4/21/2014

Omat valinnat

Olen jo pariin otteeseen harmitellut sitä kuinka tulen missaamaan paljon asioita siskontyttöjeni elämästä asumalla Skotlannissa, ja siskon kommentit asiaan ovat suurimmaksi osaksi olleet "omahan on valintasi". Joo, kyllä, niinhän se on, mutta kuinka moni valinta elämässäsi on 100% positiivinen? Olisiko siskostani hauskaa jos hän vaikka valittaisi siitä kuinka ei saanut yöllä nukuttua kun Maisa herätteli koko ajan, että sanoisin "omapahan oli valintasi hankkia lapsia"? No ei varmaan olis.

Kyllä minä tiedän, että valinnoillani on seurauksia kummastakin päästä, hyvästä ja huonosta, mutta kun suurin osa seurauksista on hyviä niin olisiko hyvä jättääkin homma sikseen koska tulee ikävä ihmisiä? Kyseessä on kuitenkin mun elämäni eikä kenenkään muun. 

Lääkityksen vähentäminen on aiheuttanut lieviä itsetunnottomia hetkiä, jolloin epäilen että onko tässä teatterikouluhaaveessa mitään realistisuuden häivää, mutta en ole silti hetkeäkään epäillyt etteikö mun olisi parempi asua Skotlannissa. Mun koti ei vaan oo täällä.

4/08/2014

Pikaisesti kuulumisia

Olen edelleen lihava, mutta olen lenkkeillyt ja vetänyt vatsalihasliikkeitä ja vältellyt herkutteluja, joten toivotaan parasta että tää paino vielä tippuu...
Kävin tässä eräänä päivänä kaverin kanssa leffassa katsomassa Only Lovers Left Alive, jota tähdittää ihana Tom Hiddleston! Oli ihan mahtava leffa, josta tulee varmasti yksi suosikkini aikanaan kun pääsen katsomaan sitä useammin... Kaverinikin viimein vakuuttui Hiddlestonin ihanuudesta, brainwash well done!
Äitini varasi meille lentoliput Skotlantiin, jotta pääsen Ayr Collegen koe-esiintymiseen 6. toukokuuta. Ayr College on mun B-suunnitelmani nyt kun Royal Conservatoire of Scotlandin ovet eivät auenneet. C-suunnitelmasta sitten myöhemmin... Mitäs muuta? Työkkärin työkokeilussa menee ihan hyvin, pomoni on ihana ihminen ja työ on rentoa ja mukavaa. Olen ehkä löytänyt esineen tai pari jotka on ihan pakko ostaa sieltä, vaikka mulla on ihan tarpeeksi muuttoroinaa muutenkin... eheh... Varsinkin siksi koska löysin citymarketista halvalla tällaisen... tittididii...


Smoothiesekoitin!! Jee!! Tällä mä välttelen epäterveelliset jälkiruoat, kun viskaan tuommoiseen kreikkalaista jogurttia ja pari mansikkaa ja juon sitten karkin sijaan. Oon sävellellyt kaikenlaisia reseptejä, tähänastinen suosikki on sellainen mihin pistin jääpaloja, kaksi purkkimangon puolikasta ja kourallisen mansikoita. Ei ripaustakaan lisää sokeria, maistuu hyvälle jo noin. Nom nom nom...

4/02/2014

Itsetuntoromahdus

Hui kamala, miten kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä tuli... Katselin itsestäni otettuja kuvia Tampere Kupliista ja mietin että "onko mulla turvotusta vai miten näytän jotenkin mahakkaammalta..?"
Uskaltauduin sitten vaa'alle ja karu totuus löi kasvoille: oon lihonut 5 kiloa. 5 KILOA! Missä välissä? Miten? Mitä mä oon tehny? Sen oon tiedostanut viime viikkoina että oon syönyt ihan liikaa karkkia, mutta että oikeesti viis kiloa...
Haluisin olla naiivi ja ajatella että tämä masennuslääkkeiden vähentäminen olisi syypää, mutta silti jokin tuolla omatunnossa käskee olla kusettamatta itseäni. Se on nyt kyllä herkut vähemmälle! Varsinainen herkkulakko ei koskaan olisi realistinen, mutta roima vähennys tälle pitää nyt tehdä... Kotona tää ruokapuoli on ihan hyvällä mallilla, sillä syömme äiten kanssa nykyään paljon salaattia lihan kanssa ja perunat ja pasta on jätetty. Menin heti vääntämään vähän lihasliikkeitä lattialle vaa'alla käytyäni ja tästä tulee nyt kyllä rutiinijuttu illoille. Minä en aio kauaa tota pömppöä katsella, masennun pian uudestaan jos en saa itseäni kuriin...!

4/01/2014

Elämäni treffit

Jooei, tää ei oo sitä mitä ehkä oletatte - en ole käynyt elämäni hienoimmilla treffeillä - vaan aion jakaa kaikki elämäni treffikokemukset. Niitä ei ole kyllä kovin montaa.

Ekat treffini taisivat olla netin kautta tutuksi käyneen, olisiko ollut Lappeenrantalaisen jätkän kanssa. Sovimme tapaamisen Ideaparkiin (paljon ihmisiä, sisätilat, suht turvallista tuntemattomien tapaamiseen) ja tyyppi oli aika sellainen perus suomalaisen junnun näköinen - suunnilleen minun pituinen, lyhyt tukka, ei mikään mallipoika mutta ei sitten rumakaan. Murre pojalla oli hassu ja aiheutti sellaista pientä hymyn aihetta, mutta treffit itsessään eivät oikeastaan jättäneet mitään fiilistä. Olin vastikään tosin eronnut pisimmästä suhteestani joten ehkä olin vaan vähän turta silloin. Tapasin ks henkilön vielä kerran uudelleen, mutta eipä se mihinkään edennyt, etenkin kun jätkä lähti jonnekin laivastoon muistaakseni...

Tokat treffit on tähän mennessä elämäni parhaat. Tapasin ks. irlantilaisen Derryssä baarissa ja annoin tälle numeroni huomattuani hänen vilkuilevan jatkuvasti suuntaani. Hän vei minut hienoon aasialaiseen ravintolaan ja maksoi kaiken. Siellä puhuimme lähinnä opinnoista ja työsuunnitelmista ja perheestä. Sieltä jatkoimme vielä parille baariin ja juttelimme vähän sitä sun tätä, mitä baarissa olevan bändin meteliltä vain pystyimme. Hän saattoi minut asuntolan ovelle ja suutelimme pitkään ja jos vain asuntolassa ei olisi ollut niin ohuet seinät niin....
Noh joka tapauksessa toivotin tälle hyvää yötä ja hakkasin päätäni seinään heti sisälle asuntoon päästyäni. Sen jälkeen tästä ei kuulunut pitkään aikaan, mutta juuri ennen kuin minun piti lähteä Skotlantiin, hän ottikin taas yhteyttä ja kävimme nopeasti heittämässä jäähyväiset kahvilassa. Hän on edelleen sinkku joten tässä olen aina tasaisin väliajoin miettinyt häntä ja sitä pitäisikö minun palata Derryyn, kokeilla puhaltaa vähän hiilloksista liekkiä... Siinä nyt vain oli sitä jotain. (Sen lisäksi että jätkän kroppa oli kuin Herculeksella, aijai..)

Kolmannet treffit oli baarissa bongaamani jätkän kanssa, joka oli tullut huomauttamaan että hän on basisti (mulla oli t-paita jossa luki "I love boys in a band"). Semi hyvännäköinen ja kohtelias, mukava, ja erittäin vaikuttunut siitä että tykkään Band of Brothersista. Tapasimme myös Ideaparkissa ja juttu luisti ihan hyvin. Deittien päätteeksi pusuteltiin ja hajaannuttiin eri suuntiin. Tavattiin vielä kerran uudelleen, mutta sen jälkeen ei jätkästä kuulunut enää mitään - lakkasi vastaamasta viesteihin jne.  Törmäsin tähän kerran ollessani ärrällä töissä ja tämä käyttäytyi ihan kuin koko treffejä ei olisi koskaan ollutkaan.

Neljännet treffini taisi olla erään toisen baaribongaukseni kanssa, mutta ne tuntuivat alusta asti sellaisilta että "tässä nyt kaksi kaverusta istuutuu kahville". Tai niin ne aluksi tuntui. Jätkä oli aika viileä, vaikkakin siis ihan mukava, mutta ei jotenkin tuntunut olevan kovin kiinnostunut, paitsi sitten kun teimme välipysähdyksen clas ohlsonille ostamaan hiusten leikkuuseen tarkoitettuja saksia ja tämä kosketteli hiuksiani ja pelleili leikkaavansa ne pois. Deittien päätteeksi halit ja hajaantuminen. Tapasin ks. henkilön tasan vuotta myöhemmin ensikohtaamisesta ja tämä oli ihan lääppijä ja pusuttelija vahvassa humalatilassaan - ehkä hän ei koe mua tarpeeksi viehättäväksi ollessaan selvinpäin?

Viidennet treffit oli jälleen kerran baaribongaukseni kanssa, mutta... missä ihmeessä me käytiin? En muista yhtään mitään?! Sen muistan että kävimme vielä toisilla treffeillä, elokuvissa Tampereella. Ja vielä kolmansilla treffeillä ravintolassa (wohoo, edes jonkun kanssa selvisin kolmanteen tapaamiseen asti) ja sitten siitäkään jätkästä ei kuulunut enää mitään.

Kuudennet treffit oli kiusallisimmat. Tämäkin tapahtui baaribongauksen kanssa, joka oli minua nuorempi - ei koskaan enää. Ei.
Kyseinen henkilö oli vasta armeijassa ja höpötti aika paljon itsestään ja äidistään (ding ding, hälytyskellot) ja kamalasta isästään (ding ding 2) sekä armeijaa käyvästä exästään joka on super-mustasukkainen (ding ja fuckin' dong) ja kun odottelimme bussejamme treffien päätteeksi tämä haukkui ohitsemme kulkenutta (ventovierasta) tummaihoista miestä ja tämän ulkonäköä. Huhhuh. Ja kun sitten tyynesti aloin ottaa etäisyyttä tähän henkilöön ja tämä näytti ottavan asian ihan hyvin ja jättävän mut rauhaan niin hän soitti minulle humalassa eräänä yönä että hän on jossakin päin Nokiaa, mutta ei tiedä missä. Lopulta hän alkoi vain sammaltaa ja jumittaa joten löin luurin kiinni. Hetken päästä tuli tekstari: "Et jos sul ei oo muuta tekemistä nii tuu hakeen".... Joo odotahan vähän kun mä nousen täältä sängyn pohjalta ja puen päälleni ja lähden ettiin sua "jostain päin Nokiaa". NOUP. Goodbye.

Toistaiseksi viimeiset treffini muuttuivat hyvien ystävien tapaamiseksi, sillä niissä ei ollut mitään treffien tuntua. Juttelimme kuin vanhat toverit ja huomasimme vain kuinka paljon yhteistä meiltä löytyi. Ajattelin että tästä voisi löytyä - jos ei nyt poikaystävää - niin ainakin tosi hyvä kaveri. Mutta kahden tapaamisen jälkeen tämä ilmoitti tarvitsevansa "omaa aikaa" ja jättäytyvänsä vähän syrjemmälle sosiaalisista tapaamisista keskittyäkseen musiikkiinsa... Okay, ymmärrän vihjeen...


Eli tässäpä näiden mahtavien treffien kirjo. Lähes kaikki jämähtivät 2. tapaamiseen - miksi? Okei, kaikkien kanssa en edes olisi halunnut jatkaa mutta pistää vain miettimään että oliko se minusta vain niin aistittavissa että mua ei kiinnosta, vai oliko vika jotenkin muulla tapaa minussa? Elämän suuria mysteerejä, kukapa niistä tietää... Jos satutte tunteen mua treffanneita tyyppejä nii kysykää ihmeessä mikä mättäs, olen älyttömän utelias, vaikken kuitenkaan loukkaantunut tai epätoivoisesti haikaile kenenkään näistä perään! ...Paitsi sen irkun.