7/27/2015

Suomen kuulumisia

DSC_0001

Nonniin, onhan tässä jo kuukausi maattu laakereilla täällä Suomessa niin voisihan siitä kertoakin jotain... 
Ensimmäinen viikko oli tosi kiireinen, alkaen heti ensimmäisestä päivästä. Kun pyöräilin keskustaan asioille, eräs kaverini bongasi mut ja tulikin sitten meille käymään ja sitten me ajettiinkin Tampereelle syömään ja kun päästiin takaisin Lempäälään, yks kaveri lähti viemään meitä ajelulle Ford Mustangillaan. Siinä menikin jo suuri osa päivästä. 
Seuraavana päivänä menin ystävän kanssa ideaparkkiin syömään ja juoruilemaan ja niinpä se viikko melkein menikin että ees taas milloin kenenkin kaverin kanssa milloin minnekin! Synttäreitäni piti viettää 17. päivä mutta mulle iski korvatulehdus ja jouduin sitten lykkäämään juhlimista viikolla. Synttärit vietettiin kämpillä ihan vaan juoden ja hölöttäen kuulumisia. Nyt viimeisimpänä viikonloppuna näin vihdoinkin parasta kaverianikin joka on ollut töissä koko ajan. Hän kyni mun hiukset ja sitten lähdettiin kaupungille juomaan ja ennen nukkumaanmenoa syötiin abc:n pihalla hodaria ja burgeria. Night well spent!
Sillä välin kun oon ollut poissa, skotlannin kotiin tupsahti postissa myös mun todistukseni! Wihii!



DSC_0002
Ekan päivän ateria.

DSC_0003
Näkymä Mustangin pelkääjän paikalta.

DSC_0005
Kesän eka jätski

DSC_0006

7/14/2015

Roadtrip post #3 + hölinää

DSC_0165

Perjantain viimenen etappi oli Dunbeath, jossa me sitten yövyttiin B&B:ssä, ja ennen nukkumaanmenoa syötiin tosi kivassa ravintolassa kunnon illallinen. Mä en meinannut saada sinä yönä nukuttua, kun jännäsin sitä miten mun ja Andrewn tapaaminen oikeen seuraavana päivänä menee. Mä olin jo silloin päättänyt että mun ja Andrewn olisi ehkä paras viheltää peli poikki, tai vähintään neuvotella siitä että miten me voidaan jatkaa, kun mut hyväksyttiin ens lukuvuodelle HND:lle ja se tulee oleen tosi aikaa ja vaivaa vaativa vuosi mulle, ja mä en aio selvitä sieltä vain niinsunnäin vaan kunnon arvosanoin. Siksi Andrew, joka on tosi seuraa vaativa ja suht ymmärtämätön siitä että miten paljon opiskelu mulle merkitsee (itse kun hän menee vähä miten sattuu kokeisiin ja ei pahemmin välitä arvosanoista kunhan pääsee ees läpi), saattaisi olla paha este mun opiskeluille. Ajotus meidän tapaamiselle oli vaan huono, ja ehkä ikäero ja muu vaikutti myös asiaan... Mietin mielessäni suhteen hyviä ja huonoja puolia, kun aloin puimaan tätä eroasiaa, ja löysin listan huonoja mutta hyvänä vain sen että me tykätään toisistamme paljon, ja Andrew on hyvä ihminen, etenkin kun vertaa mun aiempiin suhdesotkuihini... Ei silti tuntunut reilulta antaa tämän ymmärtää että me oltaisiin yhdessä vielä vuodenkin päästä kun mun tavoitteissa on muuttaa pois Ayrista ja silloin asuttais taas kauempana toisistamme ja muuta... Totesin siis että on parempi sen kannalta, että pistetään poikki, mutta kysymys oli että pystyisinkö siihen kasvotusten niin pitkän erossa olon jälkeen?

DSC_0162

Noh, vastaus oli että en tietenkään pystynyt. Jänistin. Se tuntui väärältä hetkeltä sanoa mitään. Olisi tuntunut julmalta yöpyä Andrewn kotona sen jälkeen kun olisin kertonut haluavani - tai no, en haluavani - mutta päätyneeni siihen että meidän pitäisi erota. Otin kyllä puheeksi että mua huolestutti miten ensi lukuvuosi sujuisi ja miten pystyisin jakaan aikani koulun ja hänen välillä, mutta en saanut sitten niitä ratkaisevia sanoja ulos... Ehkä halusin antaa tälle vielä yhden päivän verran hyviä muistoja, mutta en vaan yksinkertaisesti kyennyt viheltään peliä silloin poikki.

DSC_0167

Se tapahtuikin sitten juuri ennen Skotlannista Suomeen lähtöä, puhelinsoitolla. Itse itkin kuin vauva suuren osan puhelusta, mutta Andrew pysyi kauhean kylmänä ja tyynenä koko puhelun. Tuli melkein tunne, ettei tätä oikeastaan kiinnostanut koko ero, mutta tiedän kyllä paremmin ja arvaan että tämä yritti vain pysyä vahvana asiasta. Myöhemmin samana päivänä tämä vielä viestitti, ei niinkään vihaisena mutta hämmentyneenä että mitä oikein tapahtui. Hän ymmärsi kyllä kaikki syyt jotka kerroin, mutta ei vain ollut kai sisäistänyt asiaa. Loppujen lopuksi me siis erottiin ihan sopuisasti ja ollaan nyt asiallisissa puheväleissä. Silloin kun me ei jutella, oloni on ihan hyvä ja suht ok koko asian kanssa, mutta silloin kun me chattaillaan niin muistan niitä mukavia hetkiä ja tämän hyviä puolia... Mutta tosiasia on että vaikka elämääni tupsahtaisi nyt joku totaalisen täydellinen mies, niin ei siitä silti tulisi mitään. Opinnot tulevat nyt ensin, ja sillä sipuli. Nämä opiskeluvuodet on ratkaisevimmat mun työllistymisen suhteen ja tätä elämää eletään ensimmäiseksi itsensä vuoksi, ei muiden. Eikä säälistä tai velvollisuudesta yhteen jääminen olisi ollut oikein Andrewta kohtaan.

DSC_0175

DSC_0178

DSC_0190

7/08/2015

Roadtrip post #2

Hermitage (3)

Perjantain toinen pysäkki oli luonnonpuisto, The Hermitage, joka on ollut jo kauan suht koskematon metsä joen rannalla. Metsäpolun päässä on vanha luola mutta me ei jaksettu kävellä sinne asti, mutta polun loppupuolella oli myös ihana ikivanha silta ja jyrkkä koski, jolle me jaksettiin kyllä tallustella. Sää ei kauhean hyvä ollut, mutta sade alkoi vasta sitten kun oltiin jo autolla lähdössä, onneksi. Ilma oli ihanan puhdasta, nii puhdasta että puiden oksista roikku naavaa oikein kunnolla, ja puut oli aivan valtavia! Haluan sinne joskus aurinkoisemmalla kelillä uudestaankin...

Hermitage (6)

Hermitage (11)

Hermitage (14)

Hermitage (13)

Hermitage (19)

Hermitage (20)

Hermitage (23)

Hermitage (26)

Hermitage (30)

Hermitage (34)

Hermitage silta

Hermitage (39)

Hermitage (41)

Hermitage (44)

Hermitage (45)

Hermitage (54)

Koski

Hermitage (59)

Hermitage (91)

Hermitage (67)

Hermitage (76)

Polun varrella oli kaadettu iso puu, jonka runkoon oli upotettu kauhea läjä kolikoita! Itekin hakkasin sinne yhen pencen kolikon. Kaikennäköistä sitä näkeekin... 

Hermitage (84)

Hermitage (89)

7/06/2015

Roadtrip, post #1

Ennen mun ja Andrewn eri poluille hajaantumista, josta kirjoitan myöhemmin, tehtiin me äiten ja sen miehen kanssa neljän päivän roadtrip Orkneyyn. Lähtö oli perjantaina, ja perjantain ajomatkalla pysähdyttiin vain kahteen paikkaan jossa kamera räpsyi. Ensimmäinen niistä oli ihan lyhyen matkan päässä oleva jonkinsortin moderni taideteos, The Kelpies.

The Kelpies (6)

The Kelpies (12)

Kelpies on siis kaksi jäätävän kokoista hevosen päätä, jotka sijaitsee vähän keskellä ei mitään joen varrella, lähellä kuitenkin motaria eli autoa ajavat näkee ne hyvin siitä kulkiessaan. Yöllä niissä on kuulemma tosi makeet valot, mutta enpä päässyt niitä todistamaan... 

The Kelpies (15)

The Kelpies (25)

Joessa meni myös sorsaperhe, äiti hyvin kaukana edellä ja poikaset varovaisina perässä. 

Minion Ice cream

Muistoesinekojussa myytiin Minion-jätskiä?!

7/01/2015

J&A: 15.4. - 1.7.2015

Kiss

Alkumme oli kuin lällyistä elokuvista, hellittelynimemme eeppiset, taipaleemme opettavainen ja jopa totaalisen klisee, mutta mikään ei kestä ikuisesti. 

You can't play on broken strings
You can't feel anything
That your heart don't want to feel
I can't tell you something that ain't real

Oh, the truth hurts and lies worse
How can I give anymore
When I love you a little less than before?