7/31/2014

23 syytä miksi en halua asua Suomessa

(Unohdin ilmeisesti julkaista tekstini jonka olin kirjoittanut ennen lentoani Skotlantiin... Noh, muutettu on jo, mutta kai voin silti julkaista kyseiset mietteeni...)

Multa on usein - etenkin vähän vanhemmat ihmiset - kyselleet mitä vikaa mä muka näen Suomessa, jopa niin paljon etten halua asua täällä? Ei kyse ole niinkään siitä että Suomi olisi niin paha maa ettei täällä kestä asua, vaan pikemminkin että mä tiedän että tuossa lähellä on maa joka on enemmän sydäntäni lähellä, ja jossa viihdyn Suomea paremmin ja jossa mun on hyvä olla. Joskus se nurmikko vaan on vihreämpää aidan toisella puolella ja jos et ole tyytyväinen elämään siellä missä olet, niin miksi sulla ei olisi oikeus vaihtaa maisemaa?
Kyllähän musta löytyy vähän inhon siementä Suomea kohtaan, onhan sen tilannetta tässä vajaat 23 (koska oon viettäny elämästäni varmaan reilut puoli vuotta ulkomailla) vuotta katsottu ja jos tietää kuuluvansa johonkin muualle, niin kyllähän sitä sitten jotkin yksityiskohdat alkaa pikkuhiljaa ärsyttää... Nimesin niitä ikäni kunniaksi tähän 23:

Suomen vankilaolosuhteet. Suomessa rikolliset elää kuin kuninkaalliset kun jäävät kiinni - vankiloissa on pelikonsoleita ja urheilusaleja ja paljon muuta viihdettä, mitä rangaistusta siitä muka on? Jos ei ole varaa vuokraan niin tekee jonkun veropetoksen ja menee asumaan, opiskelemaan ja urheilemaan sinne ilmaiseksi, mikäs sen mukavampaa.
Toisaalla: 2008 UK:n uutisissa oli että vangit elävät kuin lellityt kakarat, mutta siellä asioihin on sentään alkanut tulla muutoksia - mikä tosin on lisännyt vankiloiden itsemurhalukemia, mutta se taas on kyllä huonojen turvallisuusjuttujen syytä.

Naurettavat rikosrangaistukset. Itsepuolustuksesta saat nykyään vankeutta ja raiskaajia ei välttämättä rangaista ollenkaan ja uhri saa maksaa vieläpä oikeudenkäyntiin menneet viulut.
Toisaalla: UK:ssa oli 2012 puhetta että rangaistukset ei ole tarpeeksi, mutta en tiedä onko asiaan tulossa muutoksia.



Koulut ovat jääneet 90-luvulle. Opetusmetodit ja muut ovat kivikautisia ja etenkin yläasteliikunnassa ei ole edistytty mihinkään suuntaan. Edelleen kaikkien on pakko kilpailla kuka vetää eniten leukoja ja tekee eniten vatsalihasliikkeitä - eikö liikunta saa olla yhtään mieluista? Miten olisi vaikka zumbaa tytöille? Jos ikinä hankkisin lapsia, niin en todellakaan pistäisi niitä tavalliseen peruskouluun kitumaan.
Toisalla: Ei oo kyl tietoo miten UK:ssa ks hommat hoituu, mutta ei paljoo vaadi et paremmin ku Suomessa...


Kyllästynyt perhesurmauutisiin. En väitä etteikö niitä olisi muuallakin, mutta musta tuntuu että Suomessa ei selkeästi keskitytä tarpeeksi ihmisten henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Suomalaiset on yleensäottaenkin vakavaa ja synkkää kansaa niin sitten kun apua ei ole edes kunnolla tarjolla niin lopulta kaikki pakkautuu niskaan ja lopulta vain räjähtää hirvein seurauksin. Tietäisittekin kuinka surullisia avautumisia joskus kuulen ihan vain facebookin ryhmissä ihmisiltä heidän kotioloistaan.
Toisaalla: UK:ssa oon kuullut varmaan kerran lapsensa surmanneesta vanhemmasta...


Verot on korkeet, mutta julkiset palvelut kuten terveydenhuolto kusee. Kaikki varmaankin tietävät vitsin "ota buranaa". Se on ihan aiheellinen vitsi. Omassa lähipiirissäkin riittää melkoisia kauhukertomuksia, esim. ampiaisille allerginen henkilö sai piston kaulaansa ja kun tämä toimitettiin terveyskeskukseen niin hoitajat käskivät miestä ottamaan jonotusnumeron ja odottamaan. Vaikka perhe teki oikein selväksi miten kriittisestä asiasta oli kyse. Toinen naurettava tapaus oli ihan omassa perheessä että isällä oli hengitysvaikeuksia niin annettiin astmalääkkeisiin resepti... Monta vuotta myöhemmin Espanjan sairaalassa lääkärit kertoivat että ei isällä mitään astmaa ole, vaan kylkiluut painaa keuhkoja vasten, johtuen iskän moottoripyöräonnettomuudesta jossa nuo kylkiluut katkesivat. Mutta eihän sitä Suomessa vaivauduttu edes selvittämään, esim röntgenkuvalla?
Toisaalla: UK:ssa on ainakin kuulemani mukaan tosi laadukas terveydenhuolto, mutten voi vannoo...

Ja tietysti meidän rakas läpimätä eduskuntamme (Oras Tynkkystä lukuunottamatta):

- Kiitos 'Jyrki Urpilainen' viimeisimmästä kehysriihestä. Haistakaa p**a. Hyvähän se teidän on nostaa palkkaanne ja sorsia pienempituloisia. Nostakaa ny ruokaverokin 50% niin päästään siitäki sitte. Ja Jyrki lemppaa uppoavan laivan ku rotta konsanaan... Surprise, surprise...

Päivi Räsänen. Siis v*** oikeesti.

- Ja Timo Soini samaan syssyyn. Itse olen roomalaiskatolilainen ja melkein hävettää kuulua siten samaan kirkkoon moisen henkilön kanssa. Mutta se on loppujen lopuksi kyllä Soinin häpeä.

Soini kastettiin lapsena evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi. Keväällä 1988 hän kääntyi katolilaiseksi. Hänen ensikosketuksensa katoliseen kirkkoon tapahtui 23-vuotiaana vuonna 1985 interrail-matkalla Irlannissa. Hän jätti luterilaisuuden, koska ei kokenut luterilaisena saavan vastustaa naispappeutta tai aborttia. Soini sanoi, "Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista." (Wikipedia) 
Ei sitä kirkkoa vaihdeta siksi että saat avoimesti vastustaa jotakin ihmisiä - etenkään sellaisia jotka ei loppujen lopuksi tee mitään pahaa muille. Ei uskonnon ylipäätään pitäisi ikinä perustua vihaan ja dissaamiseen. (Soinin kaltaiset) ihmiset vain onnistui ajan myötä pilaamaan koko jutun.
Toisaalla: Cameron.

VR-junat. Junaliikenne pitäisi kilpailuttaa että ihmisten ei olisi pakko kulkea yberkalliilla ja ei-todellakaan-sen-rahan-arvoisella VR:llä. Ja sama koskee kyllä busseja.
Toisaalla: Junat kulkee ja halpaa on. Busseja menee enempi ja halpoi nekin. Taxitkaan ei aja vararikkoon.

Kansanedustajat rikastuu, duunareilla ei palkka nouse. Ja kun ei ne poliitikot saa edes mitään aikaiseksi, pelkkiä naurettavia säädöksiä joista ei voi uskoa korviaan kun ne ensimmäisen kerran otetaan esille. Sitten ajattelee että "ei nyt kukaan tervejärkinen oikeasti äänestä tuota ehdotusta?" ja sitten se onkin jo mennyt läpi ja uskosi ihmisiin vähenee. Siitä vähästä mitä nyt enää muutenkaan on.
Toisaalla: UK:ssa ei ole menty totaalisiin naurettavuuksiin niinkuin Suomessa.

Surkeat tuet. EU:n köyhyysraja on 1100€/kk ja meidän taloudessa on kaksi ihmistä (mamma ja mie) ja hyvä kun saatiin edes puolet tuosta kun olin koulussa, ja silti opintotukeni oli naurettavan mitätön.

Suomessa on EU:n kolmanneksi kallein ruoka. Se ostoskassillinen ruokaa minkä Suomessa ostaa vajaalla viidelläkympillä, osti Irlannissa reilulla kahdellakympillä. Ja ruokavero senkun vaa nousee...

Suomen kaupparuokien laatu on hirveää. Meidän lähi-Prismasta ei ole saanut kohta kolmeen vuoteen kunnon lihaa vaan kaikki on jauhettu koneen läpi tai lilluu siinä kastikkeessa jota on kaikissa, oli se sitten possua tai kanaa. Asiakkaiden valitukset ovat kyllä tässä viimeaikoina tuottaneet tulosta, mutta aika suppealla valikoimalla sitä puhdasta lihaa silti sieltä saa... Skoteissa ihanin löytö oli kyllä kolmioleivät jotka on täytetty tuoreella salaatilla ja kunnon lihalla, eikä millään hirveällä majoneesimössöllä!

Suomessa on yleensäottaenkin kallista. Nykyään meiltä Lempäälästä ei pääse bussilla Tampereelle ja takaisin edes kymmenellä eurolla. Yksi leffalippu 3D-näytökseen on nykyään 12,3€, Irlannissa 4£ eli 4,9€. Ihan perus halpahallin vaatteisiin menevällä rahalla ostaa paljon nätimpiä vaatteita Skoteista. Varsinkin kengillä on Suomessa aivan riistohinnat!

Inhoan lunta ja pakkasta. Pimeät talvet on masentavia eikä mulla ole energiaa oikein mihinkään silloin... Ei haittaisi vaihtaa maisemaa johonkin sellaiseen missä ei ole usein lunta talvisin. Edes jatkuva vesisade talvisin ei haittaisi niin paljoa kuin lumi. Pakkasella on myös välillä mulle vaikeaa hengittää, joten en tykkää/voi pahemmin mennä ulos talvella...

Tylsä arkkitehtuuri. Makuasiahan tää on, mutta mun mielestä; mikä siinä on niin vaikeaa käyttää edes hiukan luovuutta rivi- tai kerrostaloasuntojen pohjia piirtäessä? Miksi kaikkien pitää olla niin samanlaisia, tylsiä? Edellisessä rivitalokämpässäni mietin myös millainen idiootti, selkeesti mies meidän keittiön on suunnitellut kun se oli niin pieni, ettei sinne mahtunut mitään. Oliko ne kaikki rivitalot suunniteltu kokkaamista harrastamattomille poikamiehille?

Ahneet yrittäjät. Jotkut suuret yrittäjät on sitä mieltä että kaikki arkipyhät pitäisi siirtää viikonlopuille kun arkipyhät tulee kalliiks ja vähentää tehokkuutta niin pitäisi sitten siirtää joulut ja pitkäperjantait sen takia että porukka olisi ne päivät töissä. Voi terve. Skotlannissa on välillä niitä niinkutsuttuja "bank holiday"ta ja kaikki on tyyliin kiinni, ilman mitään 'järkevää' uskontoperäistä syytä.

Rasismi. Suomessa on aivan järkyttävää rasismia havaittavissa keski-ikäisissä ja vanhemmissa miehissä, sekä nuorisossa. Hiukankin tummempi ihopigmentti niin voi olla vaarana saada baarissa turpaansa vaikkei olisikaan mikään "mamu", "Ahmed", tai "rättipää". Ihan espanjalainen turistikin voi saada kylmää kohtelua esimerkiksi baareissa. Selvinpäin ulkomaalaisia kiusaavat vain ultimaattiset kusipäät ja aivottomat pässit.

Suomalaisten aggressiivisuus. Viikonloppuisin jos olet kaupungissa liikkeellä myöhään niin aina jostain bongaat miehet käsirysyssä - joskus jopa naisen ja miehen. Suurella osalla suomalaisista miehistä tuntuu olevan kaikkeen ratkaisuna nyrkki ja aiemmin mainituissa perhesurmissakin usein surmakeinot eivät ole olleet mistään näteimmästä päästä. Ja en nyt väitä, etteikö tätä ilmenisi muuallakin maailmassa kuin Suomessa, mutta kyrsii täällä Suomessa tämäkin.

Kamala kieli. Siis oikeasti. Lausukaapa ääneen tämäkin lause: 'miks ulkona on märkää koko ajan' ja miettikää kuinka tyhmältä tuo ääntäminen kuulostaa, ja miltä se ulkomaisten korviin kuulostaa. 'Märkä' on yksinäänkin jo ihan kauhea sana. Mutta tämä on tietysti makuasia.

Toinen makuasia on tietysti Suomen oma tv-tarjonta. Silloin kun joskus Skotlannissa halusi vain löhötä ja katsoa töllöä, niin piti päättää kolmen kanavan välillä koska oli niin hyvä tarjonta. Suomessa en ole katsonut varinaista telkkua (eli siis en ole dvd-leffojeni lisäksi katsonut töllöstäni mitään) kohta vuoteen!!! Siis vuoteen en ole katsonut mitään koska sieltä ei tule mitään katsomisen arvoista, tai tarpeeksi uutta ettenkö ois jo nähnyt sitä!

Sossut. Kyllähän ne ehkä pelastaa hädän tullen, mutta kyllä saat tarkkaan katsoa ettet unohda mitään tietojasi antaa heille tai käy köpelöt. Äitikin sanoo aina, että hän elää mielummin tiukemmalla budjetilla kuin täyttelee papereita joissa halutaan tietää melkeinpä rintsikoiden kokokin.

Kela - tarviiko ees perustella? TE-toimisto samaan syssyyn kanssa.

Kuntaliitokset. Hei haloo. Liitetäänpä Lempäälä ja Vesilahtikin Tampereeseen ja vähennetään virastoja ja terveyskeskuksia niin eikös kaikki vanhukset toki jaksa lähteä jonnekin kauas aina vaivoistaan kertomaan - hyvällä lykyllä kupsahtavat matkalle niin eipähän tarvitse maksaa eläkettäkään niille. Tai suosiolla jäävät kotiin kuolemaan, päästäänhän sitten niistäkin.

7/25/2014

Pipipään päiväkirja #15: 7. askel

#7. Stop being scared to make a mistake. – Doing something and getting it wrong is at least ten times more productive than doing nothing.  Every success has a trail of failures behind it, and every failure is leading towards success.  You end up regretting the things you did NOT do far more than the things you did.
Tää on omistettu niille paskiaisille jotka jaksaa aina vaan vängätä siitä miten ei pitäisi edes yrittää jahdata unelmiaan vaan pitää työllistyä alalla josta saa rahaa (=onnea), hankkia asuntolaina ja pyöräyttää pari mukulaa koska that's what people do. Syökää päänne.
Täl hetkel ainoot mokat mitä pelkään on näyttelemiseen liittyviä, jotka saattais viedä mut kauemmaksi teatterikouluun pääsystä, mutta nekin mokat on sitten pakko kärsiä jos ne teen, eihän niille mitään voi. Luovuttamalla sinne kouluun ei ainakaan pääse.

7/22/2014

Pipipään päiväkirja #14: 6. askel

Ja askeleet jatkuu...

#6. Stop trying to hold onto the past. – You can’t start the next chapter of your life if you keep re-reading your last one.
Naulan kantaan. Ei mun elämä parane vaikka mä kuinka märehtisin surkeaa lapsuuttani tai epäonnistuneita parisuhteita (/suhdetta). Sen takia mä olenkin aikalailla eliminoinut kaikki pahantekijät elämästäni rankalla kädellä. Muutaman ihmisen numerot blokannut puhelimestani etteivät palaa enää kummittelemaan.

Nyt on muuten viimeiset pillerit käsillä. Oireet lopettelustakin on menneet ohi ja elämä menee suht tasaisella mielialalla nyt. Tää vuosi on ollut melkoista itsensä uusimisen aikaa ja oon kiitollinen itselleni että päätin hakee apua tähän. En tiedä missä olisin nyt jos en olisi.

7/20/2014

Pipipään päiväkirja #13: 5. askel

Jos joku vielä muistaa ne 30 askeltani kohti parempaa elämää niin perehdytäänpä seuraavaan... Edelliset löytyy tästä.

#5. Stop trying to be someone you’re not. – One of the greatest challenges in life is being yourself in a world that’s trying to make you like everyone else.  Someone will always be prettier, someone will always be smarter, someone will always be younger, but they will never be you.  Don’t change so people will like you.  Be yourself and the right people will love the real you.

Hmmh, no, mitäpä tähän sanoisi. En ole oikeen koskaan osannut piilotella oikeaa minääni enkä ole aikeissa aloitellakaan. Pyrin oleen sellainen että pidän itse itsestäni, enkä niin että miellytän kaikkia ympärilläni. Pitäisin itsestäni 15 kiloo laihempana tosin - se nyt ei tosin liity ympäristön luomaan painostukseen vaan ihan siihen että en haluu ruveta hankkiin uusia isompikokoisia vaatteita, märr... Ja mitä tulevaisuuden valintoihini tulee niin oon kyl ihan hyvin haistatellut ympäristölleni ja tehnyt mitä ite haluun enkä mitä mun odotetaan tekevän. Teatterikoulu kutsuu!

7/19/2014

Häistä ja kirjoittajapiirin kesäkokoontumisesta

Kirjoitin tosiaan jo aiemmin olleeni polttareissa, mutta en maininnut mitään itse häistä. En ottanut kyseisestä tapahtumasta kuvia ihan yhtä tai kahta lukuunottamatta. Syynä oli varmaankin se että aikani ei käynyt tarpeeksi tylsäksi missään vaiheessa että olisi ollut tarvetta kaivella puhelinta käsilaukusta. Mulla oli niiiiin hauskaa!! Just sellaiset häiden tulisi olla, eikä tylsiä, jäykkiä ja totaalisen aikataulutettuja tapahtumia... Musiikit oli mallillaan ihan 'alttarille' astelusta lähtien (ei oltu kirkossa), ja tarjoilu karkkibuffeteineen ja juomapöytineen toimi. Ohjelmaa oli, mutta ei liikaa ja porukka oli mitä mainioin juhlistaan kyseistä paria. Nappiin meni.

Toissapäivänä oli kirjoittajapiirini perinteinen kesätapaaminen, joka yleensä vietetään  aina jonkun jäsenen kotona, kuten tänäkin vuonna oli. Ihastelin kauheasti kyseisen emännän puutarhaa, ja kamerakin saattoi vähän vilahdella käsissäni...

IMG_0001

IMG_0003

IMG_0004

IMG_0006

IMG_0008

IMG_0010

IMG_0011

IMG_0012

IMG_0013

IMG_0017

IMG_0026

Tämmöinen 12-viikkoinen karvaturrikin sieltä löytyi, voi että kun lutuinen!!

7/14/2014

23-vuotias

Näin kolmisen päivää myöhässähän on hyvä tännekin todeta että taas on yks vuosi kertynyt täyteen munkin elämällä... Tämän merkkipaalun saavuttamisen kunniaksi sitä sitten lauantaina juhlistettiin kavereiden kanssa. Juhlan syvimpänä tehtävänä oli saada mun viinakaappeja tyhjennettyä sopivasti ennen muuttoa, mutta musta tuntuu että mulla on täällä enemmän juotavaa nyt kuin ennen juhlia oli. Mikä meni pieleen?
Kakkuakin jäi ihan liikaa seuraavalle päivälle. Syytän tästä joukkomme miehiä jotka eivät edes maistaneet ks kakkua... Ehkä se oli heille liian suklaista. Kaikki illan menussa oli tehty suklaasta. Oli suklaa-hasselpähkinäkakkua, suklaahippukeksejä, suklaaseen dipattuja mansikoita ja hedelmävartaita suklaakastikkeella. Nyt en yhtään ihmettele miksi Willy Wonka näyttää niin kalpealta Burtonin versiossa. Se on syönyt liikaa suklaata ja voi pahoin, yrgh....

IMG_1146

Jossakin vaiheessa tästä ikääntymisestä vähän loppuu hohto... Ei ole niinku 18 täyttäessä että "jee, saan mennä baariin!" tai vielä aiemmin, 15 vuotta täyttäessä että "jee, saan hankkia mopokortin!". Ei tule edes mieleeni nyt tähän hätään onko Tampereella edes mitään K-23 baaria? Jos on niin sehän voisi olla sellainen asia minkä voisi katsastaa ennen muuttoa...
Ei sillä, mukavaahan se on saada jollakin tekosyyllä kavereita kylään, sen sijaan että minä aina kävisin muiden luona. Ja saa leipoo ja tehdä kaikkee itse, ilman että tarvii murehtia että milläs nää kuljettaa taas jonnekin muualle...
Mutta niinh, juhlien tarkoitus oli tosiaan hävittää mun juomavarastojani, syödä, ja pelata laatikosta kaivamaani nintendoa! Pelattiin Donkey Kongia ja Super Marioo, ah nostalgia..!! Tänään oonkin jauhanut Donkey Kongia sormet vesikelloilla ja nyt oon päässy jo puolivälin loppuviholliseen asti... Meni vaan totaalisen hermo niin aattelin luovuttaa nyt tältä illalta (tai siis yöltä, kello on kohta puoli neljä...).

Olin aikeissa tehdä tänään jonkun tiivistelmän näistä menneistä 23 vuodesta, mutta totesinpa että en jaksa vielä. Ehkä teen sitten myöhemmin tiivistelmän Suomessa asumisajoistani... Mutta nyt tyyny ja peitto kutsuu.

7/03/2014

Polttareissa!

Viime perjantai-lauantai menikin hyvän ystävän polttareiden merkeissä. Juhlakalu haettiin heti aamusta kotoaan ja vietiin ampumaradalle kokeilemaan mm. haulikon käyttöä (itse en ollut tässä osiossa vielä mukana) ja sitten koko karonkka miittasi Toijalan ABC:llä, josta lähdettiin ajamaan kohti Mikkeliä. Polttarit olivat tietenkin teemalla, ja koska tulevan rouvan lempisatuihin kuuluu Alice in Wonderland, niin pukeuduttiin sitten sen mukaisesti! Minä olin tietysti Red Queen ison egoni kanssa.

Alice tarvitsi tietysti Ihmemaan jonne hänet viedään, joten Mikkelihän oli itsestäänselvyys - sieltähän löytyy mahtava X-on puisto! Puistosta löytyi vesikävelyä, avaruuspyörää, kahden hengen keinu, rodeohärkä, sumopainia, gladiaattoria, jättitramboliinia sekä jännittävin kaikista... benji!

IMG_0350

IMG_0395

IMG_0488

IMG_0706

IMG_0717

IMG_0906

Meikäkin hyppäsi benjistä, kovan kiljumisen saattelemana, mutta hyppäsin kumminkin!


Kun kaikki kokeilun arvoinen oli koettu niin ajoimme Visulahden lomamökille yöpymään. Ruoaksi oli kaikennäköistä grillimässyä ja itsetekemiäni Eat Me-muffinsseja. Porukka sammui aika nopeasti sänkyyn päästyään, sen voin sanoa...!

Aamulla annettiin ymmärtää että nyt sitten syötyämme lähdetään kohti kotia, mutta pffft vielä ja mitä, mehän raahattiin rouva vielä takaisin X-on puistoon paintball-sotaan! Meikä sai juhlakalulta kaikki kolme osumaa, yhden hartiaan, yhden reiteen ja yhden persaukseen. Voin kertoa että reiden mustelma on kaikkein kipein...

DSC_0437

DSC_0444

Sen jälkeen sitten oikeasti suunnattiin kohti kotia muutaman pysähdyksen kera, ja ai että paikkoihin sattu koko loppuilta ja seuraava päivä... Oli tosin ihan sen arvoista. Loistavat polttarit!