12/27/2012

Päivän biisi


Merry little Christmas

Joulu takana ja flunssaa ties kuinka kauan vielä edessä... Kurkku täynnä limaa, nuha ja yskä, todella kivaa. Toivottavasti tää helpottaa ennen uutta vuotta kun kerrankin on suunnitelmia sillekin päivälle. Mutta juuh, tässä nyt tiivistys mun joulusta:

Meidän joulu alkoi vasta 25. päivä, koska aattona mun sisko oli miehensä porukoilla ja veli taas tyttöystävänsä, joten me oltiin äiten kanssa kaksin aattopäivä. Poikkesin päivällä viemään Kyolle joulupakettinsa ja pääsin siellä jo syömään vähän jouluruokia. Enokin soitti jossain välissä ovikelloa ja toi meille konvehtirasiat.








Joulupäivänä veli ja sen tyttöystävä saapui ensimmäisenä paikalle, sitten eno vaimonsa kanssa, ja lopuksi sisko perheineen. Loikattiin samantien ruokapöytään kun kaikki oli paikalla ja siskontyttö ei millään malttanut syödä kun se huomasi lahjat kuusen alla. Lopulta saatiin kuitenkin syötyä jälleen kerran super-maittava ateria.



Lopulta sitten kokoonnuttiin olohuoneeseen ja mä luin lahjapaketeista keille ne on ja siskontyttö vei ne sitten aina omistajilleen.


Mun joululahjat oli aivan loistavia ja juuri sellaisia mitä olin toivonutkin (vaikka Doctor Who-kausia en saanutkaan): London termosmuki, Sherlockin 1&2-kaudet, Sherlock-cluedo, J.K. Rowlingin casual vacancy ja leffalippuja finnkinolle. Sitten vielä kaupan päälle suklaata, fruits basketin puuttuvat pokkarit, tuoksushampoita, sisustuskirja, lahjakortti salille ja body shopin suklaan tuoksuisia ihotuotteita. Ihanaa! Me pelattiin heti perheen kesken cluedoa ja Mycroft oli joka kerta murhaaja?! Millä todennäköisyydellä, oikeesti? 



Itse annoin veljelleni Boondock Saintsin dvd:nä ja Boba Fett t-paidan, siskolle itse koristellun valokuvakehyksen, äitelle muumimukeja, siskontytölle maatuskoja veljen tyttöystävälle korvakorut ja kavereille vaikka mitä sekalaista. Olin onneksi aikaisin (elokuussa!) tehnyt persoonalliset kortit kavereille niin tuntui siltä että on saanut itse aikaiseksi jotain. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä joulu oli, vaikka kipeäks tulinkin! Nyt uutta vuotta odotellessa!


12/19/2012

Hannu Hanhen tuuria

Mä olen joku sairas sekoitus Aku Ankkaa ja Hannu Hanhea - joskus asiat menee niin pieleen että ei pitäs tosimaailmassa nii mennäkään ja sitten taas joskus on aivan uskomaton tuuri. Esimerkiksi se puhelimen hajoaminen ja kaikki nää vastoinkäymiset koulun kanssa oli jotain niin rasittavaa Aku Ankan mäihää... Ja puhumattakaan siitä, että mä hukkasin teatterin avaimet, joilla mun piti toissapäivänä päästä sisään harjoittelemaan monologejani. Pienen pieni avain ilman minkäänlaista avaimenperää katosi jäljettömiin... Mä olin varma et kuolen jos en löydä sitä avainta ja joudun ilmoittamaan teatterille että niiden avain on missälie. Mutta uskomatonta kyllä, se avain oli pudonnut mun käsilaukusta rivitalon pihamaalle, ja sieltä sen poimi meidän seinänaapuri, joka sattui ulkona ollessaan kuulemaan kun äiti kaakatti siskoni miehelle siitä miten mä olin hukannut avaimen. Siten naapuri sitten tiesi palauttaa avaimen oikealle omistajalleen, ja mun ei tarvinnut kuolla! Millä todennäköisyydellä oikeasti naapuri sattui astelemaan pihalla vähän sen jälkeen kun avain oli pudonnut, koska nythän on satanut lunta jatkuvalla syötöllä ja se olisi parissa minuutissa hautautunut hankeen?

Monologien harjoitus on sujunut ihan hyvin, mutta Aku Ankka-tuuri iski videokameran kanssa - sen akku on niin vanha että se kestää vain 10 minuuttia putkeen. Ja se tarkoittaa sitä että se ei pysy edes niin kauaa päällä että saisin millään ohjelmalla sitä filmiä ladattua koneelleni. Jeeah!
Hannu Hanhi-tuuri tosin iski kun siskon miehellä olikin parempilaatuinen ja toimiva kamera.
Ja Aku Ankka-tuuri iski kun mun apurini ei päässytkään tänään kuvaamaan sitä monologia uusiksi.
Mutta jooh... Huomenna tulee olemaankin taas sitten Aku Ankka-päivä: ensin esitteleen artetyö kaikille siitä kiinnostuneille ja jakamaan koulukavereille (niille kolmelle jotka luokallani ees tykkää musta..) joululahjat, sitten takaisin töihin, sitten takaisin koululle maalaaman kahvion seinää ja ripustamaan verhot sinne, sitten Käenpesän harkkoihin... Voisiko vuorokaudet olla vähän pitempiä niin jotain ehtisikin?
Onneksi perjantai (kai) on vapaa ja lauantaina pääsen rentoutuun kavereiden kanssa...

12/15/2012

December 11th - 15th

Taas tää aika vain juoksee ja juoksee, etten pysy enää perässä että mikä päivä tänään on. Mun artesaanityö on aika lähellä valmista, mutta kirjallinen osio pitäisi vielä saada aikaan, plus tietysti se käsikirjoitus... Ai niin, tiistai-keskiviikkoyönä kävin katsomassa Hobitin ja se oli kyl ihana! Mukavan kevyt, kauniilla maisemilla höystetty fantasiaseikkailu joka sai hyvälle tuulelle - harmi vain että yönäytös vei musta mehut etten jaksanut seuraavana päivänä kouluun työkkärin järkkäämälle luennolle. Noh, kerranhan sitä vain eletään, ja Hobitti oli vain pakko nähdä ensi-illassa. Toisen kerran katsomaan varmaan äitin kanssa ensi viikolla kun tää koulufiasko on ohitse.
Eilen purettiin koulun joulumaa ja mulle ilmoitettiin, että mun sisustuksen näyttötyön täytyy olla valmis ennen joululomaa, joten... pieni paniikki. Mun täytyisi maalata yksi seinä ja yksi hylly valmiiksi ja se olisi siinä, mutta eikös mulla ole käsivarsissa edelleen ne tulehdukset jotka tekee maalitelan pitelemisestä yhtä kivuliasta helvettiä. Tää on taas tätä mun tuuriani, eli ensi viikolla varmaan hammasta purren maalaan ne valmiiksi...

Ja kaikkihan varmaan tietää, että kun minä stressaannun, minä shoppailen! Ostin juuri nettitilauksena Outi Pyyn kirjan Trashion! josta löytyy ohjeita vaatteiden tuunaukselle. Kirjan löysin halvimpana adlibrikseltä joten jos jotakuta kiinnostaa, kirja löytyy täältä. Kirja saapui mulle tänään, mutta eihän ne shoppailut siihen lopu... Tiirailin jo hieman uteliaana maastokuvioisia housuja koska mulla täytyy olla vähintään yhdet niitä aina kaapissa ja viimeisimmät sellaiset otti vähän kouluhommia tehdessä osumaa... Joten vilkuilin leatherheavenistä niitä kuitenkaan vielä ostamatta, plus sitten löysin tuleviin housuihini sopivat kengät varustelekalta, eli elämäni ensimmäiset maiharit! Odotan niitä jo innolla, koska oon haaveillu maihareista jo jonkin aikaa...

Mutta juuh, anteeksipyyntönä hiljaisesta blogielostani, näytän nyt mitä sain syksyn aikana aikaiseksi kamerani kanssa.




















12/11/2012

December 7th - 11th

Ei tämä jokapäiväinen päivittäminen näköjään ihan onnistunut, mutta puolustuksekseni sanon, että oon ollut niin kiireinen artesaanityön tekemisen kanssa! Mutta juuh, kelataanpas seitsemänteen päivään...

Perjantaina menin etsimään itselleni työssäoppimispaikkaa ja löysin sen heti ensiyrittämällä - Ideaparkin Polarn O. Pyretistä! Sisko oli ihan innoissaan kun pääsin sinne ja olin itsekin tyytyväinen koska se kauppa on vaan ulkonäöltään niin cool... Sitten eksyin vähän jouluostoksia tekemään (ostin mm. The Dark Knight Rises-blurayn) ja mä unohdin että mulla olisi pitänyt olla kirjoittajapiiri sinä iltana! Muistin asian vasta keskellä yötä kotona ja kirosin itsekseni aika urakalla. Vähänkö potutti! Mutta Dark Knight Rises oli sikahyvä...

Lauantaina heräsin kuudelta aamulla ja lähdin 7:17 junalla Tampereelta Helsinkiin. Tallustin Frederikinkadulle ja totesin että sitä IELTS-koetta ei pidetäkään Frederikinkadulla vaan Herttoniemessä Edupolilla! Tuli pieni paniikki ja tilasin sitten taxin sekunnin murto-osassa itselleni ja ehdin ihan ajoissa sitten kokeeseen. Ensin oli kuuntelemisen ymmärtämisen koe ja se sujui ihan hyvin, tein luultavasti vain kaksi virhettä koko 40 tehtävän paperiin. Sitten oli lukemisen ymmärtämisen koe, joka oli muutamaa kielikuvaa lukuunottamatta ihan lastenleikkiä. Sitten piti kirjoittaa kaksi essee-tehtävää ja oli tauon paikka. Tauon jälkeen meidät kutsuttiin yksitellen puhumisen kokeeseen ja siellä mä menin hieman lukkoon koska ne kysymykset oli todella typeriä ja vaati ihan ihme sanaston tuntemista... Mutta olen melko optimistinen että saan siitä kokeesta yli 7.5 tulokseksi, jota tarvitsenkin voidakseni hakea Skotlantiin.

Palasin Edupolilta metrolla keskustaan ja menin sitten istuskelemaan Molly Malone'siin ja juomaan guinnessiä ja lukemaan Draculaa.


Sitten hyppäsin bussiin ja suuntasin veljeni kämpille, jossa olikin odottamassa mansikkamargarita, pastaa ja lättyjä! Katseltiin MIB 3 ja painuttiinkin sitten aika nopeasti nukkumaan...

Veljen hamsteri, Sulo


Sunnuntaina otin aikaisimman mahdollisen junan Tikkurilasta Lempäälään ja menin teatteriharjoituksiin syömään yhden näyttelijätoverin väsäämiä pannukakkuja, nam! 

Sunnuntai-iltana menin "päiväunille" kello viiden aikaan ja heräsin yhdeltätoista yöllä. joten valvoin varmaan johonkin puoli kuuteen asti aamulla ja menin vasta sitten nukkumaan. Heräsin joskus yhden maissa ja suuntasin viiden aikaan teatteriharjoituksiin ja niiden jälkeen oonkin ollut kotona homehtumassa ja väsäämässä artesaanityötäni... Yhdentoista aikaan suuntaankin Tampereelle Hobitin ensi-iltaan, wohoo! 









12/07/2012

December 5th & 6th

En osaa yhtään sanoa miksi en kirjoittanut mitään keskiviikon tapahtumista - veronpalautuksia tuli 100€ joten ostin kirjakaupasta himoitsemani Arsenè Lupinin kootut seikkailut ja Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun. Koululla kävin lähinnä kääntymässä ja maalaamassa yhden seinän ja voi jumankekka kun käsivarsiini sattuu! Niissä on jotkut lihastulehdukset ja tietenkään meidän terkka ei ollut edes paikalla joten jouduin vain kestämään sen... En tiedä mikä niissä nyt on vialla mutta sattuu kyllä aivan pirusti.

Itsenäisyyspäivä sujui lähinnä nukkumalla enkä tainnut koskaan kunnolla herätäkään, vaan on ollut sellainen koko päivän kestävä kooma päällä. Puol kuuden maissa oltiin siskolla kunnon sisäfilepihviaterialla ja sitten jatkui taas kotona koomailu. Yritin saada artesaanityötäni aikaiseksi, mutta en mä paljoa siinäkään edennyt... Ehkä huomenna sitten. How I met your mother-putki on ollut aktiivisesti päällä ja siinäpä ne mullistavimmat uutiset. Huomenna on taas kirjoittajapiiri ja lauantaina suunta kohti Helsinkiä ja IELTS-koetta, apua! Sunnuntaina aamun ensimmäisellä junalla Lempäälään teatteritreeneihin ja jatkamaan artesaanityötä. Ensi viikolla aloitan monologien harjoittelun ja lopuksi videokuvaan ne... Joooh, tekemistä riittää.



12/05/2012

December 4th

Tiivistin tän päivän tuskani jo aika hyvin yhteen facebook-päivitykseen:

14 päivää aikaa käsikirjoittaa Peter Pan, tehdä miniatyyriversiot ks näytelmän lavasteista, maalata muutama seinä ja ennen joulua pitäisi kuvata monologit ja saada kunnon tulokset IELTS-kokeesta että voin ylipäätään hakea Skotlantiin... Saatan jo tuntea kuinka stressi alkaa kertyä sisuksiin....
Eli näin. Plus että mun piti tänään maalata jo kertaalleen yksi seinä tuon sisustuksen näyttötyön takia, mutta mun käsivarsissa on ilmeisesti molemmissa lihastulehdukset, joten tänään olin aamulla jo niin tuskissani, että päätin jättää moisen koetuksen huomiselle. Katsotaanpa mitä siitä sitten tulee...

Eilen oli teatteritreenit taas vaihteeksi ja vaikka siellä ei harjoiteltukaan kohtausta jossa mä olisin mukana, niin oli musta apua kun kaksi näyttelijää oli poissa ja sain tuurailla niitä sitten. Ensi harjoituksissa me saadaankin pannukakkuja kun yksi näyttelijöistä tarjoutui tekemään niitä meille! Nam, sunnuntaita odotellessa siis... Siitä puheen ollen mä myöhästyn tunnilla harjoituksista koska VR on niin outo että niiltä lähtee aikaisin juna Helsingistä sinä päivänä vasta yhdeksän aikaan (perillä Lempäälässä 11:17). Lauantaina odottaakin se IELTS-kokeen koitos... Apua. En ole lukenut vielä yhtään kaverilta lainaamiani enkun yo-kokeita tai lukion enkunkirjaa, ja nyt ollaan jo keskiviikon puolella. Tuntuuko teistäkin joskus siltä, että aika ei riitä mihinkään?


12/02/2012

December 2nd - Biisi

December 2nd

Sain jälleen Liebster-haasteen, mutta taidan jättää suosiolla toisten haastamisen tällä kertaa väliin koska noita kysymyksiä on tosi vaikea keksiä. Annetaan nyt kuitenkin toiset 11 faktaa minusta ja vastaan minut haastaneen Myrikan kysymyksiin.

11 faktaa minusta:

1. Harmittelen yhä sitä että jouduin lähtemään Irlannista. Siellä kasvoin niin paljon ihmisenä ja opin tuntemaan itseäni, että en olisi koskaan halunnut luopua siitä tunteesta.

2. Tän hetkinen energiaa antava biisini on P!nkin "Try".

3. Rakastan antaa ihmisille joululahjoja, ja yritän olla niitä keksiessäni mahdollisimman luova enkä osta vaan jotain helpointa ja halvinta - rahat onkin siksi aina joulukuussa loppu.

4. En tykkää kotimaisten kirjailijoiden kirjoista. Eivät vaan iske millään tapaa. 

5. Oon aina haaveillut, että jos päädyn näyttelijäksi, oli se sitten lavalle tai kameroiden eteen, että pääsisin esittämään Ylpeys & Ennakkoluuloa.

6. Juon teetä varmaan litran päivässä kun sille päälle satun.

7. Mieluummin hirtän itseni kuin asun loppuelämäni Lempäälässä. Oon niin kyllästynyt Lempäälään.

8. Viimeisin tv-sarja-rakkauteni on Dexter.

9. Itkin viimeksi eilen.

10. Vihaan Suomen talvea. Pakkasella mun on vaikea hengittää ja inhoan kun pitää pelkästään postilaatikolle mennessä pukeutua kuin olisi menossa talvisotaan. 

11. Oon Laura Närhelle sukua.

11 kysymystä ja vastausta:


1. Elämäsi onnellisin hetki?
- Varmaan se kun tapasin Keira Knightleyn. Se oli niin uskomatonta et tajuttuani vihdoin että mä oikeasti tapasin sen, itkin onnesta.

2.  Pahin hiusmokasi kautta aikojen?
- Jaa-a... ehkä se kun 2. luokalla leikkasin itelleni polkkatukan kun mul oli pitkä ja nätti tukka. Onhan noita hiustenvärjäysmokiakin tullut mut ne ei oo ollu mitää mitä ei vois korjata...

3. Kuka on tyylillinen esikuvasi?
- Ai mikä? Mä pukeudun siskon vanhoihin vaatteisiin suurimmaksi osaksi!

4. Asia/henkilö jolla on ollut suurin vaikutus elämääsi?
- Hmmm... Tää on jo paha. Täytyy kai sanoa että äidin ja isän avioero, koska mä olisin varmaan jo kuollut ja kuopattu jos ne kaksi olisivat yhä yhdessä.

5. Mitä kuvittelet tapahtuvan kuoleman jälkeen?
- Tää kuvitelma vaihtelee aina välillä.. Joskus mietin että on vaikea uskoa että kaikki päättyisi - eli kenties ihminen syntyy joskus uudelleen tai jotain, ja joskus taas mietin että ehkä kaikki on vaan totaalisen finito ja meistä ei jää jäljelle kuin tarinat joita me ollaan eläessämme kerrottu ja ne mitä muut meistä kertovat.

6. Onko sinulla ollut ns. paranormaaleja kokemuksia?
- Jos ei lasketa outoa raapimisääntä entisen kodin makkarissani ja sitä että kun me käytiin Edinburghissa maanalaisissa "kammioissa" niin niskassani oli outoja raapimisjälkiä - joista se kauhukierroksen opas oli kyllä varoittanut etukäteen, mut oli nii vaikee uskoo et niin oikeasti kävisi.

7. Mikä on aamuisin ensimmäinen ajatus päässäsi?
- "Jos nukkuis vielä vartin..."

8. Millainen oli ensimmäinen oma asuntosi? Jos asut vielä vanhemmilla, millainen on huoneesi?
- Asun vielä äipän kanssa (tavallaan, eihän sitä paljoo nykyään näy...) joten mulla on vain oma huone. Aikalailla tapetilla ja dvd-hyllyillä vuorattu, ja Potter-julisteella ja Johnny Deppin kuvilla koristeltu.

9. Milloin viimeksi olit kateellinen jollekin? Miksi?
- Jaa-a, mä olen aikalailla jatkuvasti kateellinen jollekin... Ehkä yhden tuttuni hyvät välit isänsä kanssa aiheutti moista tunnetta viimeksi. Tai pikemminkin se kuinka hieno isä sillä on.

10. Mikä saa kylmät väreet kulkemaan niskassasi?
- Harvoin mikään. Yleensä jokin kauhea asia jonka vain kuvittelen pääni sisällä. Mikään oikeasti näkemäni ei ole pahemmin aiheuttanut moista. Mut täytyy sanoo että siellä Edinburghissa kauhukierroksella vähän kammotti.

11. Missä näet itsesi kahdeksan vuoden kuluttua?
- Hmm, silloin olisin 29... Varmaankin jossain päin Englantia mustan koiran kanssa.



12/01/2012

December 1st

Ajattelinpa olla hyvä bloggaaja ja pyrkiä jouluaattoon saakka jakamaan jotakin kuulumisiani täällä + antaa vaikkapa päivän biisin joka kuvaa päivääni hyvin. Toivotaan vain että mulla riittää aika moiseen saavutukseen!

Tänään meidän koulussa oli joulumaa-tapahtuma, jonne menin yhdeksältä aamulla, hengailin siellä yhdentoista aikaan siskontytön kanssa ja lähdin sitten kahdeltatoista teatteritreeneihin (jotka oli alkanut yhdeltätoista, eli missasin paljon). Meille annettiin tehtäväksi kirjoittaa paperilapulle palaute, jollaista toivoisimme saavamme joltakulta toiselta. Mä kirjoitin paperiini:

Hyvä kun olit omistautuneesti ajoissa paikalla ja läsnä (piilovittuilua). Otat tilan hyvin haltuun ja repliikit ovat jo muistissa. Osaat hyvin esittää itsevarmaa naista jota et todellisuudessa ole!

 Sitten ohjaaja ilmoittikin miksi tämä tehtävä tehtiin: jotta joku kaverisi voi lukea sulle sen ääneen ja kertoa sulle ne asiat. Mulle tuli paniikki pyyhkiä pois tuo viimeinen toteamus jota-sanan jälkeen ja annoin lapun sitten kaverille joka luki sen mulle niin vakuuttavasti, mutta silti en osannut uskoa siihen. Mulle tuli huono olo. Naamaa kuumotti ja sydän hakkas ihan helvetisti, koska mulle tuli morkkis siitä että mä en koskaan ansaitsisi moista palautetta: mä en ole hyvä. Mä en mielestäni osaa näytellä tarpeeksi hyvin, koskaan, missään, enkä usko todellakaan itseeni sen vertaa et uskoisin pääseväni Royal conservatoire of Scotlandiinkaan, joten se kun kaveri vakuuttavasti kertoo mulle sen mitä haluaisin kuulla, mulle tuli siitä niin haikea ja ikävä olo että pakenin teatterin vessaan itkemään. Noloa. Etenkin kun yksi kavereista löysi mut sieltä pillittämästä ja yritti vakuuttaa että kyllä mä osaan, ja tiedän osaavani, ja ainoa este mun ja Skotlannin välille on minä itse - vain tuo viimeisin pitää mielestäni ihan paikkaansa. Silti se oli hyvä tunne, kun tiesi että joku välittää. Itse asiassa kun me siellä vessassa istuttiin niin yksi toinen teatterikaveri saapui sinne ja pörrötti päätäni ja tietämättä yhtään mistä edes oli kyse, sanoi: "Kaikki kääntyy vielä hyväksi." Jostain syystä sitä oli helppo uskoa.

Kun lopulta pääsin ulos vessasta niin meillä alkoi käsiohjelmaa varten järjestetty kuvaus, jossa olisi kuulunut viimeisessä kuvassa nauraa - mua ei pahemmin vielä naurattanut ja ohjaajakin huomasi sen. Sitten tämä henkilö joka luki mulle sen toivomani palautteen, huomasi että jokin oli vialla ja kysyi onko kaikki hyvin - aloin ihmetellä miten niin moni oikeasti näkee sen jos mulla on paha olla? Yläasteen viimeisenä vuotena mulla oli usein paha olo eikä kukaan koskaan kysynyt multa että onko kaikki hyvin. Suuri ero yläastelaisten ja kypsien aikuisten välillä kenties. Toisaalta ei mun amisluokkanikaan mua tunne, ehkä yhtä tai lukuunottamatta. Ehkä sitten mun todellinen minäni aukenee paremmin teatteritovereilleni kuin ihmisille joiden vieressä piti vain lukea kirjoja ja laskea matikkaa, tai somistella jotain messuosastoa. En tiedä, mutta sen tiedän että teatteri-ihmiset ovat mulle tärkeitä, ja edes jossain, mä tunnen olevani tärkeä muille.

Koska en voinut valita kahden biisin väliltä niin laitanpa molemmat. Molemmat jotenkin tähän tunnetilaan sopivia.







11/27/2012

Traileri seuraavaan näytelmäprokkikseeni; Yksi lensi yli käenpesän


Eli tässä ois tämmönen sneak peek meidän projektiin. Tulkaa ihmeessä kaikki Tampere-Lempäälä-Vesilahti-Valkeakoskiakselilta katsomaan! 

11/21/2012

Syksyinen Tampere

Kauanpa kesti saada nämäkin tänne, mutta jotenkin olivat päässeet unohtumaan ja photoscapella leikkiminen oli jäänyt osan kohdalta kesken. Mutta olen kyllä iloinen, että raahasin kameraa niin ahkerasti tänä syksynä mukanani, koska olen yleensä ollut surkea syyskuvaaja. Nyt voin olla mielestäni ihan tyytyväinen!