen ajan ja ne hormonit pisti mun nuppini ja kroppani totaalisen sekaisin)

- Että olisin jotenkin huonompi ihminen tai arvottomampi naisena

- Että tuhlaisin lääkäreiden aikaa tai veronmaksajien rahoja itseeni kun listoilla on "oikeitakin" potilaita "oikeiden" ongelmien kanssa; paljonko säästän lääkärien aikaa ja veronmaksajien rahoja kun käyn puolen tunnin leikkauksessa, enkä ravaa koko ajan etsimässä itselleni hyvää ehkäisymuotoa? Tai paljonko säästän resursseja kun en hanki lapsia, eli käy ultraäänikuvissa ja testeissä, vie tilaa synnytysosastolla, ja sitten neuvolassa milloin milläkin rokotuspiikillä ja niin edelleen? Tietysti eri asia jos sitten joskus adoptoin, mutta hei, silloinkin säästän resursseissa kun en ravaa raskausaikana lääkärissä vaan tuon jo maailmaan tulleen lapsen vaikka Kiinasta

- Että olisin sosiopaatti; tykkään vauvoista ja olen kiintynyt kahteen siskontyttööni. En vain itse halua lapsia.

- Että tekisin tämän päästäkseni eroon menkoista, sillä ne kyllä jatkuvat edelleen... harmi.


Mutta tämä tarkoittaa sitä että:

- Minä, joka en halua raskaaksi, varmistan että en tule raskaaksi

- Varmistun että kukaan ei peri suvulleni tyypillisiä sairauksia joihin perheessäni altistutaan normaalia helpommin, eli diabetes (joka taas voi johtaa silmäkaihiin tai munuaissairauksiin) tai depressio - moni sanoo että ei välitä onko lapsi tyttö vai poika kunhan se on terve, mutta eikö sitä mieluummin eliminoi riskejä ja adoptoi terveen lapsen (jonka perheen taustoista ei tosin voi tietenkään välttämättä tietää), kuin synnyttää itse lapsen jolla on riskinä se sama inhottava sairaus jota vastaan itse on rämpinyt jo nuoresta? Minä en ainakaan halua että kukaan kärsii samaa kuin minä.

- Varmistun omastakin terveydestäni, sillä masennukseni voi uusiutua koska vaan, ja raskaus tai synnytys voi laukaista sen uudelleen, jolloin en ole enää vaaraksi vain itselleni, vaan myös pienelle lapselle


Jotkut saattaa miettiä mitä mieltä vanhempani on tästä asiasta. Äidilläni on jo kaksi söpöä lapsenlasta ja veljenikin luultavasti joskus saa perheen, eikä äiti oleta että minunkin täytyisi lisääntyä. Hänen mielestään minä saan tehdä elämälläni mitä itse koen parhaaksi ja sillä sipuli. Isän kanssa ei olla niin paljoa tekemisissäkään että tämä olisi mitenkään hänen asiansa.

En tiedä miten ystäväpiirissäni tähän asiaan reagoidaan, mutta jos joku kokee asiakseen väittää mulle vastaan niin väittäkööt - en mä tee tätä muiden vuoksi vaan itseni. En halua lapsia, ja vaikka haluaisinkin joskus tulevaisuudessa, on maailmalle paremmaksi jos adoptoin enkä hanki omia.

Jos joku kokee sen jotenkin aivan kamalaksi päätökseksi, niin siinähän kokee, mun omatuntoni on tästä asiasta puhdas.

5/07/2016

"Mä joka päivä töitä teen..."

Ihmeiden aika ei ole ohitse, ainakaan mun työhaun kohdalla. Viimeksi päivitin että olin haastattelussa hienoon hotelliin ja tiistaina oli sitten tutustumispäivä - kävi ilmi että ks. tutustumispäivään osallistuvat oli kaikki valittu työntekijöiksi (meitä oli siellä kolme) joten mieleeni kävi kysyä; paljonko töitä sitten oikein on per henkilö? No, vastaus oli että noin 16 tuntia viikossa. Sillä työmäärällä ei paljoa maksella vuokria tai laskuja, joten päätin pitää vielä avoimen mielen muita työoptioita kohtaan. Noh, Centre stagen jutusta ilmeni että kyseessä on aikalailla vapaaehtoistyö, eli eipä pahemmin rahaa sieltäkään sitten, ellei sitten matkakuluissa (5 puntaa yksittäislippu bussilla Kilmarnockiin, en tiedä onko meno-paluu sitten edullisempi).

Mutta, ei maailma siihen kaatunut - sain nimittäin haastattelukutsun Stage door-nimiseen ravintolaan joka sijaitsee Ayrin keskustassa erään teatterin kyljessä. Siellä pomo hehkutti kuinka CV:ni on vaikuttava ja että kuinka hän tarvitsee juuri minunkaltaista työntekijää lähtevän alaisensa tilalle. Joten meikä sitten meni ostamaan uusia työvaatteita ja oli keskiviikkona jo harjoitteluvuorossa hiljaisena iltana, että pääsin katsomaan miten hommat siellä toimii. Huomenna aamulla menen sitten toiseen harjoitteluvuoroon jolloin on vähän kiireisempää, mutta jos silloin kaikki menee hienosti, niin mulla on siinä sitten kunnon duuni - neljä kokopäivää viikossa ja yksi puolikas työpäivä, palkka 260£ per viikko (n. 330€) plus vielä tipit, jotka on siinä 60-80 punnan välillä per viikko (75-100 euroa)! Että huhhuh, jos mä ihan oikeasti pääsen sinne töihin niin mähän tienaan sellaiset 1600-1700 euroa kuussa.