8/31/2013

Skotlannissa jälleen!

Korvissani poksuu aikalailla, mutta ne eivät onneksi ole mitenkään kamalasti lukossa, ettenkö selviäisi maanantaina alkavasta kurssista... Nukuin tänään tyytyväisenä ja pitkään mun ikiomassa parisängyssäni valtavan kahden hengen peiton alla ja lopulta kapusin ylös selvittelemään miten olisi halvinta matkustaa Glasgowhun ja takaisin viisi kertaa ens viikolla. Kävin rautatieasemalla ja paluumatkalla pysähtelin vähän shoppailemaan, mutta kumma kyllä en löytänyt mitään t-paitaa jonka olisin halunnut (tarvisin sellaisen kurssille varapaidaks), mutta muista kaupoista mukaani tarttuikin sitten DVD:tä ja kirjoja... Heehee... Yllättävää.... Ostin itseasiassa ihan hyödyllisiäkin leffoja, nimittäin kaksi eri versiota Hamletista! Aion vetää kurssillani Ophelian monologin joten ajattelin katsoa vähän että miten ammattilaiset ovat sen tehneet... Jämähdin kyllä tosin toista Hamletia katsoessani kuolaamaan David Tennantia koska se mies on vaan niin ihana... Ihme ja kyllä en ostanut kyliltä mitään Doctor Who-tavaraa (vielä), vaan yritin metsästää Supernatural-kamaa... ei löytynyt. Eikö täällä osata arvostaa ks sarjaa vai mikä mättää, häh? Ostin kyllä boxit nro 1 ja 5 itselleni koska 5. kausi jäi mulla Suomessa kesken ja 1. kausi oli vain 7,99£! Nyt taidan mennä syömään mustikoita ja katselemaan Winchesterin poikia...

8/29/2013

Tätä on pakkaamiseni...

Pipipään päiväkirja #5 - 2. askel

Kuten eilen sanoin, löysin 30 askeleen jutun jota jokaisen tulisi noudattaa, mutta en aio tuputtaa sitä muille, vaan testaan kyseisten askelten vaikutusta itseeni...

Stop running from your problems. – Face them head on.  No, it won’t be easy.  There is no person in the world capable of flawlessly handling every punch thrown at them.  We aren’t supposed to be able to instantly solve problems.  That’s not how we’re made.  In fact, we’re made to get upset, sad, hurt, stumble and fall.  Because that’s the whole purpose of living – to face problems, learn, adapt, and solve them over the course of time.  This is what ultimately molds us into the person we become.

 Okei, tässä on askel joka ehkä mun tulisi opetella. Mä usein mieluiten pakenen ongelmatilanteita kuin hoidan ne pois alta. Ja yleensä se pakeneminen aiheuttaa vaan sen, että ongelma paisuu entisestään kunnes se on pakko hoitaa. Toisaalta taas tässäkin asiassa on kai jotai kehitystä koettu koska lakkasin huijaamasta itseäni että olisin täysin hyvinvoiva perustallaaja, ja hankkiuduin depressiohoitajalle. Mutta olen mä silti melkoinen pakenija. Mieluummin vetäydyn kuin kohtaan asiat face-to-face, ja mieluummin pysyn vaiti kuin avaan suuni sanoakseni jollekin ongelmaani liittyvälle jotakin. Useimmiten. Lääkityksen myötä olen kyllä saanut muutaman valitun sanan sanottua sitä ansainneille, mutta on tässä vielä kehittämisen varaa...

Kehittämisen varaa olisi vielä laukunpakkaamistahdissanikin sillä laukustani puuttuu yhä ja edelleen kamera, sen laturi, sekä puhelimen laturi. Muuten kaikki on aikalailla kuosissa, kunhan vähän viikkaan vaatteita paremmin. Huomenna klo 12 kentälle ja tämä räkätautini ei ole oikein loppuakseen! Onhan tämä jo parempi kuin maanantaina, mutta kyllä korvissa edelleen poksuu... Toivottavasti eivät mene koneessa totaalisen jumiin.

8/28/2013

Pipipään päiväkirja #4 - 30 askelta

Löysinpä netistä taas sellaisia viisauksia jotka antoi uutta puhtia tähän paranemisprosessiini. Noista 30 ohjeesta tuli uusi "raamattuni", oikeasti. Jos mitään ohjeita kannattaa elämässä noudattaa, niin näitä. Askel nro 1 on onneksi minulla jo melkolailla hallussa.

Stop spending time with the wrong people. – Life is too short to spend time with people who suck the happiness out of you.  If someone wants you in their life, they’ll make room for you.  You shouldn’t have to fight for a spot.  Never, ever insist yourself to someone who continuously overlooks your worth.  And remember, it’s not the people that stand by your side when you’re at your best, but the ones who stand beside you when you’re at your worst that are your true friends.

 Aamen. Olen onneksi jo itse huomannut tämän asian ja irrottautunut vääristä porukoista ja todennut että ympärillä olevien piittaamattomien ihmisten määrä ei korvaa muutaman hyvän ihmisen laatua.


Mä pärjään täydellisesti tällä porukalla. Takarivin tyttöjen avulla varsinkin <3

...ja jospa jätän tämän postauksen lyhyeen ja arvostan kavereitani vaan pääni sisällä, sillä mä en vieläkään ole pakannut laukkuani. 

8/27/2013

Klassinen "Apua, mitä mä pakkaan mukaani?!?"-ongelma


Okei, miten mä osaan aina jättää viimetippaan nämä Skotlantiin pakkaamiset? Luulisi näihin 2. kodissa käyntireissuihin jo tulevan rutiinilla että mitä tarvitsen, mutta nytpä on se näyttelijäkurssi johon pitää myös varautua! Eilen tuli sähköpostia, että mun täytyisi osata 4 monologia, joista kaksi nykyaikaisia ja kaksi Shakespearea - eli pitäisi vajaa viikossa nyt opetella sellaiset, ÄÄK! Ja käskettiin pukeutua rennosti, sellaisiin vaatteisiin joissa pystyy kunnolla liikkumaan, ööööh... omistanksmä jotai sellasia? 

Toisekseen, mua huolestuttaa mun lääkityksen määrä - ei meinaan tule riittämään siihen asti että tulen takaisin Suomeen. Mun reseptini on siis uusittava ja depressiohoitajani ei vastaa viesteihin, joten huomenna alkaa terveyskeskuksen pommittaminen että saan pipipääpillerini ennen lähtöä - tai edes reseptin että saan niitä Skotlannista. 

Kaiken kaikkiaan, mä uskon selviäväni ehkä tällaisella listalla:

- Meikit
- Nivean rasvaputeli
- Kahdet/kolmet housut (yhdet niistä päällä koneessa tietysti)
- 2-3 paitaa joista yksi soveltuu yöpaidaksi
- vain parit alkkarit, ostan kuitenkin uusia ja pyykkiähän siellä pestään usein...
- sukkia
- Kynä ja vihko kurssille ja muuten vaan rustailemiseen
- Kamera + laturi
- Puhelin + laturi
- Lompakko

...enkö mä muka muuta tarvitse? läppäri, hammasharja, dödö, shampoot ja hiusharja löytyy sieltä joten enpä mä kai enempää tarvitse... Ja mitä vähemmän raahaan sinne mukanani, sitä enemmän voin sieltä ostaa taas uutta ja tuoda tänne päin, hihi! Silti tuo listan lyhyys ahdistaa... Oon taatusti unohtanut jotakin.




8/24/2013

Missä taas prioriteetit?

Myönnän olevani surkea säästämään rahaa. Olen kauhea tuhlari, enkä ajattele kauhean pitkälle raha-asioissa. Tänään tulin taas huomanneeksi sen, kun sain 1000 euroa tilille ja aloin heti sekoilla (kuten ostamalla 3 Onnensanat-arpaa töissä), vaikka pitäisi yrittää säästää. Kohteitakin kun tuppaa olemaan:

- Lukuvuosimaksu Royal Conservatoire of Scotlandiin. Vaikken ole sinne vielä päässyt niin olisi kai aiheellista alkaa säästää koska maksaahan se kuitenkin 3000€ vuodessa plus muut kulut?
- Uusi tietokone, ennen kuin tämä vanha sanoo poks ja syttyy palamaan
- Niinkin pian tapahtuva juttu kuin ensi viikon Skotlanninmatka. Ajattelin hyödyntää ks reissua esim. jouluostosten suhteen, joten voisiko joku pitää mut nyt viikon ajan aisoissa?!

En ole vielä löytänyt sitä oikeaa systeemiä säästää. Mikään ei tunnu auttavan siinä vaiheessa kun todella haluan jotakin (turhaa) joka maksaa kuitenkin (liikaa) mansikoita. Kenelläkään mitään hyviä vinkkejä?
Toisekseen mulla olisi paljon myytävää, joka tietysti olisi sellaista "ylimääräistä" tuloa joka olisi helpompi laittaa sivuun, mutta kun olen laiska enkä saa aikaiseksi alkaa myymään mitään.... Tarvitsisin sellaiset tyypit meille käymään kuin "himohamstraajissa" oli. Sellaiset tyypit jotka vain pakottaa mut toimimaan! Miksi kaveripiirissäni ei ole jotakin käskyttelevää perfektionistia (toisinsanoen horoskoopiltaan Neitsyttä, hahah) joka pistäisi mun hihat heilumaan? Ehkä mun pitää luoda toinen persoona itselleni, joka hoitaa sen puolestani... Tai sitten vain yksinkertaisesti ryhdistäytyä.

As if.


8/22/2013

Pipipään päiväkirja, osa #3

Vaikka en ole aikoihin huomannut mitään sivuoireita, paitsi hallitsemattomia pieniä lihasnykähdyksiä kehon ollessa rentona, niin nyt tuli viimein huomattua sellainen juttu jota lääkepakkaukseni ohjeet kuvailee sanoilla "sukupuolivietin väheneminen". Eli ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Tämä voi selittää jopa sen miksi en tuntenut edellistä deittiäni suudellessa minkäännäköisiä perhosia vatsassa.

Toisaaltahan tämä on ihan hyvä juttu, sillä noh, parin vuoden sinkkuna olon jälkeen saattaisi käydä niin että antaisin ehkä halujeni sumentaa järkeäni, mutta on se sinänsä mälsä juttu, kun ei tunne oikein mitään. Ainakaan tolla osastolla.

Ja onhan tässä muukin hyvä puoli - jos nyt alan tässä deittaamaan jotain ihmistä niin pystyn oikeasti sysäämään moiset ajatukset syrjään ja keskittyä vain toiseen tutustumiseen (vaikka ei se kai tietääkseni ole ennenkään ollut ongelma? Mutta no, siltä varalta jos seuraava deittini olisi todella kuuma). Mutta niinh. Kaippa siinä jokin kipinä jää puuttumaan jos ei tunne oikein minkäänlaista vetoa toista kohtaan siinä mielessä. Ei mikään valtava menetys täällä Suomen maaperällä, onhan mun tavoitteenani kumminkin joko tumma ja tulinen tai punapäinen söpöliini brittimies. Tai irkku.

Elikkä niin. Ei tässä sen suurempia ilmiöitä, paitsi että pitäisi varata aika depressiohoitajalle että saan uusittua reseptini. Muuten tulee tukalat paikat kun lähden kuun lopussa Skotlantiin - asia josta unohdin muuten mainita: menen viiden päivän kurssille Royal Conservatoire of Scotlandiin näyttelemään! Jee!! Ehkä sekin tuo vähän piristystä elämään taas, vaikka kyllä tuo GISHWHES oli melkoinen kesän pelastus jo.

Ei kai tässä muuta tällä kertaa masennusta koskien. Paitsi että ruokahaluni on taas entisellään ja oon taas samassa vanhassa painossani, damn it!!!


8/21/2013

"Teijän Jenni oli lehdessä!"...

...on ollut tänään eräs itsestäänselvyys jota äitini on saanut kuunnella, kun osallistuin maanantaina Aamulehden haastatteluun ja juttu tuli paperille tänään. 






Ja asiasta kukkaruukkuun, jouduin tänään hammaskiven poistoon ja suussani maistuu todella ällöttävälle! En ole koskaan kammonnut hammaslääkäreitä mutta tämänpäiväisen jälkeen siihen on kyllä aihetta... Etuhampaiden raaputus sattui niiiiin paljon että kirosin pääni sisällä hammaslääkäriäni alimpaan helvettiin. 

Ja huoneeni katossa asuva hämähäkki nauraa ongelmilleni.


Kohta lähden Tampereelle O'Connelssiin toipumaan tuskistani ja syömään jotain namnamia!

8/20/2013

GISHWHES 2013

Rinkka lojuu vielä lattialla, vaatteet on hujanhajan huoneessani, paperia löytyy sieltä täältä ja vaatteet haisee mustalle teelle. Jalat on ihan vetelät ja päässä humisee. GISHWHES on vihdoinkin ohi.























Meidän tiimimme sai 68 itemia tehtyä 155:sta jotka annettiin. Määränä se on aika paljon mutta katsoo nyt sitten saadaanko kaikista kuvista täysiä pisteitä. Jos me ei voiteta tai päästä edes kunniamaininnoille niin lohdutuksena mulle saapuu Misha Collinsin äänittämä puhelinvastaaja <3 
GISHWHES oli yksi elämäni hauskimpia kokemuksia, mutta sisälläni muhiva voitonhaluinen Luihuinen on päättänyt että ensi vuonna asiat tehdään hiukan järjestelmällisemmin. Ette arvaakaan mitä evil planeja muhin päässäni jo, muhhahaah... Eli ensi vuonna jälleen. Kiitos Misha Collinsille tästä kerrasta ja kiitokset tiimille <3


8/10/2013

Death to NORMALCY! The GISHWHES is here in 24 hours!

KOHTA SE ALKAA! Mukavuusalueeni rajoja venyttelevä ja paukutteleva kokemus jossa voi käydä mitä vaan! Voin joutua kävelemään kurpitsat jalassani tai pukeutumaan puhtaasti juustosta tehtyyn asuun - whatever captain Misha says. GISHWHES on Guinnessin ennätystenkirjoja rikkonut viikon kestävä tapahtuma jossa Supernaturalista tuttu näyttelijä Misha Collins on takapirun roolissa. 
Mies lähettää ilmottautuneille, 15 hengen ryhmille sähköpostitse listan asioista joita osallistujien tulee tehdä. Teot voivat olla puhtaan hyviä (anna kodittomalle takki, halaa sotaveteraania yms) tai totaalisen hulluja (tee kiltti kurkuista, ota kuva postin työntekijöistä pyörittämässä hulavanteita). 
Tiimien muodostukseen pääsi maksamalla osallistumismaksun, jonka sai itse päättää maksaako 19$ vai yli 100$. Kalleimman mahdollisen osallistumismaksun maksaja saa Mishalta joka vuosi holiday cardin, GISHWHES-lipun Mishan nimmarilla sekä Mishan äänittämän henkilökohtaisen viestin. 19$ pääsee vain mukaan ja saa hyvän mielen siitä että raha menee hyväntekeväisyyteen.
Tiimi joka sitten voittaa kyseisten tekojen kirjon, voittaa matkan Kanadaan Mishan luokse, ja matkan tämän kanssa ilmalaivalla saarelle jossa vietetään illanistujaiset. Ja sanonpa vaan että mä EN. AIO. HÄVITÄ!

Nyt vaan sitten 24h odotus että tiimini saa listan sähköpostiinsa.


Toisaalta olen jo aivan sekaisin innosta koska hetki on jo käsillä. Lähden maanantaina tai huomeniltana Helsinkiin tapaamaan muutamaa tiimijäsentäni (niitä ainoita suomalaisia joita tiimissäni on) ja majoittumaan veljeni luokse. Voi juupeliskuupelis!


Jotenkin musta tuntuu että sitten kun luen listaa, olenkin ihan kauhuissani...


Mutta se on sen hetken murhe... GISHWHES, olen valmis!! 

PS: Rakastan uutta tukkaani, eiksoo hieno?




8/07/2013

Tuuli tuule sinne missä Possuseni on...

Kolmen viikon holhous tuli päätökseensä. Possu lähti lentoon ja kohti uusia seikkailuja perjantaina, heitettyäni sen ilmaan. Olo on hieman haikea... Miten sitä saattoikaan kiintyä kolmessa viikossa niin tiukasti tuollaiseen pieneen olentoon joka harvoin osoitti mulle mitään kiintymystä kissaan tai koiraan verrattuna? 






















Tässä viimeisessä kuvassa Possu lähtöaamunaan. Siivet olivat sen 15cm jotka aikuisella kuuluukin olla ja pikkuinen oli niin siro ja sievä että vuih... Suloinen pieni mustasilmäni, minne lie päätyi lähdettyään? Toivottavasti löysi paljon ystäviä... Ikävä jo on.