6/30/2013

If today was your last day

Mä sain jo pitkän aikaa sitten haasteen kirjoittaa siitä jos mulla olisi vain viikko elinaikaa jäljellä. Kirjoitin kyl jo ns "raamit" kyseiselle jutulle ajat sitten mutta sitten koko juttu pääsi unohtumaan. Nyt otin itseäni kuitenkin niskasta ja päätin ryhtyä tositoimiin...


Ensinnäkin mä menisin Särkänniemeen ja vaatisin saada silittää delfiiniä. Oon jostain syystä aina halunnut kokea ks asian ja jos tekisin kuolemaa niin saisin luultavasti kyllä luvan siihen.


Sen jälkeen menisin Pirkkalaan ja vaatisin päästä jonkun kanssa riippuliitämään - oon aina halunnut kokeilla, mutta se on aika kallis harrastus ja ei vain ole riittänyt rahkeet... Pirkkalassa ottaisin sitten superpaljon pikavippejä ja lentäisin Florenceen päiväksi.



Florencessa kävisin eri taidemuseoissa ja vaan oleskelisin, ja kirjoittaisin jossain kauniissa pienessä kahvilassa fanikirjeet Johnny Deppille, Keith Richardsille, Gary Oldmanille, Benedict Cumberbatchille, Anthony Hopkinsille ja Michael Sheenille, ja postittaisin ne. Sitten ostaisin vielä Florencesta millaiset muotivaatteet vain ikinä haluaisinkin ja pukeutuisin niihin viimeisinä päivinäni.


Seuraavaksi ottaisin lennon Floridaan ja menisin tapaamaan amerikkalaisia sukulaisiani ja menisin näiden kanssa Disneyworldiin - pikavipeillä tietty - ja lentäisin sieltä sitten Lontooseen, jossa viettäisin viimeiset päiväni.


Joisin Starbucksissa joka päivä, söisin ihan mitä vaan ikinä haluaisin pelkäämättä lihoamista tai hintaa ja kävisin museoissa ja linnoissa ja hautuumailla ja kirjoittaisin mun kirjani käsikirjoituksen niin valmiiksi kuin pystyn, ja postittaisin sen tekstin John Boynelle, David Mitchellille ja J. K. Rowlingille ja pyytäisin että edes yksi heistä kirjoittaisi tarinani loppuun.

Sitten tekisin testamentin ja jättäisin leffani ja kirjani yhdelle kaverille, ja mangat ja animet toiselle, ja muun omaisuuden jaettavaksi miten kukin niitä haluaa. Rahaa mulla ei paljoo ois testamentattavaksi jos viikon päästä potkaisisin tyhjää... Testamenttiin lisäisin kirjeen ihastukselleni jonka tämä sitten saisi vasta kuolemani jälkeen. Sen lisäksi jättäisin äidilleni ohjeet että mun jollekin kelpaavat elimet tulisi antaa elinluovutukseen ja loput tulisi polttaa, ja tuhkat pitää ystävieni sitten ripotella Baker Street 221B:n oven eteen.


Sitten viimeisenä päivänä lennättäisin kaikki läheiset luokseni ja pitäisin jäähyväisbileet jossa kiittäisin kaikkia kavereitani siitä mitä he ovat hyväkseni tehneet ja joisin itteni niin kamalaan känniin, että oksat pois, mutta ajoittaisin sen niin että sitten kun päivä vaihtuisi niin kuolisin ja mun ei tarvitsisi herätä krapulaan.

The End.







6/28/2013

Blogilla uusi look!

Mitäs diggaatte? Itse tykkään tosi paljon. Tämä on ihanan kesäinen ja pirteä, kuten minäkin tällä hetkellä. Menin eilen töiden jälkeen päiväunille joskus kuuden aikaan ja heräsin tänään kahdeksalta aamulla. Siitä lähtien oon ollut koko ajan liikkeessä ja siivonnut vaatteita lattialta ja laitoin pyykitkin pyörimään! Katselin myös lapsuudesta tutun legendaarisen leffan Peter & Lohikäärme Elliot, ja tyhjensin tiskikoneen ja laittauduin jo valmiiksi Valkeakoskiin lähtöä varten vaikka työt alkaa vasta viiden tunnin päästä. Ajattelin että menenkin koskiin etuajassa ja käyn divarissa ja kirpparilla vilkuilemassa tarjontaa, kun iskä lahjotti mulle 100 euroa kuultuaan että oon vähän rahallisessa ahdingossa opintotuen loppumisen ja palkan saamisen välillä... Olisin mä selvinnyt jo ihan kahdellakympilläkin mutta en mä nyt sataselle sanonut "ei". Ikinä ei tiedä jos tulee joku laskukin joka pitää maksaa ennen palkkapäivää... Mitäs muuta... Työt sujuu ihan hyvin jos ei tule odottamattomia takaiskuja, kuten sähkökatkos tai ray-pelikoneen hajoaminen... Huomenna mulla on työvuoro jota en edes tiennyt ottaneeni, mutta onneksi mulle soitettiin eilen, että voinko tulla Toijalan sijaan Valkeakoskiin töihin. En antanut soittajan kuulla hämmennystäni vaan sanoin et 'toki toki, moneltako ilmaannun paikalle?' Heh... Ai niin, antimateria-vaihe on taas alkanut ja liityin facebookin sisustuskirppikselle että pääsen parista valokuvakehyksestä sunmuusta eroon ennen heinäkuun kirppispöytää jonka jaan siskoni kanssa.

Noh, ei kai tässä muuta ihmeitä? Jään odottelemaan pyykkien pyörimistä loppuun ja suuntaan kohti Valkeakoskea. Hiphei ja hellurei!






6/23/2013

Hot summer days, rock 'n' roll

Ja niin päättyi sitten juhannus! En muista koska olisin viimeksi syönyt täytettyjä herkkusieniä käärittynä pekoniin, tai  viettänyt kahta yötä putkeen pois kotoa ja netin äärestä... 
Juhannuskin oikeasti tuntui todelliselta lomalta, kun oli oikeasti jotain mistä ottaa lomaa: töistä. Koulun kanssahan se ei oo sama asia ku lomaa on ollut jo pitkän aikaa ennen jussia, mutta ai että ku tuntu hyvälle istuu auringossa siideripullo kädessä ja ajatella että vasta maanantaina töihin... Ja jippijee, se maanantai onkin aamuvuoro, EIIH! 

Työt on sinällään lähtenyt hyvin käyntiin mutta mun harjoittelukauteen kuului vain kaksi aamuvuoroa ja olen vähän hukassa vieläkin siitä mitä kaikkea aamutoimiin kuuluu ja sit sekin että kuinka nopeasti ne asiat oikeasti pitää aamulla tehdä ennen kuin ovet aukeaa... Siksi mulla onkin huomenna tuo aamuvuoroharjoittelu Koskikarassa, koska keskiviikkona ja torstaina mä sitten olenkin ihan yksinäni Lempäälän ärräl aamuvuorossa. Perjantaina sitten iltavuoroon Koskikaraan takasin. Pidetään sormet ristissä että mulla riittää bensa tai vaihtoehtoisesti raha bensaan koska oon nyt toooosi tiukoilla ennen palkkapäivää joka on vasta 10.7.... iiks.













6/12/2013

Toinen työpäivä


Ehkä mulle rupeaa pikkuhiljaa valottumaan että miten ne kaikki paperisodat töissä tehdään, mutta oon mä edelleen pihalla ja välillä tulee sellainen olo että teinkö mä silloin ja silloin sen jutun oikein vai en... No ainakin kassan rahatilanne täsmäsi päivän lopussa joten en ainakaan oo tappioo saanu aikaiseksi!

Aattelin jakaa nyt vähän syvemminkin juttuja; suurin osa asiakaskunnasta on, yllätys yllätys, veikkaus/lotto/vedonlyönti-ihmisiä, eli veikkauskoneen ja toto-koneen kanssa saa olla koko ajan sähläämässä. Toinen asia jota on paljon, on tupakan ostajia (paperien kysyminen vielä vähän hakusessa kun mähän tunnen puolet niistä nuorista asiakkaista yläasteajoilta). Sitten tulee myös leffavuokraajia, passien hakijoita (kyllä, passin voi nykyään noutaa myös ärrältä) ja muiden pakettien noutajia, ja ihan viimeiseksi niitä karkkien sunmuiden ostajia. Tänään meidän valikoimaan tuli myös paninit!
Kunpa niitä karkkien ostajia olisikin enemmän suhteessa muihin, koska veikkausjutut on kauhean vaikeita kun ei ole vielä oppinut että mitä kukin asiakas yleensä haluaa ja passien luovutus on oma rumbansa sekin... Tavallinen kassatyöskentelyhän on jo ihan helppoa kun on ollut jo työssäoppimassakin 14 viikkoa. Kassan sulkeminen ja kaikki rahasählinki on se vaikein tällä hetkellä, mutta kaippa mä senkin opin. Matematiikkaahan se loppujen lopuksi on.

Asiakaskunta on suureksi osaksi vanhoja miehiä ja muutama nainen, jotka lyövät vetoa raveista. Suurin osa kun on niitä uskollisia r-kioskin asiakkaita niin he ovat mukavia ja tuttavallisia, mutta muutama lottojen uusija tms on sellainen että hyvä jos edes silmiin katsovat tai tervehtivät. Jotkut saattavat lyödä kupongin vain käteen ja olettavat että olen meedio ja osaan päätellä että haluaako hän uusia sen kupongin vai tarkistaa voitot (yleensä ne haluavat kyllä sitten molempia). Muutama lapsi/esiteini päivässä sattuu karkkiostoksille ja nämä ovat yllättävän hyväkäytöksisiä olleet. Ihan ihmetyttää. Kun sitten taas mun ikäisistä ja n. 10 vuotta vanhempiin  asti on paljon sellaisia jotka ei katso silmiin, eivät tervehdi ja vaan möläyttävät kassalle tullessaan "punasta L&M:ää kaks askia". Tai lyövät vuokrattavan leffan pöytään. Mitään häirikköjä tai valmiiksi humalassa kaljaa ostamaan tulevia ei ole (vielä) osunut kohdalle, mutta muutama ehkä vähän "omaperäinen" asiakas kyllä. Haluaisin olla naiivi ja uskoa että nämä ovat vain vähän hämillään tai että on vaan sellainen päivä ettei ole aivan kärryillä, mutta päänsisäinen pessimisti uskoo taas muuta ja sanoo siellä jossain aivon sopukassa että ole nyt tyttö varuillas tai tuo huijaa kassasta rahaa, tai yrittää alaikäisenä ostaa tupakkaa. Mutta noh, tällaisia tapauksia on taatusti missä vaan aspaduunissa eikä vaan ärrällä.
Kaikenkaikkiaan siis olen ihan tyytyväinen ja uskon olevani ihan hyvissä käsissä tuolla harjoittelussa. Esimies on mycke kiva ja kunhan nää hommat alkaa rullata rutiinilla niin ei tässä mitään paniikkia pitäisi olla!


6/11/2013

Eka työpäivä


Tässä näette ihmisen joka palasi juuri kotiin ensimmäisen harjoittelijapäivänsä jälkeen.
Kieeesus kun väsyttää! Ei siis silleen fyysisesti kuin olisi maratonin juossut, vaan mun aivot on niin täynnä uutta informaatioo. Yritin kotiin tullessa kirjata päivän tärkeimpiä asioita muistiin, mutta kaupan sulkemista koskevat tiedot ei kyllä palautunut enää mieleen, ei sitten millään. Ja se on tosi monimutkainen prosessi kun pitää kaiken maailman kuittien kanssa sählätä ja oon nyt ihan paniikissa muistanko huomenna enää yhtään mitään kun sama prosessi tehdään uudestaan... Voi itku. Mut kai musta vielä r-kioskin täti tulee?


6/09/2013

Vaihmalan hovilla

Tuleeko teillekin joskus se tunne että asiat kerrankin lutviutuu ihan itsestään ja paha saa palkkansa ja valo alkaa paistaa risukasaankin? Mulla on ollut nyt sellainen fiilis. Huomenna mulla on ensimmäinen päivä (viidestä) palkallisesta työharjoittelupäivästä uudessa duunissa ja pian alkaa rahaa tienaavan duunarin arki. Ei enää opintotukien rääppänöillä kitumista! Aurinkokin on paistanut ihanasti nämä päivät ja valokuvauskelit on hyvät, uimaankin tuli eilen mentyä ja polkupyöräilynkin voi taas aloittaa niin saa vähän liikettä niveliin!

Toissapäivänä tuli ehdotus siskolta että mennään syömään Vaihmalan hoviin ja tietysti säät suosi silloinkin, joten eikun kamera mukaan!










Ruoka oli kaikille paitsi mulle pettymys. Tilasin ihan perusmässyä eli mozzarellatikkuja, wingsejä ja ristikkoperunoita. Siskoni tilasi pizzan jossa piti olla "jättiläiskatkaravun pyrstöjä, savukinkkua, valkosipulia ja tuoretta tonnikalaa". 
Jättiläiskatkaravut oli pieniä jokirapuja, savukinkku oli tukusta ostettua halvinta mahdollista kinkkua joka ei ollut savua nähnytkään, tonnikala oli kumisia könttejä ja valkosipulia oli niin paljon että ihan kuin se pizzan maku olisi yritetty peittää sillä... Sisko on ravintola-alalta valmistunut joten voitte kuvitella kuinka kärttyinen se oli saatuaan kalliin pizzan jollaisen sais mistä tahansa kebabbilasta. Siskon miesystävä taas sai ribsejä joissa oli niin huono kastike että herra itekin olisi saanut tehtyä paremman, ja äitin pasta ei ollut oikein mistään kotoisin ja alkoi viimeiset haarukalliset kuulemma tökkiä. Aika surullista miten noin hienon näköisessä paikassa ei saa laadukasta ruokaa, paitsi jos kyseessä on joku uppopaistettu niinku mun ateriani? Kerrankin tuuri oli mun puolella kun en ottanut mitään erityistä.

Markkinoilla!

Todistusaineistoa siitä että mullakin on joskus elämää! Tuli viikonloppuna kaverilta soittoa että joskos mentäisiin vilkaisemaan vähän markkinoita Valkeakoskissa joten äkkilähdöllä ovesta ulos ja ajomatka sormet ristissä ettei ala satamaan... Sää kyllä sitten suosi ja tuli siellä sitten hyörittyä ihan kiitettävästi. En ostanut yhtään karkkia, hyvä minä!




Mutta karkista puheenollen, englantilainen fudge houkutteli...




...What is this?




Markkinoilta jatkettiin puistonpenkille syömään subwayta ja sitten vähän tallusteltiin ympäriinsä.




Stairs to nowhere.












Selvisin melko vähillä ostoksilla! Kirjaston poistuvien kirjojen myynnistä löysin paksun teoksen sisustamisesta ja arkkitehtuurista, ja leffadivarin teltasta dvd:nä Oliver Twist tv-sarjan (jossa Keira Knightley!), Kala nimeltä Wandan, ja Mirror mirrorin. Katsottiin Mirror mirror heti samana iltana äidin kanssa ja naurettiin kippurassa. Olin jo nähnyt tämän kerran aiemminkin mutta yhtä ihana se oli toisellakin kertaa. Ah, rakastan sitä prinssiä...