1/28/2016

Näyttelemisen miinukset ja plussat

Ettei kellekään tulisi harhaluuloja, että näytteleminen on joko aivan parasta ikinä, ilman mitään mutkia matkassa, tai jotakin todella turhauttavaa ilman mitään palkitsevaa, niin ajattelin tähän mäjäyttää vähän omia aatoksiani, perustuen 12 vuoden harrastelijateatteritoimintaan ja puolentoista vuoden kokemus näyttelijäkoulutusajoista täällä Skotlannin collegessa. Tässä alkukeväästä kuulemma tapahtuu eniten koulusta tiputtautumisia vähän joka alalla collegessa, joten on hyvä itsellenikin muistuttaa mitä kaikkea hyvää tässä on... En mä näyttelijän alasta olisi luopumassakaan, mutta joskus toi college käy vaan hermojen päälle...
Elikkä, plussat ja miinukset.

+ Se tunne kun esiintyy yleisölle
Jotkut saa nautintoa urheilusta, jotkut vaikka kirjan lukemisesta tai valokuvaamisesta, mutta meikä saa parhaat kiksit näyttelemisestä. En tiedä mitään mahtavampaa kuin se että saan yleisön nauramaan ilmeilläni, tai hiljenemään ja keskittymään täydellisesti roolisuoritukseeni. Se tunne kun saa jonkun ihmisen hetkeksi katoamaan johonkin tarinaan ja unohtamaan kaiken mitä lavan ulkopuolella tapahtuu. Paras tunne ikinä.



+ Monipuolisuus
Monille jokainen päivä töissä on aina sitä samaa; kirjanpidon tekoa tai samojen tuotteiden myymistä (tietty erilaiset asiakkaat voi tuoda vähän vaihtelua) tai jonkun tuotteen valmistusta päivästä toiseen. Näyttelijällä tätä toistuvuutta on roolityöstä ja sen pituudesta riippuen vain hetken aikaa ja sitten mennään taas toiseen näytelmään, eri kollegojen ja eri ohjaajan kanssa, eri tiloissa ja eri roolisuorituksessa. Harva näyttelijä tekee vuodesta toiseen samaa roolia ja samaa duunia. Plussana on se että jos joku kollega on sellainen jonka kanssa on vaikea tulla toimeen, niin tästä pääsee prokkiksen jälkeen onneksi eroon - miinuksena  taas jos on mahtava työtiimi niin sitten kun prokkis on ohi, voi tulla aika tippa linssiin (mm. Yksi lensi yli käenpesän oli mulla tällainen).

+ Ihmiset
Tällä alalla jos missään tapaat paljon uusia ihmisiä ja parasta on että kaikkia yhdistää intohimo näyttelemiseen; löytyy sellaista erityistä ymmärrystä ja toverillisuudentuntoa jota en todellakaan löytänyt kassatyöntekijänä - ei kukaan siellä ollut siinä työssä koska koki sen jotenkin intohimokseen. Näyttelijätuttavissa on sekin hyvä puoli että jos joku joskus etsii näytelmään tietynlaista henkilöä ja he tuntevat jonkun sellaisen henkilön, he voivat suositella kaveriaan ohjaajalle ja lisätä toverin työllistymismahdollisuuksia.



+/- Et voi olla (ammatti)näyttelijä on/off
Monen alan työntekijät tekevät vain päivän työnsä ja menevät kotiin ja voivat mennä off-tilaan. Ei tarvitse olla asiakaspalveluääni päällä ja hymy koko ajan huulilla valmiina palvelemaan asiakkaita, vaan voi mennä kotiin ja ihan vaan olla. Näyttelijä pysyy näyttelijänä teatterin ulkopuolellakin. Aina on repliikkejä opeteltavana vapaa-aikana, CV:tä läheteltävänä eri teattereille ja AINA pitää perehtyä siihen mitä on meneillään: käytävä katsomassa näytelmiä eri paikoissa, lukea uusia näytelmiä, olla perillä mikä on suosiossa, mitä joku teatteri aikoo seuraavaksi tuottaa, tavata alan ihmisiä ja jakaa kontaktitietojaan heille, että pysyy pinnalla. Itsehän tykkään käydä teatterissa (viimeksi viime viikolla kävin katsomassa Aspects of Love ja nyt mietin hankinko liput Shakespearen Winters taleen) ja tykkään penkoa internetin maailmaa siitä että mitä missäkin tapahtuu, joten tämä verkostoituminen ei tunnu niin vaikealle, mutta voin kuvitella että muutamatkin luokkalaiseni elää jossakin harhaluulossa että heidän ei tarvitse ikinä edes käydä katsomassa näytelmiä. Mitä jos haastattelussa teatteriohjaaja kysyy minkä näytelmän näit viimeksi? Jos vastaus on "ööö, luokkani kanssa kaksi vuotta sitten käytiin katsomassa joku", niin ei kukaan ota tätä tosissaan.

- Työtoverien epäammattimaisuus
Koulussa se on nyt tullut huomattua ja ammattilaisiltakin kuultu että jotkut ihmiset ei vaan ota sitä työtään vakavasti: joku skippaa aina harjoituksista ilman selitystä tai anteeksipyyntöjä, joku ei opettele repliikkejään, joku keskittyy enemmän parisuhdedraamaansa kuin siihen mitä lavalla pitäisi tehdä, kun ollaan harjoituksissa. Näitä ihmisiä tulee aina eteen, ja vaikka kuinka tekisi mieli halkoa niiden kalloja kirveellä ja katsoa löytyykö niiden korvien välistä oikeasti mitään, pitää silti pysyä aina vaan tyynenä ja ammattimaisena, koska piirit on pienet ja sana leviää nopeasti jos menet avokämmenellä lämäyttämään kollegaasi.


- Aikataulu
Olit sitten tv-näyttelijä tai teatterinäyttelijä, aikataulut on tiukat ja sosiaalista elämää tuhoavat. Harjoitukset teatterissa on päivällä, mutta esitykset taas yleensä iltaisin. TV-näyttelijä taas herää aikaisin kulkeakseen kuvauspaikalle meikkauksiin ja kuvaa aamupäivästä päiväotokset, pääsee tauolle odottamaan pimeän tuloa ja palaa sitten kuvaamaan ilta- ja yökohtauksia. Prokkiksien pituudesta riippuen sosiaalinen elämä voi olla karilla vaikka puoli vuotta putkeen ja joskus yötkin joudutaan viettämään pois kotoa. Mulle tää on vähän kyllä plussaakin - hittoako mä kotonakaan teen?

- Kulut
Uusien headshottien ottaminen, CV:den tulostaminen, kunnon showreelin videokuvaaminen ja editointi, matkakulut koe-esiintymisiin, palkkakulut agentille etc. polttaa pirusti rahaa jota et saa verotuksessa takaisin. Agentit onneksi ottaa rahaa silloin kun sinäkin saat palkkaa (ellet palkkaa jotain huijaria joka ottaa vastaan kuukausipalkkaa) eli se ei ole niin paha, mutta kaikki muu mikä auttaa pysymään pinnalla ja näkyvissä alan ihmisille, kuluttaa rahaa, jota ei saa ellei saa töitä - oravanpyörä? Siksi moni näyttelijä tosin tekee jotakin muuta duunia samalla tehdäkseen rahaa jolla rahoittaa näyttelijäuraa. Itsellä kului 50£ junakuluihin kun olin joulunäytelmässä yhdessä ainoassa kohtauksessa mukana, eli kaikissa harjoituksissa ei tarvinnut olla edes mukana, ja silti 65 euroa meni kuin humpsista vaan. Plus sitten ruokakulut vielä päälle.


Tässä on paljon miinuksia, ja lisää voi tulla joskus mieleenkin, mutta se yksi suuri plussa kumoaa ne kaikki miinukset: tämä on se mitä haluan tehdä. Näytteleminen on minulle parasta ikinä ja ihan sama miten paljon töyssyjä tähän matkaan tulee niin en aio luovuttaa koska mitä muutakaan mä elämälläni muka haluaisin tehdä?

1/17/2016

Muistaako joku postauksen "Save a dream"?

Tulipa tässä bloggaajien kanssa puheeksi että mikä on kenenkin luetuin bloggaus. Itselläni se oli selkeästi Save a dream jossa pyysin apua kaverilleni joka hyväksyttiin RCS:ään. Ajattelin nyt informoida että Caroline laskeutui syksyllä turvallisesti Skotlantiin ja aloitti koulunkäynnin kuten oli suunnitelmissa, keräten tarvitsemastaan 10,000$:sta 5,615$. Eli kaikkea Caroline ei saanut kasaan, mutta jotkin laskut saapuvat vasta nyt kevään aikana, eli vielä on aikaa auttaa jos jotakuta kiinnostaa! Linkki lahjoitussivulle löytyy tästä.
Koulu on alkanut Carolinella hyvin. Kulttuurishokki ja sopeutuminen kesti aikansa ja huomasin että tämä oli aluksi ihan kauhuissaan että mitä hän on oikein tekemässä, mutta koulumenestys on ollut huomattava ja koulu on vastannut kaikkia odotuksia. Hän tulee luokkansa kanssa hyvin toimeen (olen tavannut muutamia heistä ja vähän kyllä kadehdin Carolinea nyt) ja porukka on siellä tosi kansainvälistä, eli hyvää vertaistukeakin löytyy. En tiedä lahjoittiko kukaan tuttavistani Carolinen hyväksi mutta jos lahjoitti, niin kiitos paljon! Sain Twitterissä ainakin parin julkkiksen (mm. Outlanderin naispääosaesittäjän) lahjoittamaan kaverini hyväksi, eli sain mä sitten jotain aikaan kumminkin! Ehkä tänä kesänä se olen minä joka ruinaa lahjoituksia jos pääsen RCS:ään, koska en saa Skotlannista vielä opintotukea, ennen kuin tulee 3 vuotta täällä asumista täyteen... Nyt menossa vuosi ja 7. kuukausi.

Oma koe-esiintymiseni RCS:ään on muuten 8. helmikuuta, eli pitäkää peukkuja! Jännittää jo maan perkeleesti ja illat menee vaan monologien opettelussa ja vähän miettiessä sitäkin että miten vastaan haastattelukysymyksiin joita ne esittää... Iik.

1/09/2016

Uuden vuoden lupaukset


Joulun jälkeisenä lauantaina mut tutustutettiin aivan uudenlaiseen lautapelimaailmaan, Arkham Horroriin. Ensin peli tuntui tosi hämmentävältä ja sellaiselta että siinä on aivan liikaa sääntöjä, mutta loppujen lopuksi perusidea per pelikierros olikin sitten aika simppeli. Peli kesti varmaan tunnin tai kaksi niin kyllä siinä oli ehkä aikaa jo oppiakin pelistä jotain?




Uutena vuotena olin taas samassa osoitteessa juhlimassa kavereiden kanssa. Syötiin nyyttärimeiningillä ja juotiin ja pelattiin party aliasta ja keskiyön aikaan painuttiin pihalle (pahan makuisen) halpis kuohuvan kanssa ja katseltiin raketteja. Sitten painuttiin takaisin sisätiloihin ja jätkät meni tutimaan ja tytöt jäi vielä hetkeksi höpisemään. Aamulla sitten jumitettiin ja katseltiin Kahdeksanjalkaisia kummajaisia netflixistä ja mässyteltiin eilisen rääppeitä pois. Ei oltu missään kiireessä joten osa meistä meni vielä saunomaankin ennen kuin suunnattiin taas kotio päin. Kotona meikä kävi uuden vuoden saunassa ihan yksinäni ja piti siellä mietiskellä jotakin uuden vuoden lupauksen tapaista, mutta mä torkahdin lauteille ja heräsin hetken päästä siihen että pakko päästä suihkuun viilentymään. Että se siitä lupausten miettimisestä, hahah.




Kyllä sitä silti tuli mietittyä vähän jotain uudenvuoden lupauksen sorttista, vaikkakaan ei mitään pikkutarkkaa tai selkeää. Viime vuoden aikana vaatekaappini koki jo jonkinverran muutosta mutta lupasin että tänä vuonna aion jatkaa samaan malliin. Lupasin itselleni myös elellä taas terveemmin ja jatkaa salilla käyntiä, mutta en aio ottaa kamalaa stressiä painostani. Mitä enemmän siitä stressaan, sitä enemmän vaan vedän överiksi koska teen itselleni ihan epärealistisia tavoitteita ja sitten kun en yletä niihin niin heittäydyn taas laiskaksi kun aattelen että "ei tästä mitään kumminkaan tule". Pyrin myös olemaan ihan vaan yleisesti avoimempi ja parempi ihminen, mutta saa nähdä pystynkö kun luokkani negatiivinen henki aina repii mua niiden tasolle... Lupasin myös rakastaa itseäni enemmän ja antaa itselleni enemmän anteeksi ja hoivata itseäni välillä tekemällä mitä huvittaa - tietyissä rajoissa tietysti, koulujuttuja en heitä enää sivuun. Hävettää jo tarpeeksi ettei tullut tehtyä joululomalla mitään.


Pari päivää uuden vuoden jälkeen käytiin muuten sushi-buffetissa ja nam nam oli hyvää... Kaikki muut veti itseensä kauheeseen ähkyyn paitsi minä - ehkä se etten syö kalaa jotenkin esti ähkyksi tulemisen? 

1/07/2016

Joulu tuli ja meni


No niin, nyt ollaan taas takaisin Skotlannin maan kamaralla, juuri sopivasti kun Suomessa alkoi paukkupakkaset, muhahahaa! Tämä reissu oli tosi löllöilyä ja chillailua, sillä en tehnyt koulutöiden eteen yhtikäs mitään paitsi opettelin yhtä Shakespeare-monologiani ulkoa aina bussimatkoilla. Olisi ollut parikin esseetä mietittävänä, mutta en jaksanut istua koneen ääressä pakertamassa jouluna, edes välipäivinä kun en tehnyt mitään tärkeää. Tarvitsin vähän akkujen latausta ja sitä tämä loma kyllä oli.


Ennen lähtöäni Skotlannista värjäsin pääni sellaisella värillä joka lähtee sitten kymmenessä pesussa pois. Ajattelin että on vähän jouluisampi look kun on punainen pää.


Olin Suomessa jouluaaton aaton yönä ja isoveli sitten noukki mut kentältä ja lähdettiin suoraan kohti Lempäälää. Veli nukkui mun sängyssä eli mä jouduin äitin kanssa samaan petiin ja jumalauti kun ei tullut nukkumisesta mitään! Molemmat kuorsasi niin lujaa että mulla kesti tuntikausia nukahtaa. Aamulla heräsin kuitenkin aikaisin enkä saanut enää unta, joten nousin ylös katsomaan Joulupukin kuumalinjaa (olipas nuori pukki tällä kertaa!). Sitten aamupuuron jälkeen suunnattiin siskon kämpälle lämmittelemään jouluruokia. Lapset ei olisi millään malttanut syödä kun lahjat kuumotti jo kuusen alla. Mulle ei ollu oikeastaan mitään, suuri osa paketeista oli tietysti tytöille ja kavereilta saan/sain lahjoja vasta joulun jälkeen. Eräältä kaverilta sain rahapossun jossa lukee "Ehkä säästän, ehkä en" (ihan kuulostaa minulta) ja nyt kun oon takasin Skotlannissa niin pidetään kamujen kanssa myöhäiset pikkujoulut ja jaetaan lahjat toisillemme. Jännää! 
Eipä mulla tässä muuta, palaan koulutehtävien pariin ja varaudun henkisesti huomiseen koulupäivään. Onneksi heti on viikonloppu.