3/29/2014

Vihreitä peikkoja..

Sain tänään kuulla että yksi teatterikurssia kanssani käyneistä pääsi Royal Conservatoire of Scotlandiin. Ensimmäisellä hakukerralla. Täytyy sanoa että kateuden vihreä peikko kävi kyllä vierailulla ja potki muutaman neulan syvälle sydämeen, vaikka aihetta siihen ei teoriassa olisikaan - henkilö on lähes kolmenkymmenen ja itse olen vasta 22, joten onhan se hyvä ettei tämän henkilön tarvitse hakea sinne niin useaan kertaan että olisi jo 35 päästessään sisään. Eihän minulla ole tässä kiire. Ja toisekseen, ks henkilö on aivan uskomaton näyttelijä, joten onhan se ihan luonnollista että hän pääsi sisälle. Jokin pieni ääni kuitenkin nakertaa takaraivossa ja sanoo että "silti". Silti. Ehkä hieman kadehdin tätä ihmistä kun itselläni on taas pitkä odotus edessä ennen kuin pääsen yrittämään uudestaan. Mutta kuten sanoin aiemmin blogissani niin tämä ei vain ollut minun vuoteni, jostain syystä tai toisesta. Kaikelle on tarkoituksensa ja uskon että kun sitten pääsen Royal Conservatoireen niin se tapahtuu juuri oikeaan aikaan.

Eli joka tapauksessa onnea Carolinelle, on kyllä paikkansa ansainnut!


Asiasta toiseen, eilen vietin pitkästä pitkästä pitkästä aikaa iltaa kuntani paikallisessa baarissa. En edes muista koska olisin viimeksi käynyt siellä. Sisustus oli muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan ja koska eräs toinen paikallinen on remontissa niin väkeä kyllä riitti. Sain päähäni lähteä ks baariin koska siskoni oli sopinut ystävättäriensä kanssa että lapset jätetään ukkojen hoiviin ja mammat lähtee humputtelemaan. Voin vain kuvitella millainen krapula siskollani mahtaa olla, hih hih...

3/27/2014

Elämäni aakkoset

Satuinpa lukeen että Gloria-bloggaajilla oli tämmönen haaste loppuvuodesta ja aattelin minäkin kokeilla... Aloitin vaikeista kirjaimista etten jäisi niiden kanssa junnaamaan, mutta sitten kävikin niin että kovimmaksi pähkinäksi osoittautui mulla kirjain "I"?!

Aurinko. Kesäisin kuuluu olla lämmintä ja talvellakin on ihan jees nähdä tuota valopalloa välillä. Kylmyyttä en kestä ollenkaan, mutta saa olla aika kuuma keli ennen kuin minä valitan asiasta...


Bios Urn. Ilmiö jonka bongasin tänään netissä ja jonka todellakin haluun itselleni tehtävän kun kuolen: ruumis tuhkataan ja säilötään biohajoavaan purkkiin, jonne laitetaan sitten jokin puun siemen. Sitten se haudataan ja tadaa, sinusta kasvaa puu!

Cumberbatch Benedict, yksi suurimpia inspiroijiani tällä hetkellä. Aikoo kuulemma esiintyä ensi vuonna Lontoon lavalla Hamletina - mikä loistava ajoitus minulle muuttaa nyt Skotlantiin, niin mähän lennän hetkessä katsomaan ks herran suoritusta ens vuonna!

Dekkarit. Sherlock Holmes, Hercule Poirot, Whitechapel, Ripper Street... Kaikki kelpaa. Paitsi Mrs Marple.

Elokuvat on elämäni suola. Äiti käski karsia niitä ennen muuttoa mutta pffft, keep dreaming...

Frendit, ei se tv-sarja vaan siis ihan oikeat kaverit. Elämäni viihdyke ja terapia, jotka raahaa mut aina välillä ulkomaailmaan etten kokonaan antisosialisoidu.

Gelato aka JÄTSKI! Sorbetista tuuttiin, kaikki kelpaa, om nom nom...

Hiddleston Tom, elämäni mies.



Inspiraatio, oli kyse sitten kirjoittamisesta tai siivoamisesta niin sitä täytyy olla että mä pysyn liikkeessä.

Joulu on lempijuhlani, koska silloin ollaan koolla perheen kanssa!

Kirjoittaminen joka valitettavasti on nyt jäänyt vähän vähemmälle... Mutta aion palata ks harrastukseen ajallaan.

Lukeminen on aina kivaa, niin kauan kun kirja vaan on siedettävä.

Minä. Olen niin pitkään kuunnellut mitä perheenjäsenet sanoo että minun tulisi tehdä ja minne mennä, että olisi pikkuhiljaa aika ajatella itseänikin, ja haistaa huilut muiden mielipiteille.

Netflix on tylsien iltojeni viihde! Hakusanaksi vain joku lempparinäyttelijä ja eikun valitsemaan mitä katsoisi...

Outo on aina ollut mua kuvaava sana.

Purppura aka violetti on nyt mulla "in". Sääli vaan kun en löydä sitä turhan usein kauppojen vaatteista...

Quotes. Osaan niin paljon fiksuja quoteja ja tykkään aina tilaisuuden tullen käyttää niitä johonkin. Pitäskö tehdä quote-scrapbook?

Ruoka on tietysti mikä pitää mut hengissä. Jonain päivänä kun oon rikas niin syön kaikkee outoo ja snobia sapuskaa ja nautiskelen silmät kiinni makuilmiöistä... mm mm...

Skotlanti on se tulevaisuuden seuraava etappi.

Teatteri on elämä.

Unelmat on se mistä täytyy pitää kiinni tai elämästä ei tule edes teatterin kanssa yhtään mitään. Aina pitää olla haaveita, eihän maailmassa olis mitään järkeä muuten.

Venlafaxin eli masennuslääkkeeni nosti minut henkisestä rapakostani ja on parantanut itsetuntoani ja asennettani. Hooray, venla!

William Control on viimeisin totaalinen musiikkipakkomielteeni jota on vaan pakko kuunnella joka päivä... Sinänsä ristiriidassa edellisen kirjaimeni kanssa sillä Control ei ole mitään positiivisimpia lyriikantekijöitä.



X-Men on ihana aivot narikkaan-guilty pleasureni... Etenkin First Class. James McAvoy <3

YouTube taas on toinen guilty pleasure...

Zzzzz eli nukkuminen... sekä zembalointi, meidän kaveriporukan bileet on parhaat! Vaikkakaan ei jatku niin pitkälle yöhön kuin mitä minä jaksaisisn...

Ålen åmena, olen åmena...

Äiti on kallioni.

öömm... ' on se miten usein lauseeni alkaa jos multa kysyy jotain.

3/24/2014

Pipipää on kipeä...

Ja meinaan siis todella kipeä. En tukehdu yskääni vaikka kurkkua kutittaa ja köhittää kyllä vähäsen, enkä huku nenäliinoihin punaisen räkänokkani takia, vaan oon siis niiiin kipeä että en jaksais tehdä yhtään mitään... Yleensä jos oon räkätaudissa niin multa löytyy kyllä energiaa, mutta nyt mä vaa istun mannapuurolautasen kanssa tölläämässä Frasieria ja kuuntelen sydämeni sykettä korvissani ja tunnen kuinka maan painovoima vetää mua alas kohti lattiaa. Plääh! Korkeintaan nousen jääkaapille välillä ja heitän ohimennessäni jotakin muuttolaatikkoon ja that's it... Olen puhunut paljon roinien karsimisesta mutta viimeisenä parina päivänä se on mennyt vähän siihen että mikäli laatikossa on pieni kolo ja siihen sopii just hyvin jokin esine, jota en välttämättä edes tarvitsisi mukaani, niin tungen sen sinne silti... Kiroan itseäni sitten Skotlannissa tavaroita purkaessani...

Asiasta kukkaruukkuun, olen ollut pari päivää hyvin ärtynyt Ukrainan kriisistä. Onko Venäjällä, tai pikemminkin Putinilla niin pieni itsetunto että pitää alkaa isotteleen tuolla tavalla? "Suuri ja vahva Neuvostoliitto" hajosi jo 22 vuotta sitten ja ihan syystä, joten mitäs jos unohdettaisiin se itsetunnon pönkitys ja keskityttäisiin maan sisäisiin ongelmiin? Onhan se jo ennenkin huomattu, että jos kohdistetaan kansalaisten huomio omista ongelmista johonkin isoon spektaakkeliin, niin se tulee ja kusee omaan nilkkaan aina jossakin vaiheessa... Ja se huhun levittäminen siitä että Suomessa on niin kurjaa, että me haluttaisiin liittyä takaisin Venäjään, on jo aika helkutin paksu väite... Joo ei Suomi täydellinen oo, mutta ennemmin me soditaan uusiksi Venäjän kanssa kuin suostutaan liitettäväksi siihen!! Keskittyisivät omiin ongelmiinsa eivätkä kiristäisi ja kiusaisi kuin mikäkin Mussolini. Paljonpa Suomikaan uskaltaa puuttua Ukraina-sotkuun kun ollaan niin riippuvaisia Venäjän öljystä ja kaasusta - ja Putin tietää sen varsin hyvin ja tanssiikin siitä hyvästä varmaan kotona ripaskaa, kun kukaan ei voi tehdä hänelle mitään. Koko Euroopalla kusisi pahasti jos Venäjä päättäisi olla toimittamatta mitään, mutta ei se maailma sillä pyöri että kiristetään muita että saadaan mitä halutaan. Tällä pallolla elää muitakin ja meidän pitäisi pystyä elämään täällä sovussa yhdessä. Venäjä on yksi iso, lihava, korstomainen kiusaaja lasten leikkialueella, ja ansaitsisi kunnon kotiarestin ja korvapuustin. Mutta kukapa sille mitään mahtaa kun sillä kiusaajalla on jo meidän eväslaatikot ja karkit.

3/23/2014

Omituisia unia...

Olen tässä lääkitystä vähentäessäni saanut sivuoireeksi sen että muistan aamulla mitä unta olen nähnyt. Eräänä yönä Hannibal Lecter kidnappasi mut ja äidin, ja koin aika koomisena että tämä oletti isäni (joka on viiden tonnin veloissa) maksavan lunnaat musta. Äidiltäni Hannibal löi haarukan kädestä läpi ja se oli ihan hirveää...

Kahtena peräkkäisenä yönä hankin koiran. Ensimmäisenä yönä mustan labradorin, seuraavana pienen ruttuisen minkälie-lajin pennun. Ks pentu osasi puhua vieläpä kaiken lisäksi.

Nyt viimeyönä näin unta, että olin päässyt Royal Conservatoire of Scotlandiin opiskelemaan, enkä ollut ainoa - samassa koulukampuksessa asui kaikki miestuttavuuteni viimeisen kahden vuoden ajalta, paitsi se josta eniten tykkään. Jahtasin jokaista vuorollaan mutta aina nämä katosivat jonnekin ulottumattomiini, ja jäin lopulta yksin.... Hmmmm?

Mitäpä muuta tässä kuuluu... Noh esityksiä on jäljellä enää kolme, joten pian on Lempäälän teatterikokemuksetkin taaksejäänyttä. Veljeni ja äitini kävivät perjantain esityksessä ja äitini hekotti etupenkillä niin äänekkäästi että veljeäni nolotti.
Kotiin päästyämme veljeni katseli vähän meidän rojuja läpi sillä silmällä jos hän haluaisi itselleen jotakin - suurin osa siitä mitä hän halusi, oli mun, ja josta en halunnut luopua. Veljen silmiin osui lopulta mun vanha kuulapyssyni (pieni semmoinen joka näyttää ihan sellaiselta mitä aina poliisisarjoissa käytetään) ja tämä kysyi että "sattuuko jos tällä ampuu jotakuta?". Vastasin olankohautuksella, koska en koskaan ole ampunut ks pyssyllä muuta kuin maalitauluja. Veli sitten latasi kuulan aseeseen ja ampui sillä itseään jalkaan.... Hitto sitä tuskanhuudon määrää...

Veljeni on 35-vuotias.

3/22/2014

Nopea kyselyyn vastailu

Lempiklisee?
-  Sounds like a plan

Runo jonka tunnet ulkoa?
- En tunne varsinaisesti mitään... Joskus osasin jonkun Shakespearen sonetin.

Guilty pleasure?
- Suklaaaaaaa.... En voisi koskaan harkita karkkilakkoa sen vuoksi.

Ensimmäinen levy jonka ostit?
- Ööömmm joku Britney Spearsilta se oli. Vai meinasikohan tämä suklaalevyä?

Kirja joka muutti elämäsi?
- Tuulen varjo

Suosikkipahis?
- Oi ei... Rakastan liian montaa pahista... Loki? (sori Jokeri, Dracula, Dorian Gray, Khan, Hannibal ja Dexter)

Ketä haluaisit näytellä?
- Monia monia... Kenties Elisabeth Bennetiä Pride & Prejudicesta, vampyyria ja jotakin supertappelijanaista kuten Seleneä tai Black Widowta

Päivän suosikkituntisi?
- Iltahämärän aika, sillon oon virkeimmilläni ja kirkkaalla säällä ilma on ihanan näköistä

Pelkoja (järkeviä tai järjettömiä)?
- Pelkään sakeassa vedessä uimista. Pelkään myös haita, mutta haikammo ei selitä sitä miksi en tykkää Suomen sisävesissä pulikoida. Ehkä kammoksun sitä että olen keskellä tuntematonta enkä voi nähdä ympärilleni veden alla.

Tämänhetken unelma?
-Baarimikkokurssi New Yorkissa.

Mikä on taistelemisen arvoista?
- Hmmm.. oma turvallisuuden tunne, unelmat, vapaus.

Tunnustanssisi?
- En osaa selittää sitä! Siinä heilutetaan lanteita ees taas jalat koukussa ja käsiä veivataan rintakehän edessä, kyynärpäät sivuille päin...

Raha vai seksi?
- Öääää. Seksi?

Hyvä vai paha kyttä?
- Paha

Optimisti vai pessimisti?
- Optimisti

Minimalisti vai maksimalisti?
- Minimalisti

3/20/2014

St Patrick's day


Vuoden paras alkoholinkäyttöpäiväkin meni jälleen ja hauskaa oli! Tampereen O'Connellsissa oli tarjolla Irlannin lipun väreillä koristeltua kakkua ja hyvää musaa sekä kaikki mahdolliset juomat vihreinä - paitsi Guinness, sen kuuluukin olla mustaa. 
Uskomatonta, että mun Irlannin matkastanikin on jo kaksi vuotta. Tuntuu kuin siitä olisi vasta pari kuukautta...

Totesin muuten eilen mietiskellessäni että olen muuttunut kahdessa vuodessa roimasti. Kaksi vuotta sitten laskin sänkypartnerini yhden käden sormilla ja ainoa baaripokaus (joka huom. ei päätynyt sänkyyni) oli Irlannin Herkulekseni, Matt. Nyt tuntuu siltä että olen yhtä baarireissua lukuunottamatta palannut kotiin jonkun puhelinnumero taskussani. Joistakin on ollut pidemmäksi aikaa juttuseuraa ja joistakin taas ei. Aloin miettiä erästä kaveriani josta en ole ikinä pysynyt perässä että kenen kanssa se nyt tekstailee ja juttelee, kun tuntui että joka kerta kun kysyit niin vastauksena oli aina joku uusi nimi - onko musta tullut samanlainen? Mikael, Tero, Jerry, Mikey, Vili, Juha, Timo... Tästä tulee vain mieleeni sellainen kysymys että... MISSÄ VÄLISSÄ? Koen ehkä helpotusta että en sentään ole petipuuhiin päätynyt kaikkien kanssa, koska nyt tuomitsisin itseäni ja käytöstäni, mutta siis.. mistä näitä äijiä yhtäkkiä ilmaantuu? Ja miten ihmeessä oon vielä sinkku? Sinänsähän se on vain hyvä asia, muuttoni kannalta, mutta siis oonko mä vilkuttanut jotain neonvaloista "sitoutumiskammoinen" kylttiä yläpuolellani vai oonko mä niin epähaluttava pidemmän päälle? Oh well... Ainakin mulla on hauskaa, hetkellisesti. 

3/13/2014

W.W.T.H.D.?

WWTHD, eli What Would Tom Hiddleston Do? on varmaan uusi ohjenuora elämässäni. En ole niin lahjakas näyttelijä tietenkään kuin ks herra, mutta tämän tavassa katsoa maailmaa ja kyky olla luovuttamatta on sellaista mihin kenen tahansa näyttelijän kannattaisi pyrkiä. Yrittämättä et saavuta mitään.

Olen nyt ehkä pari vuotta ihaillut Hiddlestonia näyttelijänä ja törmään nykyään jatkuvasti miehen viisauksiin ja positiivisuuteen johtuen erinäisistä sosiaalisista medioista ja nyt ajattelinkin tehdä niistä koosteen. Yritän tehdä mahd. lyhyen jotta keskittymisenne kestää loppuun asti...

Never stop. Never stop fighting. Never stop dreaming. And don’t be afraid of wearing your heart on your sleeve - in declaring the films that you love, the films that you want to make, the life that you’ve had, and the lives you can help reflect in cinema. For myself, for a long time… maybe I felt inauthentic or something, I felt like my voice wasn’t worth hearing, and I think everyone’s voice is worth hearing. So if you’ve got something to say, say it from the rooftops.
Ensimmäinen quote jota miehen luin sanoneen, oli juurikin tämä. Ja tämä on se suuri ohjenuora. Tämä tiivistää sen kaiken. Tämä teksti roikkuu tietokonenäyttöni yläpuolella seinälläni, jotta muistaisin sen aina.


Tämä on myös hyvä muistaa, etenkin minun joka mielestäni en saa koskaan aikaan mitään - joskus on fiksua katsoa taakseen ja miettiä mitä kaikkia virstapylväitä sitä on jo saavuttanut.

Never, ever, let anyone tell you what you can and can't do. Prove the cynics wrong. Pity them for they have no imagination. The sky's the limit. Your sky. Your limit. Now. Let's dance.
Tämän quoten voisin omistaa niille opettajille jotka ovat epäilleet teenkö elämälläni koskaan mitään. Niille jotka luulivat mua ihan tyhjäpääksi, for your info, viime viikolla tekemäni ÄO-testin mukaan olen 131 eli keskivertoa fiksumpi. Se että mulla oli kotona ongelmia ei tarkoita että olisin tyhmä. Plus voisin sanoa pärjääväni aika hyvin verrattuna osaan ikätovereistani, sillä en ole pamahtanut vahingossa (tai tahallaankaan) paksuksi, ole tuhansia euroja velkaa kelalle, juo rahojani menemään tai aio homehtua paikoilleni johki Lempäälän nurkalle kun koko maailma on avoin.


...Eeen ole varma miksi tämä piti jakaa, mutta oli pakko. Tiivistäköön tämä sitä kaikkea positiivisuutta jota Hiddlestoniin mahtuu.

Okei ehkä tämä on jo tarpeeksi pitkä. Nyt voin aina joskus palata lukemaan suosikkiquoteni tästä postauksesta kerralla ja kerätä vähän energiaa elämääni... Eipä mulla muuta, takaisin muuttohommiin!
I've always thought of acting as playing chords and notes on a piano. And that we're all born with 88 keys. And most people play only one certain set of chords but when you're playing another character you're experimenting your ability to play other notes on the piano. 

3/06/2014

n. 152 päivää muuttoon...

Ja totesin että olen jo aika hyvässä tilanteessa. Huoneessani on jo neljä laatikkoa täynnä tavaraa ja hävitettäviä huonekaluja ei ole enää montaa. Pikkutilpehööri aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, löytyykö keneltäkään tyhjiä kenkälaatikoita?
Musta on alkanut tuntua siltä että ainoa joka tiedostaa mun lähtöni, on minä itse. Kavereilla on omat kiireensä joten eipä sitten lähdön tullen kukaan varmaan edes huomaa, että olen livahtanut pois - korkeintaan facebookissa sitten kun vaihdan asuinpaikakseni Skotlannin.
Totesin että jossakin vaiheessa muuton jälkeen aion käydä kunnon paikallisen baarikierroksen ja katsoa mikä paikka olisi hyvä kantapaikkani tulevaisuudelle. Totesin myös että sille baarikierrokselle mä tarvitsen t-paidan  jossa on edessä Suomen lippu ja jonka selkämys sanoo näin:

I don't like ice-hockey
and I talked too much
so they kicked me out.

Jos ei muuta niin se on hieno keskustelunavaus baariin. Suomalaiset on kauhean tuppisuukansaa jopa baareissa ja en ole koskaan ymmärtänyt jääkiekon hienoutta (sain aikaan katsoa elämäni ekan kokonaisen matsin Suomi-Venäjä nyt talviolympialaisten aikaan, mutta en olisi katsonut jos olisi ollut oma tv kyseessä...). Plus tuolla paidalla voi löytää vahingossa suomalaisiakin tilanteen tullen. 

Olen jo kauheasti miettinyt mitä teen Johnin yläkerran huoneelle eli makkarilleni, plus sitten kun löytyy kämppä, niin mitäs sille sitten... Ideoita vaan tulvii enkä malta päästä toteuttamaan niitä! Suomessa on niin hankalaa edes maalata seiniään ilman että siitä tulee isännöitsijältä urputusta... Pääsisipä jo muuttamaan, täällä Suomessa on niin tylsää. Oscaritkin katsoin yksin kotona ja sain jälkikäteen kuulla että olisi yhdellä larppikaverilla ollut kunnon iltamat, mutta noh.. 

Olen nyt karenssissa otettuani loparit joulukuussa, ja nyt olen hakenut työkokeiluun yhteen sisustusliikkeeseen Valkeakoskiin. Sain paikan, mutta mun on silti pakko hakea jokaiseen työhön jonka työkkäri mulle tyrkyttää, koska he tyrkyttää "oikeita töitä" ja mä olen vain työkokeilussa... En kyllä aio panostaa niihin työhakemuksiini niin kauan kuin paikkaehdotuksina on siivoojan tai farkkumyyjän hommat, jos vaihtoehtonani on tehdä oman alan duunia koskissa. Suksikoon työkkäri kuuseen.

Äiti palaa n. 1,5 viikon päästä kotiin ja olin tänään oikein ahkera Ingalssin Laura ja pesin kylpyhuoneen ja siivosin keittiön. Nyt enää olohuoneen loppusiivous + koko kämpän imurointi huomenna ja tänne kehtaa taas päästää äiten sisälle - ellen sotke lisää ennen sitä... 

Teatteriesityksissä on mennyt toistaiseksi hyvin. Ensi-illassa sain jopa kahdelta eri katsojalta kommentin että olen "luonneroolissani" - niin siis kun esitän kuollutta? eh? 
Viime esityksessä sain myös positiivisen kommentin eräältä katsojalta. Aina sydäntä lämmittävää kun joku kehuu roolityötäni, etenkin nyt kun olen Lempäälän lavalla viimeistä kertaa. Toivottavasti moni tuttuni tulee katsomaan - perheestäni on tähän mennessä käynyt vain siskoni. 
Tulikin esityksistä mieleen että viime esityksessä eräällä soi NOKIA TUNE kesken 1. näytöksen. Olin valmis heittäytymään puukon kanssa katsomoon ja puukottamaan sen puhelimen hajalle.




3/03/2014

N. 155 päivää muuttoon

Ja kämppä on kun pyörremyrskyn jäljiltä. Sain päähäni käydä kaikki henkarivaatteeni läpi ja hupsheijaa, sinne eksyi kaikkea muutakin ylimääräistä sukista rintsikkaolkaimiin! Ja sohvalla lojuu edelleen tavaraa jotka purin ulos myymästäni lipastosta... DVD:ni ovat kirjahyllyillä koska myin dvd-hyllyt pois, ja kirjat taas on pakattuina laatikoihin, jotka on pinossa mun huoneen nurkassa. Seuraavaksi voisin hävittää tv:n, ylimääräiset VHS-soittimet ja vinyylit, mutta motivaation puute alkaa iskeä... Tää sujuis niin paljon paremmin jos olisi kaveri hönkimässä niskaan ja vahtimassa etten ajaudu tietokoneelle joka välissä (mm. blogiini marmattamaan motivaation puutetta). Plus se kaveri voisi antaa ideoita mitä ihmettä teen vanhoille lautapeleilleni ja mummivainaan pehmoleluille... Itkujen kevät, eikö tästä tule ikinä loppua? Äiti palaa Suomeen kahden viikon päästä ja täällä pitäisi olla paikat suht koht kunnossa ja koko kämppä imuroitu... Joo niinhän sitä luulis, että 14 päivää (miinus 4 teatteripäivää) riittäisi ihan hyvin mutku MOTIVAATIO. Jos sitä voisi pullottaa niin pyytäisin jotakuta postittamaan sitä tännekin päin... Nyyh...

Ja nyt pakenen taas siivousurakkaani ja menen jatkamaan Oscar-gaalan kanssa. Enhän mä nyt yöllä saisi muutenkaan siivota, etten rymyämisellä herätä naapureitani, right?