8/30/2012

Passiivinen manaatti... tapahtuis jo jotain!!

Mä en jotenkin ole nyt yhtään onnistunut piristymään viimeviikon huonoista uutisista. Mun unirytmikin meni siitä niin sekaisin, että mä menin sunnuntaina nukkumaan jo kahdeksalta illalla, ja heräsin kuudelta aamulla. Tiistaina menin seitsemältä nukkumaan ja heräsin 5:30!! Jösses...

Noniinh, mitäpä tässä, opettaja rääkkää meitä älyttömän pitkäveteisillä tehtävillä joilla on tosi pian deadlinet kaikilla ja tässähän mä  vaan istun ja bloggaan ja toises välilehdes on facebookin Sims auki... Maanantaina huomasin että yhden peruukkini latvat on menny huonoon kuntoon ja en ole onnistunut pelastamaan niitä, ja sekös potuttaa. Mutta yksi asia jossa OLEN onnistunut, on muuttaa huoneeni lookkia valoisammaksi... ja siistimmäksi.





Niin mikä siis on muuttunut siivouksen lisäksi? Ei paljoa mikään, mä vain vaihdoin verhot!! Mustat, pitkät, riippuvat verhot meni talvivarastoon ja syksyn pimeyttä valaisemaan tuli söpöt valkoiset pitsiverhot. Plus mä sain mun Potter-julisteeni vihdoin kehyksiin!!! Ja tänään laitoin viel pisteen i:n päälle, nimittäin...


Muhahaa, Potter-liput viel mukaan! Tossa on vaan kolme viidestä, koska en tiä missä ne kaksi muuta on.. mut ei sen väliä, tuossa on ne tärkeimmät; ensi-ilta, ja aivan viimeinen näytös. 

Mulla on iskenyt nyt joku laiskuus kouluhommia kohtaan ja haluaisin tehdä vaan henk koht projektejani täällä huoneessani yksinäni... Onneks mun on pakko ens viikon perjantaina ainakin viimeistään sosialisoitua ja emännöidä kahelle kamulle juomapeliä (Kyo-kun ja Joel, welcome!)  ja äitekin häipyy tuosta pyörimästä joten tänne kehtaa taas ihmisiä pyytääkin... Mitäs teidän syksyynne? Alkaako iskeä kaamos muillekin koulun suhteen? Mä oon jo ihan kurkkuu myöten täynnä, ja mä niiiin yritin olla super-oppilas nää viimeiset kuukaudet...


8/25/2012

Työnhakua silmiä räpytellen

Tänään jatkoin taas missiotani työnhakujen kanssa ja poljin Ideaparkiin. Törmäsin siellä sattumalta kaveriin joka sanoi että näytin jotenkin.. hehkuvalta. Ihmettelin kyllä vähän että mistä se johtuisi - liikunnasta vai uudesta puuterista?

Tänään tosiaan tuli nyt vertailtua mun vanhaa ja uutta ripsariani, L'oreal versus Rimmel London. Minusta uusi Rimmelin Sexy Curves-ripsari antoi paljon tuuheamman näköiset ripset, mutta en sitten tiedä näettekö te asiaa samalla tavalla??




Kyllä minusta niissä on selkeä ero...

Ja tässä taas syy miksi sitä järkkäriä kannetaan AINA mukana... Koska ikinä et tiedä mitä löydät.








8/24/2012

Vaikka ja mitä asiaa (ja avunpyyntö lukijoilta!)

Nonniin, ensin oli että mitään ei ollut mistään sanottavaa ja nyt mulla on asiaa vaikka ja kuinka. Ensimmäisenä tällainen pieni avunpyyntö teiltä lukijoilta, että kun mun tuo picasa-kuvavarastoni on täysi, niin mitä suosisittelisitte kuvieni säilytyspaikaksi? Ajattelin että alan tästä lähin laittamaan noita kuvia siis URL:n kautta tänne blogiin, mutta mihin mä ne pistän? Missä on tilaa? Flickrissä?

Toisekseen, Too fast for love-blogi mainosti 20% alekoodia Yves Rocherin nettikauppaan, jossa oli jo muutenki alemyynnit menossa! Tilasin huvikseni kokeiltavaksi vatsaa kiinteyttävää voidetta4 in 1 hoitovoiteen iholle, sekä uuden kajaalin. Sain sitten kaupan päälle vielä kasvonaamio testeri-setin, sexy pulp-minikokoisen ripsarin, sormuksen ja ovale lifting-voiteen. Kaikki kahdellakympillä!


Mua  tosiaan oli alkanut pänniä mun vanha kajaali, koska siinä oli niin paksu sivellin ja se musta aine on nii kökkömäistä että se sotkee kauheasti ku koittaa tehdä nättiä viivaa... Ja toisekseen sitä on aina tuskaa pestä pois. Tässä näkyy ylempänä vanhan kajaalin jälki ja sen alla uudella kajaalilla tehty sydän. Paljon tarkempi sivellin kyl tos uudes joo mut se ei ole MUSTAA, niinkuin tuo vanha on... yhyy... 


Toiseksi, meikä totesi että olen out of puuteri, mikä on mulle aika maailmanloppu koska naamani on luonnostaa aika rasvainen, joten kipitin Kuljun kartanoon siskon shoppailuseuraksi ja nappasin sieltä sitten puuterin, aurinkopuuterin ja uuden ripsarin, koska mul menee hermo vanhaani (teen vanhasta ja uudesta vertailun vaikka huomenna). Maybellinen Fit me! on muuten kiva mut tosi epäkäytännöllinen, ku peili löytyy puuterin ALTA, ja pitää sit aina taiteilla se peili sieltä esiin kun on laappassut puuteria sille... öö.. levittimelle?


Sitten meikeistä vaatteisiin. Löysin kuljun kartanosta ihanan vihreän paitulin EUROLLA, ja facebookin cosplay-kirpparilta söpön karvahatun. Olis jo talvi nii pääsisin näyttään tota hattua koko maailmalle!


...mutta koska talvi ei vielä onneksi ole täällä, pistin hatun Anne Boleynille (joo, siksi minä nimesin tuon pääkallon), koska sillä varmaan pää palelee. 


Sitten asiasta sukkanauhaan, nimittäin me käytiin Amurin työläismuseossa luokkamme kanssa ja siel oli ihanan näköistä! Se paikka ois täydellinen larpille, jos niihin museoesineisiin vaan saisi koskea! Räpsin siel satoja kuvia, mutta pistetään nyt vaikka kolme maistiaista koska picasani on tosiaan täysi... Ehkä nämä kuvat inspaa teitäkin menemään sinne!




Ja sitten semmoinen maininta, että käytiin kaverien kanssa katsomassa Abraham Lincoln, Vampire Hunter ja täytyy sanoa että vaikka ajatus partasuisesta pressasta lynkkaamassa torahampaisia hirviöitä kirveellä, oli aika naurettava, niin leffa ei missään nimessä ollut huono! Minä tykkäsin, ja kyllä se tulee päätymään mun vampyyrielokuva-lokerooni kunhan se ilmestyy. Jotkut repliikit oli tosi kliseisiä ja mahtipontisen eeppisiä, mutta kyllä se sen sai anteeksi, koska visuaalisesti elokuva oli todellista karkkia, etenkin 3D:nä. 
Ennen leffaan menoa löysin pahvisen Barnabas Collinsin, jonka olisi voinut mielelläni pölliä...



Ja ennen elokuvaa poikkesin hieman dieetistäni ja mussutin hyvällä ruokahalulla 12 kpl chicken wingsejä Speakeasyssa.


Sitten vähän surullisempaan aiheeseen. 

En kerro mistä ideani avautua tästä asiasta juuri nyt, tuli, vaikka läheisimmät ihmiseni varmaan sen jo tietävätkin. Mutta siis; minä rakastan elämää. Joo, en ole aina rakastanut, ja olen ollut henkisesti pohjamudissa monesti, mutta nykyään mä olen aika tyytyväinen elämääni. Ja jos mieleeni alkaa hiipiä jokin synkkä ajatus, mä lauleskelen, tai kirjoitan jotain todella hienoa tekstiä josta saan taputtaa itseäni olkapäälle. Kouluni on jo loppusuorilla, olen löytänyt intoa urheiluun ja ruokavalioni vahtimiseen ja kohentanut sitä kautta itsetuntoani, ja Irlannissa käymisen jälkeen en enää ole niin ujo. Kaiken kaikkiaan, elämä on siis ihanaa! En murehdi etukäteen sitä mitä haaveelleni näyttelijäkoulusta tapahtuu, vaan katson rauhassa mitä tapahtuu ja harjoittelen koe-esiintymisen monologiani kaikessa rauhassa. 

Siksi en voi ymmärtää kun joku päättää leikata itseltään kaikki tulevaisuudenkuvat ja lopettaa elämänsä ennenaikaisesti - tai itseasiassa, kyllä voin, mutta nyt kun olen itse elävä todiste siitä että luovuttamalla ei voita, niin mulle tekee entistä enemmän pahaa ajatella niitä, jotka eivät enää yritä, ponnista sieltä pohjalta vielä kerran ja yritä saada otetta elämästä. Joillekin voi tuntua kuukausia, jopa vuosia että mikään ei onnistu ja mikään haave ei tule toteutumaan, mutta jos sä luovutat, niin mistä sinä tiedät että olisiko se onni saapunut nurkan takaa, vaikka päivää myöhemmin, tai ehkä jopa pari tuntia myöhemmin siitä hetkestä, kun päätit luovuttaa? Et mistään. Sä et voi, etkä tule ikinä tietämään sitä, jos luovutat. Siksi mäkin tässä vielä olen, koska mä jaksoin kurkkia nurkkien taakse ja odottaa, että jotain hyvääkin tapahtuisi. 

Ja vaikka tällä hetkellä tuntuu että pahin on ohi niin kyllä tulevaisuudessa odottaa varmaan vielä monta ylämäkeä ja mutkaa, mutta siinä vaiheessa pitää vain keksiä jokin toinen reitti, plan B. Esimerkiksi itselläni on että jos mut torjutaan kolme kertaa peräkkäin Glasgown teatterikoulusta, niin menen baarimikkokoulutukseen Lontooseen sillä rahalla mitä olen säästellyt teatterikoulua varten. Ja jos tuntuu että haluan vielä yrittää, niin menen taas koettamaan onneani. Siinä se juju on, yrittämisessä. Joskus sitä tulee ehkä kysyttyä itseltään, että yritätkö tarpeeksi kovasti tai tarpeeksi monia asioita, mutta ei niitä saa murehtia. Pitää keskittyä siihen mitä on jo saavuttanut - eilen juuri ystävän kanssa mietin että jos mä nyt, tällä sekunnilla, kuolla kupsahtaisin, niin mistä asiasta voisin sanoa Kuolemalle että no regrets. Noh, no regrets, kirjoitin ficin jolla on suurin määrä lukukertoja kuin millään muulla sen foorumin ficillä. Ja no regrets, tapasin Keira Knightleyn ja Damian Lewisin. No regrets, olen nähnyt Lontoon. 
..ja kuten yöllä kesken mietteideni aloin hekottamaan, niin no regrets, unohdin jauhot lättytaikinasta ja tein kokkailutaidoistani perheen sisäpiirivitsin. Ehkä mut saa sit haudata jauhopussin kanssa nii muistan mitä lättyihin kuuluu tuonpuoleisessakin laittaa.

En nyt tiedä onko tällä tekstillä sen suurempaa tarkoitusta, muuta kuin että elämä on ihanaa, ja joskus taas ei, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa.


Do you feel cold and lost in desperation? 
You build up hope, but failures all you've known. 
Remember all the sadness and frustration
And let it go. 
Let it go.

8/21/2012

Man of the month #9


Benedict Cumberbatch (19.7.1976)

....Mun ei varmasti tarvi selitellä tätäkään.

8/18/2012

Olen ovela

Se nyt tosiaan väittää että picasa-albumini olisi totaalisen täys, joten mikä neuvoksi? Noh, kutsuin itse itseni 2. kirjoittajaksi tälle blogille, eli liitin toisen gmail-tilini (ja picasan sen mukana) tähän samaan blogiin. Mul on nyt siis 2. persoona nimeltä Miss Shigure! Ainakin toistaiseksi, kunnes keksin jonkun järkevämmän keinon saada taas kuvia tänne... Tässä nyt siis miltä näytin äiten serkuntytön rippijuhlissa:

Mekko Exhibit
Laukku IVANAHelsinki
Kengät Din Sko
Rannekoru Claire's
Korvakoru Gina Tricot

8/17/2012

Ei mitään uutta

Tai ei ainakaan mitään uutta ja tärkeää. Koulu alkoi ja siellä on sujunut ihan hyvin, oon jopa tehnyt tunnollisesti kotitehtävät kun kukaan muu meidän luokalta ei ole... Yksi tehtävä oli tehdä elämän aarrekartta (lisää asiasta esim. tässä blogissa). Pointtina oli siis luoda kuvakollaasi asioista joita haluaa elämässään olevan saavutettuna 5 tai 10 vuoden päästä. Meikä nyt tietysti liimasi sinne siitä Glasgown koulusta kuvia, sekä Lontoosta (vaikka sinne en kyl varmaan kerkiä muuttamaan viiden vuoden sisällä), ja litteästä vatsasta tietysti piti kans jotain pistää... Aloitin maanantaina syömisieni vahtimisen ja oon nyt elelly n. 1200 kalorilla päivässä tai vähä vähemmällä, riippuen mitä toi äite mulle tuputtelee... Työhakemuksia oon pistänyt jonkun 20 liikkeelle Ideaparkiin ja muualle ja viel 30 pitäs päästä hävittämään, kunhan jaksaisi. Nyt aattelin ottaa rennosti ja katsella vähän uusia leffoja joita en oo ehtinyt vielä edes avaamaan - ai niin, ostin uuden dvd-hyllyn taas. Jos sitä onnistuisi pitämään hyllyjen määrän seitsemässä? Toivotaan näin, muuten mulle tulee ahdasta huoneeseeni...

Ai niin, olin äidin serkuntytön rippijuhlissakin ja luojan kiitos ne oli myöhään iltapäivällä niin mulla oli aikaa heräillä rauhassa viikonloppuna ja päättää mitä puen päälle:


....Ja juuri kun piti ladata kuva miltä tuo kaikki näytti mun päälläni niin Picasa-albumi alkoi valittamaan että mulla on kansiotilat täysi mukamas... Noh, huomenna uusi yritys. 


PS: Mulla on tuollaisia mekkoja erivärisinä ylimääräisiä, jos jotain kiinnostais ostaa





8/13/2012

Pitkä liivitappelu

Noh, meikähän tietysti innostuu aina kaikesta ja repii inspiraation milloin mistäkin, niin enkös mä jonkun bloggaajan vaatetuunauksista saanut idean tuunata siskon vanhan mustan liivin. Ensimmäinen ajatus oli, että liukuvärjään sen kloritella niin että sen alaosa olis valkoinen ja yläosa musta...


...Mut ei se mennyt kuin Strömsössä, sillä "valkoinen" osa jäi oranssihtavan vaaleanpunaiseksi... Fail.


Siitä sain sitten idean, että värjään sen alaosan violetiksi, mutta puoli purkkia väriä ei ihan riittänyt siihen tulokseen mitä halusin... Tupla-fail.


Värjäsin sitten uudestaan ja somistin hieman taskun reunaa niiteillä! Söpö siitä tuli mut mietin pitäiskö lisätä niittejä...


8/07/2012

Finfanfun miittailee

Nonniin, nyt on viikonloppuriehumiset ohi ja pääsen purkaan kuvasatoa. Perjantaina oli tosiaan Finfanfunin Tampere-miitti ja lauantaina taas Suomimiitti Hervannassa. Sain just ajoissa ebaylta tilaamani tupamerkit, että sain Puuskupuhin ja Korpinkynnen merkit myytyä Tamperemiitissä. Rohkelikko ja Luihuinen jäivät minulle koska, noh, oon Luihuinen Pottermoressa ja Rohkelikko sen takia että voin ehkä cosplayata jotakin tulevaisuudessa.








Yks finiläinen oli juuri palannut Japanista ja antoi meille tuollaisia söpöjä karkkeja!


Kotimatkalla löysin metsämansikoita.


Suomimiittiin käytiin noutamassa sushia Marusekista, nom nom...


Ohjelmaan kuului tietokilpailu, josta sai palkinnoksi suklaasammakoita tai Bertie Bottin jokamaun rakeita! Me tultiin toiseksi, joten ei saatu moisia...