1/25/2014

Täällä taas!

No niin, loma loppui ja tuska jatkuu. Pakkasta viisitoista ja television tarjonta kiinnostavien ohjelmien osalta on jälleen minimissään. Plus kaikki on kallista. Inhoan Suomea.

Kuten loman alussa päivitin niin tosiaan suunnitelmani koskien RCS:ää pitkittyi, ja loppuloma meni lähinnä... ollessa. Kävin shoppailemassa ja selvisin ostamatta YHTÄÄN vaatetta! Toisinsanoen ostin kauheasti leffoja - mut hei, niinhän mä tein sen uudenvuoden lupauksenikin, eli en osta turhuuksia vaan korkeintaan leffoja, eli en edes rikkonut uudenvuoden lupaustani! Banzai!
Mitäs muuta... Pyörin muuten vain kaupungilla ja haaveilin hieman uuden paremman järkkärikameran ostamisesta, mutta mastercardini päätti tehdä tepposet joten enpäs sitten ostanutkaan. Noh, ehkä joskus toiste sitten...

Yhtenä iltana raahasin isäpuoleni pojan ulos lepakkoluolastaan (John on siis sokea kuin lepakko ilman lasejaan, ja viihtyy pimeässä) ja pakotin tämän baariin. Baarissa tapasinkin erittäin mielenkiintoisen henkilön. Mikey D:n (en ikinä saanut selvää mikä sen sukunimi oikein oli...). Mikey D. on muotokuvataiteilija/baarimikko, pitkä, hoikka... Jooh, you get the deal. Hän näytti oikeastaan Hobitti-elokuvien Kililtä. Njam. Keskipitkät ruskeat laineilla olevat hiukset... Niin ja mikä parasta, hän on Star Wars-friikki. Okei, muihin aiheisiin...

Iltaa ennen kotiinpaluuta kävin Paisleyssa nuorisoteatterissa katsomassa RCS:stä valmistuneen kaverini (hän oli tuutorina sillä viikon kestävällä kurssilla) tähdittämää esitystä. Se oli l-o-i-s-t-a-v-a! Siis oikeasti, tämä kaverini esitti autistista 24-vuotiasta poikaa ja siis hyvänen aika, olisi mennyt muhun kyllä ihan täydestä jos en tietäisi että hän ei ole autistinen... Kuin Leonardo DiCaprio What's eating Gilbert Grapessa... Ja puhumattakaan käsikirjoituksesta, joka sai mut itkemään jo puolivälissä... Loistavaa teatterityötä, joka sai mut vaan taas harmittelemaan sitä etten päässyt vielä tänä vuonna RCS:ään... Mäkin haluan tehdä työkseni teatteria!!!

Vaikka en mä kai voi syyttää kuin itseäni ja huonoa koe-esiintymistäni siitä etten päässyt nyt sisään... Pöh.
Mitäs muuta? Ai joo, tämän hetkinen näytelmäni oli hetken aikaa lirissä koska yksi miespääosan näyttelijä jäi pois, ja ensi-iltaan on kaksi viikkoa... Gasp? Onneksi tänä yönä tuli tekstari että sijainen on löytynyt! En tiedä vaan että kuka, mutta pääasia että tää näytelmä ei hajoa kasaan! Lontoon lentokentällä kävin ostamassa viskipullon meidän ensi-iltapippaloihin korkattavaksi... Kallis viski olikin, hih!
Sitten johonkin vielä positiivisempaan: OSCAR-ehdokkaat on julkistettu! Yaaay! Nyt sitten kiireellä katsomaan ehdokaselokuvia että ymmärrän mistä on kyse... Huono juttu vain, että Suomessa ei tänä vuonna televisiossa edes näytetä gaalaa, joten joudun turvautumaan internetin saloihin päästäkseni gaalaan käsiksi...

Olenko muuten ainoa jonka mielestä valio plus-maidon mainos, jossa Teemu Selänne ilmestyy pikkupojan makuuhuoneeseen, on jollain tapaa ehkä... härski? hassu? outo? Ei sillä, en mä valittaisi jos Selänne ilmaantuisi mun makkariini maitoa mainostamaan, mutta noh...

1/18/2014

You can't always get what you want

Ilmeisesti tämä vuosi ei ole vielä minun vuoteni.

Olin koululla ajoissa ja kun oli aika ilmestyä toimistohuoneen ovelle, tapasin siellä kolme kohtalontoveria, Scott, Laura ja kolmas, jota nimitin koko päivän Aryaksi koska tämä näytti aivan Game of Thrones-sarjasta tutulta Arya Starkilta. Ikävä kyllä ks tyttö ei kuitenkaan ollut hän, muuten olisin kyllä kumartanut tätä hyvin syvään...
Meidät neljä vietiin koe-esiintymiseen tarkoitetun huoneen ovelle ja onnekseni toinen paneelituomareista oli Liz, joka opetti mua syksyllä kurssillani. Mun nimeni oli listan kärjessä joten mut kiskaistiin saman tien koe-esiintymään. Esitin ensin Shakespearen, sitten nykyaikaisen monologin, ja istuin sitten haastateltavaksi. Tilanne oli aika nopeasti ohi.
Kun kaikki neljä meistä oli koe-esiintynyt, meille sanottiin että 13:30 alakerrassa olisi lista jatkoon päässeistä, ja että olimme vapaita tekemään sitä ennen mitä huvittaa. Mentiin sitten kahvioon istumaan ja bongasin erään fanfiction-piireistä tutun tytön joka opiskelee RCS:ssä laulua. Taisin bongata myös Pottereista tutun Cho Changin näyttelijän, joka on ks koulussa jo 2. luokalla.
Näimme muita neljän-viiden hengen ryhmiä jotka menivät myös koe-esiintymään ja lopulta kun kello oli 13:15, menimme pienelle kierrokselle ympäri koulua, ja päädyimme jatkoon päässeiden listan luokse. Meitä oli yli 20 ja listassa oli 6 nimeä. En ollut kyseisten kuuden joukossa, joten se siitä sitten. En päässyt edes 2. kierrokselle...
Mutta se ei tarkoita ettenkö hakisi taas ensi talvena uudestaan. Tänään kävin Ayr collegessa hakemassa hakupaperit jotka täytän tässä viikonlopun aikana jotta voin hakea vuoden kestävälle näyttelijäkurssille. Katsotaan mitä siitä sitten syntyy... Sinne on kuulemma hankala päästä myös, joten voi olla että työnhakuakin edessä jos en pääse opiskelemaan. Mulle se on se ja sama mitä teen ennen kuin pääsen RCS:ään, kunhan en tule seinähulluksi!

1/13/2014

2 päivää ja kymmenen ja ½ tuntia...


Miksi en hermoile, vaikka mun elämäni seuraavalle vuodelle määrittyy sillä miten hyvin tai huonosti mä esiinnyn 2 päivän kuluttua 3-5 henkilölle? Ehkä parempikin etten lähde kaivelemaan sisuksistani sitä paniikkia, niin en ainakaan mene lukkoon, mutta ihmettelen vain missä ne perhoset mun vatsastani on...

Ehkä on ihan tervettäkin että mä menen sinne sillä asenteella että "teillä on tyhjiä oppilaspaikkoja, minä olen ratkaisu yhteen niistä", mutta en halua kuvitella sitä innon lässähtämistä sitten jos en pääsekään, vaikka olen ollut siellä jo sillä asenteella että "minähän tuun tänne!" Mutta kuten oon sanonut, haen sinne taas ensi vuonna sitten uudestaan, ei se maailma siihen kaadu. Mua vaan kiinnostaisi valmistua ennen kun oon nelikymppinen, joten mitä pikemmin päästäisivät mut sinne sisään niin sen parempi tietysti...

Mä niiiiiiiin haluan tätä.

1/12/2014

Aaaart, aaart, aaart....

En ole ehkä tullut koskaan maininneeksi että rakastan taidetta! Ihan Da Vincistä nykytaiteilijoihin, riippuen tietysti tosi vähän tyylistä, ei muhun kaikki tietenkään uppoa... Mutta ajattelin nyt jakaa kolme ihan erityistä kiinnostuksen kohdettani, joilla on hiukan samanlainen tyyli... tai ei tyyli mutta aiheet. Tai no en nyt osaa sanoa onko aiheetkaan samaa. No äh! Jotain samaa niissä kuitenkin on!

Victoria Francés


Victoria Francés on espanjalainen Valenciassa syntynyt kuvittaja. Hän on kuvittanut monia kirjoja ja julkaissut neljä omaa taidekirjaa. Francésin teoksista on myös tuotettu monenlaisia oheistuotteita. Hän valmistui Universidad de Bellas Artes -nimisestä koulusta Espanjassa.
Francésin kuvitus on saanut paljon vaikutteita viktoriaanisesta goottityylistä. Hänen kuvitustensa henkilöt ovat usein pukeutuneet goottilaisiin pukuihin ja he esiintyvät hämärissä metsissä, goottilaisissa kirkoissa tai hautausmailla. Hän onkin nimennyt vaikuttajikseen H. P. Lovecraftin, Anne Ricen ja Edgar Allan Poen.

Tässä suosikkejani Victorialta. Alimpana kaikkien aikojen suosikkini häneltä, koska siinä on kaunein soitin ikinä (viulu) sekä violettia:





Luis Royo


Luis Royo on espanjalainen fantasiataiteilija ja kuvittaja. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu albumeita, levynkansia sekä tietokonepelien ja sarjakuva-albumien kansia. Royo osallistui myös Heavy Metal -elokuvan tuotantoon.
Royo tunnetaan parhaiten eroottisista ja tummasävyisistä maalauksistaan, joiden aihepiiri liittyy science fictioniin ja fantasiaan.

Tässä suosikkejani Royolta:





Nene Thomas


Nene Tina Thomas on yhdysvaltalainen taiteilija Oklahomasta, jonka teokset keskittyvät etenkin fantasiaan. Varsinkin keijuihin.

Tässä suosikkejani Thomasilta (etenkin tämä ylin on vain jotain niin kaunista):







No okei, Nene Thomas tekee selkeästi "pehmompia" kuvia kuin kaksi edeltävää, mutta silti kaikilla näyttää olevan aiheena mystiset, yliluonnolliset, kauniit naiset. Ja joo, vaikka miehistä pidänkin niin kaippa näitä kuvia saa katsella ja huokailla? Näissä on vaan jotain niin ihanaa, inspiroivaa, maagista hehkua... ah... Etenkin Victoria Francés on vaan jotain puhdasta kauneutta. Rakastan goottijuttuja, vaikka en itse ole osannut omaksua ks tyyliä omaan vaatetukseeni (paitsi ehkä kerran tai kaksi vuodessa..). Kunpa mäkin vain osaisin piirtää ja maalata jotain noin kauniita töitä seinilleni, olisin ikionnellinen... Mutta ehkä mä tyydyn ihailemaan toisten tekeleitä. 

Oli kiva koota nämä kolme suosikkiani tänne! Ehkä saan päähäni tehdä samantyyppisen postauksen vaikkapa joistakin vanhemmista taiteilijoista.


Tärkeän asian puolesta


Allekirjoita addressi tästä.

Pipipään päiväkirja #9 - 4. askel

Jos joku muistaa kuinka joskus kesällä aloin omata 30 tärkeää askelta, niin palataanpa pitkästä aikaa niihin, kun työkään ei vie aikaa ja energiaani enää joten pystyn keskittymään... 4. askelpa siis on:

Stop putting your own need on the back burner. The most painful thing is losing yourself in the process of loving someone too much, and forgetting that you are special too. Yes, help others; but help yourself too. If there was ever a moment to follow your passion and do something that matters to you, that moment is now. 

Tämä osu aika hyvin asian ytimeen siitä mitä mulla nyt on meneillään, ja ihan sattumalta! Tämä askelhan on mulla jo hallussa, sillä oon saanut kyllikseni siitä että yritän olla muulle perheelle mieliksi. Nyt alkaa, näin itsekkäästi sanottuna, minä-aika. Aiemmat askeleeni löydät muuten tästä.

1/10/2014

Mahdollisia kysymyksiä koe-esiintymisessä (ja minun vastaukseni)

Rupesin eilen miettimään, kun tulin maininneeksi koe-esiintymisen haastatteluosion, että miksipä en jakaisi tännekin mitä aion vastata? Keskusteluhan käydään tietysti englanniksi, joten siksipä teen loput tästä postauksesta enkuksi.


- What is the last play you have seen?
Few weeks back I saw the National Theatre Live version of Frankenstein in cinemas which I enjoyed very much. The last so called "live" play I've seen, I think, must've been Hamlet in a Finnish theatre.

- Tell us something about yourself?
Well, beside the fact that I of course love acting... I'm 22 years old, from Finland, and my other hobbies are writing, archery and occasional dancing - I've tried many different dance forms from tap dance to bollywood. I've graduated as an interior designer and I'm moving to Scotland this summer and depending what answer I'll get from the RCS, I'll either move to Ayr or Glasgow. I have really small family and they're scattered around Europe, some living in Finland, some in Scotland and my dad in Spain.

-Why do you want to be an actress?
It just feels natural to me. Like I'm home when I'm rehearsing with others on stage. I love interacting with other people. I've already spent five years by studying business and interior designing and I finally figured that  life is short. And I'll rather do something that I love, and have fun doing, than do something for the sake of doing money and providing an expensive lifestyle. I rather love and laugh than can afford to buy a hot tub.

- What have you been in recently?
Last spring I was in the greatest play I've ever been in, One flew over cuckoo's nest, and now back in Finland we're working on Inspector calls. We're having our first night in February.

- What will you do if you don't get in?
Try again next year. Meanwhile I'll probably be living in Ayr and study acting in Ayr college's one year course and try to find a job from interior design business. But I'll definitely will be trying again next year. I'm not giving up easily.

- Have you taken any acting courses before?
Just few small ones in Finland, and I was here on audition preparation course in September.

- Why this school?
Well it was the safest choice for me, since I'll be moving to a different country and so forth, so it's good to have my mom living so close, providing some kind of safety. I did look into RADA and LAMDA but I still found RCS the most suitable for me.

- Why drama school?
I know some actors have just gone to audition and gotten a part and so on, but I think if I'm really going to make a career here in UK, I'll be needing some guidance first. Besides, for me, drama school is also great opportunity to grow as a person and just have fun and enjoy life.

- Have you applied here before?
Yes, last year I applied here through DVD.

- Have you applied anywhere else?
No, but I will be applying to Ayr college if I won't make it to the RCS.

- What has changed from the last time you applied?
Well first of all I got the dedication to show up here, and did not send another DVD. I also learned a lot in the audition preparation course and I think it really helped me to get some honest feedback from a professional. It really gave me the positive push that I needed and now I feel like I could do anything in the world.

- Where do you see yourself in 5 or 10 years?
In five years I've hopefully graduated from here and am working somewhere here in Scotland, or started planning on moving to London. In ten years I've hopefully moved to London and gotten lots of acting experience. And a cat.

- What was your journey to get here now?
Long... full of turns to the wrong way. But the more I think about a career as an actress, the more I feel like I'm just going downhill, hands free from the wheel. Safe from distractions and wrong turns. After the audition preparation course I took here, I've been 101% sure about what I am supposed to do with my life.

- Which actors you look up to?
(Oh geez..!), umm, Ruth Wilson, who is my all-time favourite Jane Eyre, Maggie Smith, Anthony Hopkins, Keira Knightley, David Tennant and Tom Hiddleston.

- Why did you choose these monologues?
Well to be honest, when it comes to the Shakespeare monologue, I didn't have much of a choice, because I felt like I need to choose one from a play I know very well - which lead me to choose between Midsummer nights dream and Hamlet, and I couldn't really relate to Hermia, and Helena's 'how happy some o'er other some can be' is probably used 10 000 times, I ended up with Ophelia. In a way I could relate myself to her, at least before she goes bonkers, and I could imagine myself being just as scared as she is in this monologue, if I had been through the same... With contemporary piece I was totally lost at first. I brought two speeches with me when I came to the audition course, but I searched through your library to find something better and I looked and I looked and I looked... only to realise that the other play I'd brought with me, was the one I really wanted to do. It was so opposite to Ophelia, and something I could also relate to. I just love that speech and the more I read it the more I love it. I love Angie's character and her inner strength, which is something Ophelia lacks of.

- What journey does your character go through?
Well Ophelia goes one hell of a roller coaster ride... First she is happy and in love, then denied to keep that love, then scared by her lover, then pushed towards that lover who has obviously gone insane, then the lover kills her father and she loses her mind so bad that it comes the death of her. Her life just hits the rock bottom, though she hadn't done anything wrong and was probably the most innocent character of the play.
Angie on the other hand has already had her roller coaster ride before the events of the play, and she has come to tell her ex that she'll have it no more, that they're never getting back together, because she is too strong and independent to go through that again, and he too weak to deserve her love. She just leaves without looking back and starts her life all over again.

- What do you think you could bring to this course? (Mä niin toivon että tätä ei kysytä...)
Fine piece of Finnish attitude?

- What are your weaknesses?
The biggest weakness, most likely, is my accent, and of course that English isn't my native tongue. I've always had good grades in English though, and when it comes to accent, I'm like a sponge. I spent three months in Ireland few years back and came to Scotland, speaking on Irish accent. I think in three years I'll be speaking like a real Scot.

- What are your strengths?
Welllll, on rehearsals I am a team player, and I'm not known for giving others a hard time. I don't have a bad attitude, so I take critic and feedback well and I'm always interested in improving. I don't think of myself as a perfect actress already.

- What role have you enjoyed the most so far? What role has been the most challenging?
As a character, I think I enjoyed Mad Hatter the most, since I could do anything. But the play I enjoyed most doing, was One flew over cuckoo's nest, because of our great group and director. The most challenging part might be one where I had to play a young man. I had to think through every move, from sitting on a chair to scratching my neck so that I didn't move like a woman. The role I have now on Inspector calls is also a bit challenge, because I cannot say a word. I have to use only my body language and face.

- What kind of role you'd like to do?
I've always loved movies and books that are based on the late 1800's, so I guess I'd love to play in something based on that time. Like some play made of Brontë or Jane Austen book would be a dream come true.



Arjen pelastaja

Kun arjen harmaus alkaa tylsistyttämään, niin pitää mennä viitisenkymmentä metriä kotiovesta vasemmalle, niin löytää tällaisen arjen sankarin. Maisaparalla oli juuri vesirokko joulun jälkeen ja nyt on vihdoinkin alkanut iho paranemaan ja menovauhti lujenemaan. 



Viikon päästä koittaa koe-esiintymiseni... Tai itseasiassa tasan viikon päästä se on jo pois alta. Miksi en vieläkään jännitä? Pitäisikö mun? Mä osaan monologini vaikka unissani, joten muuta pelkoa ei ole, kuin se että menen lukkoon - ja mä en ole koskaan mennyt lukkoon, joten en jotenkin osaa kuvitella meneväni nytkään. Oon käynyt päässäni kaikkia mahdollisia kysymyksiä mitä multa saatetaan kysyä ja miettinyt järkeviä vastauksia etten mene sitten kysyttäessä ihan sormi suuhun. Oon jopa miettinyt mitä puen päälleni että jään paneelin mieleen. Voiko tän varautuneempi nyt enää olla? Kaikki paperit on toimitettu koululle, kaikki pitäisi olla ookoo... Nyt vaan sormet ristissä että lennot sujuu ja että mä saan täysikuusta ja kahdesta lennosta huolimatta hyvät unet ennen koe-esiintymistä... Phuuh... Vaikka mua ei jännitä niin mä tiedostan mielessäni miten tärkeä päivä tuo tulee olemaan mun koko 2014-2015 vuosien kannalta, koska jos en pääse sinne niin asumissuunnitelmani menevät eri tavalla ja pääsyni sinne kouluun viivästyy taas (ainakin) vuodella ja niin edelleen... Koska mähän aion hakea sinne joka vuosi, niin kauan kunnes päästävät mut sinne, ettäs tiedätte!

1/08/2014

7 things I like about me: 4

Tajusin että siitä on iäisyys kun viimeksi tein näitä päivityksiä ja muistin jopa syyn. Multa loppui ideat siihen mistä tykkään itsestäni... Surullista?


Silmäni ovat yksi ylpeydenaihe aina välillä, vaikka joskus sitä haluaisi tietysti että ne ois siniset tai harmaat, mutta pakkohan näiden kanssa on ollut oppia elämään! Tykkään välillä tuijotella nenä peilissä kiinni silmiäni ihan lähietäisyydeltä kun niissä on jänniä yksityiskohtia mutta kaukaa katsottuna en koe niitä niin kovin erikoisina, mutta tykkäänpä niistä silti. Nih.

1/05/2014

Uuden vuoden lupaus... neljä päivää myöhässä

Uusivuosi oli ja meni. En tehnyt mitään erityisempää lupausta muuta kuin että en ajele päätäni tänä vuonna kun hiukseni ovat vihdoinkin edes lähellä tavoitepituuttani. 

Olin kaverillani Valkeakoskissa ottamassa vuoden vastaan mutta parhaat kuvat on hänen kamerassa joten ne saa jäädä myöhemmälle... Me myös kunnioiteltiin perinteitä ja valettiin tinaa!


Mun tinat tuli kolmessa köntissä.


Yhden köntin varjo näytti epäilyttävän paljon joltain sarvipäiseltä joka pitelee ojennetuissa käsivarsissaan jotakin... Ei varmaan kovin lupaavaa?


Mutta toisaalta kun sen käänsi, se näytti lohikäärmeeltä.



Toisen köntin varjo näytti joltai isonenäiseltä örmelöltä.. tai kenties ihmissudelta muuttumisvaiheessa?

Tänään tulin keksineeksi vihdoin uudenvuoden lupaukseni, miettiessäni tätä kesällä koittavaa Skotlantiin muuttoa: en ostele mitään ylimääräistä, paitsi tietysti myönnytyksenä leffoja koska niitä en voi vastustaa kuitenkaan... Eli ostan vain semmoista mitä oikeasti tarvitsen ja jätän lopun rahan syrjään - paitsi nyt Skotlannissa käydessäni koska loma on loma, ja sen tavaran voi hyvin jättää Skotlantiin mua odottamaan.
Oon alkanut jo pakkailla laukkuani lähtöä varten ja tunkenut sinne jo jotakin minkä ajattelin jättää isäpuolen kämpille... Mua ei jostain syystä vieläkään jännitä 16. päivänä koittava koe-esiintyminen... Siis siihenhän on enää 11 päivää? Miksi mua ei jännitä? Ei se voi johtua sinne haluamisen puutteesta, sillä mitä enemmän ajattelen koko koulua niin sitä enemmän mä sinne haluan, niin että sisuksiin sattuu! Onko musta muka tulossa sitten niin itsevarma? Nnäääh, ei kai sentään...