11/26/2013

Vähän napinaa ja jupinaa, osa 3

Okei, oon ollut todella laiska ja hiljainen viimeaikoina, vaikka mulla on ollut kyllä asiaakin - olisin halunnut tehdä mietiskelevää analyysia rahasta ja sen arvosta ihmiselle, auktoriteeteista, siitä miltä tuntuu laskea päiviä ja tunteja muuttoon, siitä mitä kaikkea ihanaa olen askarrellut viimeaikoina ja mitä kaikkia sarjoja oon taas seuraillut, mutta ku ei pysty nii ei pysty.
Nyt sain kuitenkin aikaiseksi tehdä edes pienen postauksen!


...Oon tuijottanut muuten tätä giffiä enemmän kuin olisi terveellistä... 

Elikkäs, pikainen napina ja jupina tähän väliin ennen kuin menen nukkumaan: miehet! (et sinä, Hiddleston)
Suurin osa varmaan arvaa kenen miehestä puhun, jos sanon että kyseisellä parilla on kaksi lasta.. ja... jumituin tölläämään tuota giffiä. Oh God damn it, jatkan tätä  huomenna, ei tästä tuu nyt mitään...

Seuraavana päivänä:
Okei uusi yritys. Nii tosiaan pariskunnalla on kaksi lasta, äiti on kotona ja mies käy töissä. Miehen oletusarvo on se, että kun hän tulee kotiin, kämppä on tiptop kunnossa ja ruoka valmiina pöydässä, ja ruoan jälkeen viedään lapset pesulle ja mahdollisen pienen iltapalan jälkeen nukkumaan - äiti ei ole tästä muuten luistanut, mutta kämppä ei todellakaan ole tiptop-kunnossa, ja sitähän miehen on hankala ymmärtää, että miksi ei?
Jos asennettaisiin valvontakamerat pariskunnan kotiin niin mies ehkä näkisi, että isompi lapsi huutaa kyseisen päivän aikana n. 2000 kertaa "äiti!" ja vaatii jotakin. Pienempi lapsi taas on niin äitiin kiintynyt, että jos äiti laskee tämän hetkeksi yksin lattialle, alkaa kauhea huuto. Silloin kun pienempi lapsi nukkuu ulkona vaunuissa, äidillä on juuri ja juuri aikaa laittaa ruokaa ja laittaa pyykkejä koneeseen tai kuivumaan. Sillä välin isompi lapsi tekee kolttosiaan ja sotkee lelujaan joka puolelle.... Missä välissä sitä ehtii siivota, kun ruoka ja puhtaat vaatteet tulee kuitenkin etusijalle? Ei niin missään. 

Isän ratkaisu sotkuihin olisi ottaa aina jätesäkki ja kerätä lattialla lojuvat roinat sinne ja suoraan roskiin - heillähän on ihan liikaa tavaraa jos niitä kerta on lattialle asti. Mutta sitten kun äiti päättäisi lähteä vaikka peräkonttikirppikselle myymään ylimääräisiä leluja ja muita pois, niin eihän sekään kelpaa - sittenhän isän pitäisi selvitä lasten kanssa kokonainen päivä! 
Jos ei se lasten hoito ole muka yhtään rankkaa ja aikaa vievää, niin miksi herra sitten itse kieltäytyy kunniasta? Sitä sopiikin ihmetellä! 

Itsehän jos olisin tuon äidin asemassa, pakkaisin laukkuni ja lähtisin isukin lomien aikana vaikkapa viikoksi kaverilleni ja jättäisin lapset isälle. Tulisin vain iltaisin kotiin kysymään joko on ruoka valmista. Siinähän oppisi isäntäkin millaista on olla yksin kotona lasten kanssa... Minä en sulattaisi kyllä moista käytöstä yhtään! 
Paitsi jos kyseinen mies olisi Tom Hiddleston.


11/11/2013

Ei isänpäivää kaikilla

Siivottiin äidin kanssa varastoa läpi turhista rojuista ja löydettiin kasa vanhoja valokuvia. Seassa oli muunmuassa äitini ensimmäisen miehen ottamia matkakuvia joissa hän on Italiassa kaveriensa kanssa. Pekka kuoli kolmisenkymmentä vuotta sitten kesken työpäivän aivohalvaukseen ja jätti 3v. veljeni ja 1v. siskoni ja äitini yksin. Äiti myönsi että Pyhäinpäivänä "tuli taas tippa linssiin" kun hän muisteli Pekkaa. Mulle tulee aina kauhean sekalainen tunne kun puhe on Pekasta, koska tietysti mun käy äitiä ja sisaruksiani sääliksi, mutta sitten taas jos Pekka olisi yhä hengissä ja onnellisesti äitin kanssa, mä en olisi koskaan syntynyt. Tai ehkä olisin, mutta olisin Pekan lapsi, ja en silloin olisi tämä minä mikä olen nyt. Joskus melkein toivoin että olisinkin Pekan lapsi, koska olisin mieluummin ollut ilman isää kokonaan, kuin aina alitajuisesti tietoinen että mulla on tuolla jossain se alkoholilla itsensä pohjamutiin vetänyt surullinen otus, jonka suurin moka oli se ettei hän osannut tehdä äitiäni enää onnelliseksi.



On aina outoa katsella vanhoja valokuvia, joissa on ihmisiä: missä ne ihmiset ovat nyt. Ovatko enää hengissäkään? Jos on hengissä, haluaisivatko he ehkä nähdä nämä kuvat vielä kerran? Mistä heidät löytäisi?

11/06/2013

Duuni nro kaksi, palkka juoksee(?)

Totesinpa nyt R-kioskin kanssa että nyt riitti. Viime kuussa palkkani oli 400e pienempi kuin yleensä vuorojen vähyyden vuoksi, ja tän kuun palkkakuitista tulee vielä 400e pienempi edelliskuusta, eli että tällä ei pahemmin elellä ja vuokria maksella! Joten eiku työkkärin sivulle ja sellaiset 14 hakemusta menemään - toissaviikon perjantaille tulikin sitten 5 työhaastattelua, joista 1 peruuntui ja 3 meni hyvin. Yksi noista kolmesta onkin nyt sitten viime viikon maanantaista lähtien ollut uusi 2. duunipaikkani, eli puhelinmyyjä - jep, ei kuulosta houkuttelevalta, mutta annampa tässä pienen puolustelevan palopuheen koskien vain tätä firmaa jolle olen töissä, eli en todellakaan puolustele muita firmoja (etenkin koska yksi haastatteluistani oli hirveimmän näköisessä puhelinmyyntifirmassa ever...). Elikkä ammutaanpa alas pari harhaluuloa jota ihmisillä saattaa olla koskien kaikkia puhelinmyyjiä (ja edelleen, en väitä etteikö joillakin firmoilla näin ehkä olisi):

- Puhelinmyyjä ei saa jatkuvasti luuria korvaansa, kun mainitsee olevansa lehtimyyjä. Oon ollut kolme päivää töissä ja ekana päivänä (jolloin tuli takelleltua vähän myyntipuheen kanssa) sain kaksi luurin korvaanlyöntiä ja nyt tiistaina ja keskiviikkona vain 1 per päivä. Hyvin suuri osa kuuntelee myyntipuheesi maltillisesti loppuun, tai sitten kohteliaasti keskeyttää sinut jo alkuunsa, mikä on vaan hyvä, sillä sitten voit jatkaa eteenpäin potentiaalisempien asiakkaiden etsimistä.

- Puhelinmyyjä ei saa asiakkailta p*skaa niskaan ja ärräpäitä ja huoritteluja jatkuvalla syötöllä. Nimimerkillä en ole saanut vielä yhtä ainutta!

- Puhelinmyyjää ei pakoteta valehtelemaan. Meille ekana päivänä painotettiin että asiakkaalle vastataan rehellisesti.

- Puhelinmyyjä ei istu 8h perse penkissä ja puhu puhelimeen pomon huohottaessa niskaan. Meillä on monta taukoa päivässä, ja meillä on yleensä 6h päivät ainakin aamuvuorossa, ja tuntimäärää saa tosiaan ihan itse säädellä. Voit tehdä aamua, iltaa, tai ihan itse päättämääsi välivuoroa! Mikä itsellesi parhaiten sopii!

- Puhelinmyyjä ei saa paskaa niskaan myöskään työpaikalla. Aiemmin mainitsemat tauot pidetään yhtä aikaa, jotta myyjät voivat jutustella toisilleen ja rentoutua hetken. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Lauantaityöpäivät ovat rentoja ja mukavia, vaikkakaan ei pakollisia - niissä kuitenkin kannattaa olla, jos haluaa osallistua työpaikan virkistyspäiville!

- Jos mokaat tai takeltelet asiakkaan kanssa, tai ei mennyt ihan niin kuin piti, kukaan ei tule paiskomaan sinua pitkin seiniä, vaan kertoo positiivisesti ja rakentavasti miten voit parantaa ensi kerralla.

- Joka myynti on hieno juttu! Aina kun saat myytyä jotain niin varmasti kuulet joltakin "Hieno homma!"-tyylisen kommentin joka lisää oman arvon tunnettasi ja tunnet oikeasti saavuttaneesi jotakin.

- Puhelinmyyjänä joka päivä ei ole samanlainen. Meillä vedetään mukavia skaboja kerran tai kaksi viikossa, esim. päivän tai tunnin parhaalle myyjälle annetaan palkinnoksi esim. ilmainen leffalippu! Itsekin melkein voitin sellaisen eilen vaikka en ole edes kauaa ollut töissä, se oli jo niiiin lähellä!

- Vertaistukea löytyy. Jos alat turhautua kun pitkän myyntipuheesi jälkeen saatkin vastaukseksi: "No kun mulle tulee jo tuo lehti", niin varmasti löytyy joku muu joka on kokenut saman ja tarjoaa tukensa tähän asiaan ja skarppaa eteenpäin.


Ja niin. Tässähän näitä nyt sit oli. Ihme ja kumma mulle tulikin heti 4 vuoroo ärrälle putkeen heti ku olin alottanu tuolla! Wtf?