3/31/2013

Musiikkipostaus

Tässä vähän musiikkia jota tän hetkisissä mielentiloissani kuluttelen, että tulen paremmalle päälle ja saan vähän energiaa taas jaksaa. Kevät tulee ja uutta toivoa siinä mukana!


















Kaikennäköistä

Pitkästä aikaa taas kuvia! Mitä ihmettä tämä nyt on... Mutta joo, tässä olis mun torstain asuni. En yleensä kuvaile asujani mutta mä jotenki tykästyin tohon vaatekaapin pohjalta löytämääni liiviin yhdistettynä tohon hattuun jonka oon saanut kaverilta. Alta löytyy raidallinen työpaitani. Noi farkkucaprit olisi hyvä motivaatio alkaa laskeen vähä painoo koska ne on nyt sellaiset että kyllä ne vielä päälle menee mutta tiukkaa tekee... En haluaisi niistä luopuakaan, tai mennä ostaan samanlaisia isompina kun tuntuu että paisun vaa kuin pullataikina. Blurrasin naamani kun mulla oli kuvissa aina ihan urpot ilmeet.




Eilinen aamu lähti käyntiin tomaattikeitolla (josta en edes tykkää), varrasleivällä ja vampyyrin logiikalla. Myöhemmin tuli sitten kaverilta viestiä että lähtisinkö ideaparkkiin, ja mentiin sitten Linkosuolle välipalalle. Kaakaoo, suklaakakkua, pink lady-slushie ja (vielä kuvasta puuttuva) aurajuusto-kinkku-panini. Nom nom... 
....Niin mitä mä puhuin painon pudotuksesta? Heheh, hups... 



Mitäs muuta, jos ei lasketa että päässä pyörii ajatuksia siitä alkavasta lääkityksestä sunmuuta. Koulutöiden tekeminen ahdistaa pelkkänä ajatuksenakin. Kohta voisi mennä siskolle syömään lihapullia, alkaa katsella Luc Bessonin elokuvia ja siivota vähän kämppää tai jotain... Kumma kun kaikki muut projektit kiinnostaa enemmän kuin kouluhommat?

3/30/2013

This world will never be what I expected. And if I don't belong, who would have guessed it?


Sometimes it feels like nobody gets me
Trapped in a world where everyone hates me
There's so much that I'm going through
I wouldn't be here if it wasn't for you

I was broken
I was choking
I was lost
This song saved my life
I was bleeding
Stopped believing
Could have died
This song saved my life
I was down
I was drowning
But it came on just in time
This song saved my life

Joopa joo, koska en usko siihen että pitäisi kieltää se mitä oikeasti on, ja koska toivon että tästä avoimuudesta voi olla jatkossa hyötyä jollekin toiselle, niin myönnän tässä ja nyt että kävin tosiaan torstaina terveyskeskuksessa puhumassa depressiohoitajan kanssa vähän asioistani ja mielialoistani. Mulle diagnosoitiin erään testin avulla vakava masennus, jonka vuoksi saan ensi viikon perjantaina reseptin mielialalääkkeisiin. Mun perheeni jo tietää asiasta - sekä biologinen että ystävistä koostuva - ja joillekin asia on tullut yllätyksenä ja joillekin (kuten äidilleni) taas ei. Suurimmalle osalle ehkä kuitenkin yllätyksenä, mutta kuinka moni sitä haluaa ulkoisesti näyttääkään että on heikko? Nyt kun kuitenkin tiedän mikä mua vaivaa, niin haluan jakaa tän kokemuksen julkisesti, täällä teidän kesken, koska monelle taitaa olla aika hämärän peitossa se millaista apua masentuneille on tarjolla. Ja kenties tämän kokemuksen jakaminen rohkaisee jotakuta muutakin etsimään apua. Tässä siis mitä on tapahtunut tähän mennessä:

Oon yläasteajoista asti ollut vähän ailahtelevainen, että välillä olen kauhean hyvällä päällä ja välillä taas voisin raivota täyttä kurkkua pienestäkin asiasta. Hyvänä esimerkkinä että muutama viikko sitten olin monta päivää nii hyvällä tuulella että tanssahtelin aamulla Misha Collinsin tahtiin ja yks päivä huomasin että tiskinpesukoneen se luukku jonka alle laitetaan pesuaine, oli rikki - yritin korjata sitä niin kauan kunnes turhauduin ja hakkasin käteni mustelmille sitä luukkua vasten. Ja pienetkin negatiiviset asiat mitä mulle sanotaan sellaisen toimesta joka merkitsee mulle jotakin, jää tosi pitkäksi aikaa mieleen hautumaan.
Näistä ja monista muista syistä soitin siis terkalle ja varasin ajan depressiohoitajalle.

Kyseinen aika kesti tunnin, ja siinä sitten hoitaja kyseli että mitä opiskelen, millainen perhe mulla on, miten oon heidän kanssa väleissä, jne jne, ja sain sitten erään testin täyteltäväksi. Testi oli suunniteltu niin että mitä enemmän pisteitä, sitä huonompi juttu - normi-ihminen saisi testistä alle 10 pistettä. Mä sain 37.
Hoitaja sitten totesi että oireet viittaisi jo pitkään kestäneeseen vakavaan masennukseen, johon hän suosittelisi hoidoksi mielialalääkitystä, jonka reseptiin tarvitsen lääkärin allekirjoituksen. Hän sitten käski mennä varaamaan ajan lääkäriin, ja sain seuraavan ajan ensi perjantaille. Lääkäri sitten myöntää mulle reseptin luettuaan depressiohoitajani lähetteen. Tai ainakin pitäisi. Katsotaan miten käy.

Hoitaja myös kertoi mulle vähän siitä mielialalääkkeestä, että sen käyttämistä ei pidä esimerkiksi lopettaa kesken kaiken kuin seinään, koska siitä voi tulla oireita. Ensimmäisinä käyttöpäivinä voi huimata, olla huono olo, ja mielialat heitellä laidasta laitaan, mutta sen jälkeen ei pitäisi tulla mitään mikäli lääke on oikea mulle. Jos ei, saan eri lääkkeen. Viikko sen jälkeen kun oon aloittanut lääkkeen, mulla on uusi aika depressiohoitajalle, joka sitten selvittää että onko lääke mulle sopiva, ja että miten se on lähtenyt vaikuttamaan. Sen jälkeen mun ei tarvitse nähdä hoitajaa/lääkäriä kuin kerran kuussa, uusiakseni reseptin ja raportoidakseni miten mulla sujuu. Että tällaista! Pidetään peukut pystyssä että se lääke sitten oikeasti auttaakin... Ei kai mulla sitten tässä muuta päivitettävää. Yritän tehdä ikivanhoja keskeneräisiä koulujuttuja mutta ajatuskin ahdistaa niin paljon että taitavat edelleen tekemättä jäädä...



 When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?

3/29/2013

Miksi en ikinä hanki lapsia...

Yksi syy tuli taas ilmi tänään kun olin pääsiäispäivällisellä siskoni luona. Siskontyttö ei suostunut syömään mitään mitä lautaselle laitettiin ja halusi vaan syödä voit ruisleipänsä päältä, vaikka me sanottiin että jälkkäriä ei sitten heru jos ei syö kunnon ruokaa. Kysyttiin sitten että eikö neiti halua jäätelöä ja kakkuakaan, ja sanoi että "ei", ja lähti olohuoneeseen leikkimään. Noh, sitten kun alettiin kokoamaan kakkulautasii pöytään niin tää tulee ja kiljuu että hän haluu jäätelöä. Mä en tässä vaiheessa olisi antanut periksi, mutta sisko sanoi että tämä saa jäätelöä jos siivoaa olohuoneesta lelunsa pois. Noh, tää sitten siivosi ja tuli pöytään meidän seuraksi ja sai kakkuviipaleen ja jäätelöä; kakkupala upposi ja yritti ottaa toisen, mutta kun ei annettu niin alkoi huuto. Kun sanottiin että söisi sen jäätelönsä kun sitä kerta vinkui, niin ei kelpaa, ja lähti pois loukkaantuneena.

Niin ihana lapsi kun useimmiten onkin niin kyllä mun kohtuni surkastuu ja muuttuu asumiskelvottomaksi tollasta kattellessa. 

Mutta jooh, pääsiäisloma lähti käyntiin eilen töistä päästessäni ja ensimmäisenä kävin siskolla etsimässä lainaan matkalaukkua Skotlannin reissua varten, ja sitten kotiin ottamaan "päikkärit". Eli toisinsanoen menin kuudelta illalla nukkumaan ja heräsin tänään kymmeneltä aamulla. Hups.

Tänään käytiin siskon kanssa meidän kirpparipöytää vilkaisemassa ja sitten juotiin muutamat kupilliset teetä kaverin kanssa ja juteltiin syvällisiä ja ei-niin-syvällisiä asioita (kuten se että millainen olisi Leijonakuninkaan live-action versio). Sitten oli juurikin tämä aiemmin mainittu pääsiäispäivällinen ja nyt olen lukenut yhden kirjan taas loppuun ja aloin katsoa Spacedia, mutta voisin muutaman jakson päästä alkaa harkita jonkun uuden elokuvani katsomista... 

Mitäs muuta? Keskiviikkona olin 11 tuntia töissä kun meillä oli osastojen muuttelua sunmuuta ja vaateketjun oma visualisti paikallakin ja kaikkea, ja olin sen jälkeen iiiihan kuollut... Oli tosi kiva herätä terveyskeskukseen aamukahdeksaksi seuraavana päivänä (syystä ks käyntiin ehkä joskus toiste, nyt en vain jaksa...)

Mutta jooh, hyvät pääsiäiset teillekin! Meikä palaa Spacedin pariin ja no-lifettaa koko loman... kun ei ole rahaa muuhunkaan.


3/25/2013

7 things I like about me: 3


Nenä! Joskus tosin myönnän inhoavani sitä kun se ei ole sellainen söpöjen tyttöjen nökönenä, mutta useimmiten oon ihan sujut sen kanssa, ja oon kiitollinen ettei se ole mikään pottu tai korppikotkanenä. 

Oon ollut taas laiska päivittelemään tänne mitään, mutta syytän kirja ja leffablogiani siitä - ei mulla oikein muuta elämää ole ollut kuin kirjat ja leffat, ja työt. Mutta ehkä mulla on asiaa tuossa torstain jälkeen, katsotaan nyt...

Ms Mr - Bones


3/18/2013

St Paddy's

 No niin, nyt on vihdoin asetuttu kotiin taas ja laskettu perse tietokonetuoliin. Eilen oli tosiaan St Patrick's day ja kummityttöni ristiäiset - mikä tarkoittaa sitä että minä, hieno kristillinen esimerkki tälle lapselle, olin paikalla kirkossa kasteen ajan mutta jätin juhlakahvittelut väliin ja suuntasin O'Connellssiin. Vaihdoin vaan vaatteet auton takapenkillä (autossa oli onneksi tummennetut lasit) ja hyppäsin baarin kohdalla ulos veljen kyydistä. Lapsen nimeksi tuli Maisa Kamomilla.



Vanhemmat, lapset ja kummit.


Baarissa värjäsin tatuointini tussilla vihreäksi! Näyttää melkein paremmalta kuin mitä se oikeesti on.


Baarissa jaeltiin ilmaisia päähineitä. Mä oisin halunnut sellaisen ison hatun mut sainki tommosen tyhmän pannan... Onneks yks kaverini sai hatun eikä halunnut sitä joten sain sellaisenkin!



Baarissa oli tosi letkeä meininki ja mä olinkin viimeinen joka astui baarista pihalle, koska päätin etten alistu typerille bussiaikatauluille ja lähde 5 yli yhdentoista bussilla kotiin! Meikä meni sit punkkaan kaverille ja heräs sieltä jopa ilman herätyskelloa niin että ehdin vielä koululle ilmoittelemaan opettajalle miten työssäoppimiseni sujuu. Jouduin tosin ottaan bussin kotio ja lähteen sieltä autolla ku piti vähä laittaa itteensä freshimmäksi ennen ku kehtas mennä koululle... Plus mulla ei ois riittänyt bussiraha koululle ja sieltä kotio. Koulusta päästyäni otin nokoset ja lähdin kirpparille täyttämään pöytääni jonka oon hankkinu kaheks viikoks. Toivotaan että siel tulis jotain ees myydyksi, niin pääsis ylimääräsestä krääsästä eroon! Nyt meikä istuu kotona ison perhepizzan ja ristiäiskahvituksilta jääneen kakkupalan kanssa ja harkitsee levolle menoa... 

3/10/2013

Ohoh...


8. helmikuuta 2012 mun leffakokoelma oli vielä kokoa tämä... 


...Nyt se on tämä.


Tällästä tänään...


Mun iltani menee nyt vähän tähän malliin että seuranani on ystäväni Captain Morgan ja Captain Jack Sparrow. Mulla on niin kipeästi hartiat jumissa ja jalat tohjona ja tää viikko töissä on ollut pitkä ja väsyttävä että kaipasin vähän jotain rentouttavaa. Omaa rauhaa ja rommia ahoi!

3/09/2013

7 Things I like about me: 2


Tästä jutusta voi tulla haastavampi kuin luulin, sillä seitsemän on kauhean iso numero... Muttah, toinen asia mistä tykkään itsestäni on sääreni. Reisistä en niinkään, enkä isoista jaloistani ja pitkistä varpaistani, mutta sääret. 


3/06/2013

7 Things I like about me: 1

Hahhahaa, enpäs vielä aloitakaan seitsemästä hyveestä kertomistani, vaan erään radiossa rallattaneen biisin ansiosta keksin postata seitsemästä asiasta joista itsestäni pidän. Ensimmäiseksi aloitan vähän kummallisella asialla...


Jouduin muokkaamaan kauheasti kirkkautta ja kontrastia että sain tämän esiintymään kuvassa, mutta kyseessä on siis oikean olkapään/käsivarren kohdalla näkyvä syntymämerkki. Tossa se näyttää lähinnä mustelmalta mutta kuitenkin. Se on mielestäni kiva ja persoonallinen osa minua, ja oon ihan kiitollinen että se on niin haalea väriltään eikä mikään sellainen joka näyttää 24/7 palohaavalta. 

Ja nyt kun sain aikaiseksi avata bloggerinikin taas kirjan sijaan, niin päivitän sellaista tietoa että ah, kuinka rakastan olla yksin kotona. Ihanaa kun äiti häippäs taas Skotlantiin ja ainoat jotka mua käy häiritsemässä on iha vieressä asuvat sisko ja sen taaperot. Ja niiden käynnit ei sinällään haittaa kun ne ei puutu mun asioihin. Täytyy sanoo tosin että oon taas ruoanlaiton kans ihan pihalla kun pää lyö tyhjää kun yrittää miettiä et mitähä ruokaa laittais/ehtii laittamaan. Tänään päädyin paistettuun kanaan ja herkkutatteihin, sekä uunipaistettuihin lohkoperunoihin. Nam nam. Rupesi jo monta päivää syömäni tortillat tympiä...

3/01/2013

Päiväni kuvina

















"Ai niin mulla on blogikin!"

Eli joo, olen taas niin uppoutunut projekteihini ja muihin sählinkeihini etten ole taas ehtinyt yhtään miettiä mitä tänne blogin puolelle juttelisin. Eilen pidin "päiväni kuvina"-projektia yllä jotenkuten, mutta mun pitäisi vielä jaksaa photoshoppailla ne ennen kuin julkaisen tänne... Joteeen... Noh, on mulla jotain uutisen arvoista: aloitin tänä yönä kirjoittamaan ensimmäistä kirjaani. Sen käsikirjoitus on lähes valmis, ja nyt aloitin kirjoittamalla prologin raakaversion. Sitten kun se oli vihdoin valmis niin olin ihan tippa linssissä, kun tuntui vain niin hyvältä saada jotain originaalia, aivan omaa, ulos tuolta pääkopasta. Ihanaa! Toivotaan että tästä nyt tuleekin jotain...

Toinen uutinen on sitten se että en havaitse detox-kuurista vielä mitään. Mutta noh, nythän on vasta kolmas päivä. Tuntuu vaan kauhean vaikealta juoda tuo litran kannullinen illan mittaan, etenkin jos en satu olemaan kotona koko aikaa niinkuin eilen mennessäni kavereille pelaamaan MTG:tä. Nytkin join kaksi lasillista että sain tän päivän annokseni viimein alas, ja nyt ravaan varmaan koko yön vessassa...

Toissapäivänä oli niin ihanan keväinen päivä, että meikä heitti converset jalkaan ja pelkän toppaliivin päälle töihin mennessä! Ei nyt ihan vielä ois tarvinnut, mutta olin niin kesämeiningissä...

Ehkä yritän huomenna paremmalla menestyksellä kirjoittaa tänne jotakin - kirjablogin puolelle pitää ainakin arvostella Interview with the vampire.