2/18/2014

n. 168 päivää muuttoon...

...ja tunnen oloni sellaiseksi, että  voisipahan tästä jo lähteä. Ei mulla tässä ole oikein mitään odottamisen arvoista mua pidättelemässäkään, paitsi ystävättären häät, joihin tietysti vain voisi lentää käymään jos nyt jo pois muuttaisin? Uutena vuotena vielä kovasti odottelin tulevaa Oscar-gaalaa jota saisi kenties katsoa kaverin kanssa samanlaisissa tunnelmissa kuin viime vuonna, ja perinteistä ystävänpäivän lounasta saman kaverin toimesta, sekä tulevia kavereiden syntymäpäiviä ja omianikin... Nyt pöydälläni lojuu itse väsättyjä ystävänpäiväkortteja jotka jäivät antamatta koska en nähnyt ketään ks. viikonloppuna, Oscar-leffoihin perehdyn lähinnä yksinäni, enkä tiedä seuraanko gaalaa vain kotisohvalta. St. Patrick's dayta menen kyllä perinteisesti O'Connellssiin juhlimaan, yksin tosin sitäkin... Tuntuu kuin voisi hipsiä tästä takavasemmalle ja paeta tieheni kun eipä kukaan sitä huomaisikaan. Yksinkertaisesti siis olo on yksinäinen. Ravaan siskollani joka päivä Maisaa halimassa kun ei ole muutakaan seuraa. Odotellessani sossulta tukipäätöstä ei rahatkaan tunnu riittävän siihen että itse nostaisi äänensä kuuluviin ja sanoisi kavereille että nyt mennään baariin tai muuta sellaista... Kotibileisiin olisi varaa, sillä hyllyt notkuu kavereilta saatuja pulloja joita ei ole päässyt juomaan kun ei ole ollut seuraa... Mälsää. Järjestäisinköhän ennakko-jäähyväisbileet saadakseni edes jonkun tekosyyn saada porukkaa koolle? Jostain kyllä kuulin että on säälittävää järjestää itselleen jäähyväisbileet...

Tavaroiden hävitys on edennyt ihan hyvää vauhtia. DVD-hyllyistäni on jäljellä enää neljä, mikä oli se vajaa kaksi vuotta sitten ollut hyllytilanne. Lipastoni lähti ja kohta on kirjojen vuoro... Ihmeellistä miten sitä tavaraa oikeasti kertyykin, vaikka luulet että et omista paljoa mitään? Phuhhuh. Hauskempaa tätäkin siivoa olisi tehdä ystävän kanssa.

Oikeastaan ainoa syy pysytellä Suomessa nyt on teatteriesitykset. Teatteri pitää mut vielä selväjärkisen rajalla ja antaa edes pienen annoksen sosiaalisuutta tähän köyhään ja tylsään elämääni. God bless theatre!

2/10/2014

Kirjahyllyhaaste!

Eli tarkoituksena on vastata seuraaviin kysymyksiin kirjahyllyn sisällöllä.

1. Oletko mies vai nainen? Tyttö joka leikki tulella

2. Kuvaile itseäsi. Tuulenvarjo

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Voittaja on yksin

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Maantievirus matkalla Pohjoiseen

5. Mihin haluaisit matkustaa? Kirjailijan Lontoo

6. Kuvaile parasta ystävääsi. Enkelipeli

7. Mikä on lempivärisi? Musta tulppaani

8. Millainen sää on nyt? Kauhun vuodenajat

9. Mikä on elämäsi paras vuorokaudenaika? Sydänyö

10. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Vilpittömästi sinun

11. Mitä pelkäät? Korppien kestit

12. Päivän mietelause? Nuoren Wertherin kärsimykset

13. Minkä neuvon haluaisit antaa? Ole luonani aina

14. Miten haluaisit kuolla? Miekkamyrsky

2/05/2014

Pipipään päiväkirja #10 - Lääkitys loppuu!

Noniin, yksi virstanpylväs taas ohitettu, nimittäin mä olen nyt virallisesti epämasentunut! Kävin eilen depressiohoitajallani ja tein taas sen testin jolla aikanaan mun masennus todettiinkin, ja pisteitä oli enää neljä! Silloin kun hakeuduin hoitoon niin pisteitähän oli se 37/38 ja joskus kesällä se oli vielä 17 ja nyt enää vaivaiset neljä, ja neljä tarkoittaa sitä että masennusta ei ennää edes ole! Nyt mun pitää vaan pikkuhiljaa lopetella nämä lääkkeet niin ettei niistä seuraa mitään ikäviä vieroitusoireita ja vahtia etten lopeta kuitenkaan liian aikaisin, eli jos masennus iskee jälleen niin pitää sitten ottaa takapakkia... Nyt otankin kahden sijaan vain yhden päivässä ja rupean siitä sitten vähentämään. On se jännä miten vuodessa kaikki on mennyt niin päälaelleen - tai siis asiat oli päälaellaan ja nyt ne on oikein päin? Siskollani on ollut kuulemma vaikeuksia totutella siihen etten kiukuttele koko ajan ja ole jossain huoneeni pimeässä nurkassa väsyneenä seinää tuijottamassa. Ehkä se jossakin vaiheessa tottuu, heheh... Nyt kun tässä on vuosi lääkkeillä elelty niin voisin tehdä pienen tiivistelmän mitä oloni kohenemisen lisäksi olen joutunut kokemaan, eli toisinsanoen sivuoireita:

- Ensimmäisillä viikoilla kun olin aloittanut lääkityksen, olin todella väsynyt. Nukuin parina ensimmäisenä yönä jopa 17h unet
- Ensimmäisillä viikoilla lihakset nytkähti itsekseen. Useimmiten jalka, joskus käsi. Etenkin nukkuessa ne saattoivat nytkähtää niin pahasti että löin jalkani sängynpäätyyn ja heräsin kipuun varpaassani.
- Nykyäänkin olen havainnut pieniä nykäyksiä, mutta ehkä kerran tai kaksi viikossa, ja niin pieniä etteivät ne oikeastaan elämääni haittaa...
- Hikoilin jossakin vaiheessa tavallista enemmän - en nyt mitenkään niin että paidassa olisi kauheat märät läntit mutta yleensä en hikoile melkein ollenkaan niin tietysti itse huomasin että nyt on jokin erilailla...
- Kaikennäköinen ihmisläheisyyden kaipuu hävisi - kaikki halaamisesta seksiin ei jaksa kiinnostaa. Mutta en mä halimista silti välttele!
- Ärsyttävin ja inhottavin sivuoire joka alkoi vasta myöhemmin lääkkeiden aloittamisesta, eikä ole loppunut: satunnainen paha maku suussa. Joskus henkikin saattaa haista mutta yleensä nousee vain sellainen paha maku suuhun josta ei meinaa päästä eroon vaikka mitä söisit tai joisit. Yh! Toivottavasti menee ohi sitten kun loppuu lääkitys, muuten menee hermo...

Tuossa aikalailla ne mistä itse olen kärsinyt. Pelkäsin kyllä vakavampia sivuoireita mutta ilmeisesti venlafaksiini oli sitten juuri mulle sopiva... Tässä sitten ne positiiviset muutokset:

- Unet ovat paljon syvempiä. Ennen nukuin jotenkin levottomasti ja heräsin sellaisella tunteella kuin en olisi saanut lepoa ollenkaan
- Motivoidun asioista paljon paremmin, enkä jätä kaikkea puolitiehen
- Inspiroidun tekemään käsilläni kaikkea - askartelua, ompelua yms. ja jaksan tehdä ne hommat myös loppuun
- En masennu jokaisesta pikku takaiskusta tai epäonnistumisesta
- Osaan oikeasti kuvitella miltä tulevaisuuskin näyttää. Ennen en ollut varma elänkö edes kolmikymppiseksi ja ajatuskin tuntui ihan utopistiselta
- Jaksan ajatella asioita paljon pitemmälle enkä vain jätä asioita viime tinkaan. Jaksan motivoida itseni tekemään ne asiat pois alta
- Kiinnostukseni yleensäottaen vähän kaikkeen on herännyt, eikä esimerkiksi ruoan laiton tarvitse olla enää sitä "mikroateria mikroon, ulos, nassuun"-tyyliä vaan jaksan kokeillakin asioita

Mutta kamalin muutos/sivuoire josta olen kärsinyt koko vuoden, on inspiraatio kirjoittaa. En jaksa enää istuskella paikallani kirjoittamassa, enkä oikein keksi miten tarinoiden tulisi edes jatkua! Se on aika ikävää kun on sellaiset 20 fanfictionia kesken ja lukijat huhuilevat jatkoa vähän väliä... Äääh, tunnen oloni hirveäksi kun en jaksa kiinnostua kirjoittamisesta, mutta kun ei inspiroi niin ei inspiroi!! Ehkä tämä blokki loppuu sitten kun lääkkeetkin? Olisi aika mälsää jos en enää ikinä kirjoittaisi...

2/01/2014

Mihin meni tammikuu?

Humps, yksi kuukausi jo tätä vuotta takana enkä ehtinyt edes huomatakaan! Mitä tapahtu? Tammikuu tiivistettynä oli että kävin kääntymässä Skotlannissa, tulin takasin ja nyt oon valmistautunu henkisesti lähestyvään ensi-iltaan (näytelmän facebook-tapahtumasivulle tästä). Meillä vaihtui yksi miespääosan esittäjä viimetingassa mutta tämä uusi tulokas on haltsannut homman jo kotiin, joten enemmän ongelmaa meille tuottaa näytelmän valot kuin kukaan näyttelijä! Mitäs muuta... oon perehdyttänyt itseäni Oscar-ehdokaselokuviin ja täytyy sanoa että en ymmärrä mitä se Gravity siellä listoilla edes tekee. Huoh. Paras animaatio-ehdokkaista suosikikseni nousi ranskalainen elokuva Ernest & Celestine! Mutta Disneyn Frozen sen voiton kumminkin vie, pyh... Croodit ei myöskään ollut huonoimmasta päästä, vaikka odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Room on the Broom oli myös aivan ihana perheen pienimmillekin sopiva!

Mitäs muuta... Ai joo, taloustilanteeni on aika kuralla. Kotona odotti kolme laskua ja neljäs tuli vielä paluun jälkeen postissa ja jos yrittäisin maksaa ne kaikki, jäisi tilini 93 euroa miinukselle. Hupsistaheijaa, aika mennä sossun luukulle! Ensimmäistä kertaa elämässäni, ja en kyllä millään haluaisi mennä mutta pakko on myöntää tappioni... Sellainen pikkuongelma vain että en löydä esitäytettyä veroilmoituslappuani mistään. Muistan selkeästi kun se tuli postissa mutta minne se on voinut kadota? Miksi en osaa arkistoida tärkeitä papereita ikinä minnekään?! WRÄÄH!

Pitää muuten muistaa kirjoittaa intiaaneista joku päivä... Saatte tietää sitten myöhemmin.