9/26/2011

Ikea adventures


Sain sen <3 Piirtopöydän jota olen jo kyylännyt pitkän tovin Ikeasta, on viimeinkin mun. Lamppu tosin siihen puuttuu... Mutta oli se melko seikkailu ylipäätään saada se. Ensinnäkin mun rahat sitä pöytää varten oli mun Nordean tilillä, jossa on sadan euron nostoraja. Kassalla tuli sitten ongelma kun ostokset maksoi 135e niin jouduin maksaan ruokarahaksi tarkoitetusta 50e setelistä osan että sain sen maksettua. Sitten huomattiin, että mun ah niin ihanainen pöytäni ei tykännyt mahtua mun pikku Ford Ka:han joten tulos oli tämä:


Sitten mentiin meille kokoamaan mokoma, ja Sarvihaara oli ihan liekeissä...



...ja mä kusin niin että pukkijalat oli kaikki samaan suuntaan.



Mutta kyllä se sitten koottua saatiin! Ja hieno tuli! Pitäisi vielä päästä vanhasta tietokonepöydästä eroon, saada siitä se 80e ja ostaa tietokonetta varten pöytä niin olis asiat kunnossa...


Palkkioksi sitten juustokakkua!! Sain kyl tosin syödä keskenäni kun se ei ollut laktoositonta... Kebabit haettiin vielä "jälkiruoaksi" ja mulle tuli kebab riisillä vaikka tilasin kebabin ranskalaisilla. Ajoin sit takas huomauttaan asiasta niin sain kebabin ranskalaisilla ja ilmaisen limun. Ja hyvät asiat sen kuin jatkui: mulla on kaksi työhaastattelua luvassa! 

9/25/2011

Pick of the day 4



He broke your heart
He took your soul
You hurt inside
'Cause there's a hole

You need some time
To be alone
Then you will find
What you've always known

I'm the one who really loves you baby
I've been knocking at your door

As long as I'm living
I'll be waiting
As long as I'm breathing
I'll be there
Whenever you call me
I'll be waiting
Whenever you need me
I'll be there

I've seen you cry
Into the night
I feel your pain
Can I make it right
I realize there's no end in sight
Yet still I wait
For you to see the light

I'm the one who really loves you baby
I can't take it anymore

As long as I'm living
I'll be waiting
As long as I'm breathing
I'll be there
Whenever you call me
I'll be waiting
Whenever you need me
I'll be there

You are the only one
I've ever known
That makes me feel this way
Girl you are my own
I want to be with you
Until we're old
You've got the love you need right in front of you
Please come home

As long as I'm living
I'll be waiting
As long as I'm breathing
I'll be there
Whenever you call me
I'll be waiting
Whenever you need me
I'll be there...

9/24/2011

Family is the worst


Joskus mietin, että olenko oikeasti niin Sirius että jos nykymaailmassa perheenjäseniä voitaisiin vain "kieltää" niin olisinko ensimmäisenä potkittavista. Ainakin siskoni antaa ymmärtää että minulla ei ole minkäänlaista väliä, ja että koko maailma pyörii hänen ympärillään. Siskoni on täydellinen marttyyri. Niin marttyyri, että mietin kumpi meistä oikein on kenenkin tytär (isäni on totaalinen marttyyri, joten voisi joskus luulla häntä siskonikin isäksi). Siskoni on käyttänyt kotiamme todellisena lapsien tavaravarastonaan siitä lähtien kun hän muutti Ruotsiin, ja nyt kun hän joulukuussa hankkii kotimme läheltä kämpän miesystävänsä kanssa, vaikka he muuttavatkin Suomeen vasta helmikuussa, hänellä on sellainen asenne että me emme saisi mennä heidän kotiinsa tai varastoida sinne mitään. Kiitos vain tyhjästä, sinä kiittämätön...

PS: Äiti on edelleen paras, kuten edellinen kirjoitus osoittaa...

9/23/2011

Mommy is the best

Pieces of my heart and soul...


Eräs bloggaaja listasi tässä jonkin aikaa sitten asioita, paikkoja ja kotina toimineita rakennuksia, joihin hän kaipaa yhä. Jotka siis tuntuvat siltä, että osa sieluasi jäi sinne. Otin itseäni siis niskasta kiinni ja päätin itsekin yrittää. Niitä löytyi yhteensä yhdeksäntoista. Kun vielä yksi osa irtoaa, niin on hassua kyllä saman verran kuin valtasormuksia Taru Sormusten Herroissa. Pitäisi löytää ilmeisesti yksi joka yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee...

Ensimmäinen jäi Kenttätielle, lapsuudenkotiini. Muistan vieläkin miltä kylmä kellarikerros haisi, ja miltä pehmeällä kokolattiamatolla peitetyt portaat sinne tuntuivat. Muistan vieläkin veljeni kyhäämän "Oma koti kullan kallis"-kyltin ja kilpikonnien terraarion, ja pihalla olevan omenapuun. 

Seuraava irtosi hiljaa ja huomaamatta, kun isä yritti lyödä veljeäni.

Seuraavan itkin hiljaa pois, kun ymmärsin miten paljon silkkaa esittämistä ja väkisin toisen kestämistä vanhempien liitto oli, ja kun se repi sisuksiani kun jouduin kuuntelemaan sitä ainaista huutoa ja raivoamista. Mietin miksi kumpikaan ei tee toiselle palvelusta ja marssi ovesta ulos, palaamatta ikinä takaisin.

Neljäs jäi mökille, jonka omistimme eräällä saarella. Muistan vieläkin millaista oli kavuta muhkuraista mäkeä ihan huipulle asti, tai pyöräillä toista mäkeä alas kummisedän veljen mökin pihaan juttelemaan Martta-mummon kanssa. Muistan vieläkin pullonpohjista tehdyn saunan ikkunan ja puun rungon palasta väsätyn naulakon, jossa oli pienenä hyvä kiipeillä. Rantaan valettiin sementtiä laiturin päähän, jalanjälkeni on siellä vieläkin.

Viides ei irronnut Maija-tädin kuoltua, vaan vasta silloin kun hiukan vanhempana katselin hänen tavaroitaan, vanhoja tarinoita, runoja, näytelmien käsikirjoituksia... Silloin tuntui, että sielunsiskoni oli kuollut ennen kuin olin edes ehtinyt tutustua häneen. Ja sitä katumusta ei saa koskaan poistettua, eikä sitä palasta löydettyä...

Kuudes haudattiin mummin mukana. Ensin se irtosi kun isä tylysti huusi alakerrasta huoneeseeni: "Mummi on kuollu." ja sitten se vajosi mullan alle mummin mukana. En itkenyt hautajaisissa.

Seitsemäs jäi ala-asteaikaiseen kotiin, ja sinne jääneille kahdelle karvaiselle otukselle jotka asuvat siellä edelleen, kynsien sohvia ja sähisten naapureiden lemmikeille.

Kahdeksas, hyvin pieni palanen, jäi etelänmaille, meren rantaan aallonmurtajalle. Puerto de la Cruzin jäätelökioskia parempaa ei löydy, eikä ystävällisempää perhettä kuin kiinalaista ravintolaa keskustassa pitävä perhe, eikä ilotulitukset Suomessa hetkauta, kun on edes yhden uuden vuoden tulituksen nähnyt Teneriffalla...

Yhdeksännen vuodatin paperille, sekä internetiin, muiden katseltavaksi. Tarina joka kertoi niin selkeästi isä-tytär-suhteeni puutteesta, että on melkein ihme kun kukaan ei ole ottanut sitä esille... Tarina, jonka ansiota uskoin viimein olevani hyvä edes jossakin. Pystyväni edes johonkin.

Kymmenes liittyykin edelliseen, sillä se palanen jäi kirjojen sivuille, hitaasti mutta varmasti. Mutta sitä palasta pääsee aina tapaamaan, kun uppoutuu kirjoihin uudestaan...

Yhdestoista jäi ensirakkaudelleni, ja vaikka kuinka haluaisin sen takaisin, aina sen kyseisen ihmisen tavatessani, tiedän, ettei se enää palaa luokseni.

Kahdestoista jäi Lontooseen, vaikka tuntuu että se oli ollut siellä jo kauan ennen sitä. Se jäi Oxford Streetille, Camden towniin, tai kenties teatteriin, jonne se kuuluukin. Ehkä jonain päivänä vielä löydän sen.

Kolmastoista on ihmisen, joka on enemmän kuin ystävä, ja jonka kanssa saan olla aina palasta kokonaisempi. 

Neljästoista irtautui kun sisko palasi sairaalasta ja istui keinutuolissa pieni nyytti sylissään. Kun nyytin asukas avasi siniset silmänsä, ne vaativat niihin katsomisesta oman veronsa. 

Viidestoista jäi ihmiselle, joka ei merkitse minulle mitään. Hassua, eikö olekin? En tunne henkilöä, vaikkakin näen häntä televisiosta niin paljon että yhtä hyvin voisin... Kun tuo ihminen astui eteeni, aivan metrin päähän, tiesin jälleen että haluan näyttelijäksi.

Kuudestoista oli jo toinen joka jäi miehen käsiin, tällä kertaa paljon isompi sirpale, mutta onneksi pääsen usein katsomaan sitä ja saan tuntea olevani edes hiukan kokonaisempi edes hetken verran. 

Seitsemästoista jäi kymmenennen kanssa samaan paikkaan.

Kahdeksastoista jäi elokuvateatteriin, kun ymmärsin sen olevan ohi. Kymmenes palanen jäi lukkojen taakse ikihyviksi, jättäen orvon olon mieleen ja sydämeen.

Yhdeksästoista kulkee minulla matkassa.



9/21/2011

World seems like a perfect place...

Kuten totesin jossakin aiemmassa postauksessa, elämä jatkuu vaikka pettymyksiä tulisi ja sydämiä särkyisi. Asioilla on aina tapana korjaantua. 
Ja niin ne korjautuivatkin.



Take all my vicious words
And turn them into something good
Take all my preconceptions
And let the truth be understood

Take all my prized possessions
Leave only what I need
Take all my pieces of doubt
And let me be what's underneath

Courage is when you're afraid
But you keep on moving anyway
Courage is when you're in pain
But you keep on living anyway

We all have excuses why
Living in fear something in us dies
Like a bird with broken wings
It's not how high he flies but the song he sings

Courage is when you're afraid
But you keep on moving anyway
Courage is when you're in pain
But you keep on living anyway

It's not how many times you've been knocked down
It's how many times you get back up
Courage is when you've lost your way
But you find your strength anyway

Courage is when you're afraid
Courage is when it all seems gray
Courage is when you make a change
And you keep on living anyway

You keep on moving anyway
You keep on giving anyway
You keep on loving anyway

9/20/2011

Start of something new


Sadas viestini bloggeriin!! Voi jännä!!

Syksy on kamalan synkkää ja kaamokseen tunkevaa aikaa. Haaveet kesätouhuista on jo takana, joten on aika keksiä jotain aktiviteettia, ettei ihan passivoidu. Siksi me mentiin Sarvihaaran kanssa ostoksille! Minä etsin jotain iloisen väristä hupparia, Sarvihaara hyvää takkia. Suunnitelma epäonnistui siinä hiukan, koska loppujen lopuksi minäkin kävelin ulos sieltä takki mukanani (kuvaa joskus myöhemmin). Ai niin ja ennen ostoksille lähtöä kävin parturissa leikkauttamassa takatukkaa pois. Ihan kätevä päätös, nimittäin se on ärsyttävää kun hiukset jää jonnekin kaulahuivin tai pipon alle lyttyyn ja rasvoittuu helpommin... Ärsyttää vain, että otsahiukseni meni vähän vinoon!

Ostokset tosiaan keskittyivät hupparin etsintään, mutta mitään järkevän väristä ja hintaista ei löytynyt mistään. Päädyin sitten ostamaan nestemäistä kajaalia, mansikka-minttu-makuista huulikiillettä, vartalosuihketta (jonka nimi on Tuttifrutti Body Splash - yritäpä sanoa se kolme kertaa nopeasti) ja lopuksi syömään jäätelöt Ciao! Caffe´ssa Sarvihaaran kanssa. Venezietta(?)-jäätelö oli jotain superhyvää! Seppälän panda-pipoja tuli ikävä, oiskohan sittenki pitänyt ostaa...


Suihkussa oli nyt kotiin tullessa taas outoa käydä kun tuntui että hiuksia puuttuu. Katsotaan mitä kavereilla on huomenna koulussa sanottavaa tästä tukasta... 






If you could only see the beast you've made of me
I held it in but now it seems you've set it running free
Screaming in the dark, I howl when we're apart
Drag my teeth across your chest to taste your beating heart

My fingers claw your skin, try to tear my way in
You are the moon that breaks the night for which I have to howl
My fingers claw your skin, try to tear my way in
You are the moon that breaks the night for which I have to

Howl, howl
Howl, howl

Now there's no holding back, I'm making to attack
My blood is singing with your voice, I want to pour it out
The saints can't help me now, the ropes have been unbound
I hunt for you with bloody feet across the hallowed ground

Like some child possessed, the beast howls in my veins
I want to find you, tear out all of your tenderness
And howl, howl
Howl, howl

Be careful of the curse that falls on young lovers
Starts so soft and sweet and turns them to hunters

A man who's pure of heart and says his prayers by night
May still become a wolf when the autumn moon is bright

If you could only see the beast you've made of me
I held it in but now it seems you've set it running free
The saints can't help me now, the ropes have been unbound
I hunt for you with bloody feet across the hallowed ground



9/19/2011

Give me my Lucian...


Everyone thinks that I have it all
But it's so empty living behind these castle walls...
These castle walls...
If I should tumble if I should fall
Would any one hear me screaming behind these castle walls?
There's no-one here at all, behind these castle walls

If I should tumble if I should fall
Would any one hear me screaming behind these castle walls?
There's no-one here at all, behind these castle walls



...Haluan oman elämäni Lucianin.

9/16/2011

Man of the Month #1

Matthew Macfadyen (17.10.1974)

Koska olen melkoinen miesnäyttelijöiden kuolaaja, ajattelin aloittaa tämän palvonnan jopa blogissani. Ensimmäisenä olemisen kunnian saa Matthew Macfadyen, joka eniten Ylpeys ja Ennakkoluulon Mr. Darcyna tunnetaan. Katsoin tänään Sarvihaaralla käydessäni Voicelta musiikkivideon, Take That - When we were young, ja sain armottomia kiljuntakohtauksia huomatessani, että tämä urhoni on syötävän hyvän näköinen tulevassa 3 Musketeers-elokuvassa. Tiesin kyllä, että hän tähdittää kyseistä elokuvaa Athoksena, mutta nyt vasta sain konkreettista todistusaineistoa siitä. Mitä voin sanoa? Tämä mies yhdistettynä pitkiin hiuksiin, on jotakin syntisen hyvää ja syötävää.


Huokaus... Veisipä minutkin vihille Matthewn näköinen Mr. Darcy... Edes elokuvaroolissa.

9/15/2011

Vote


Hei kaikki lukijat! Onko tylsää? Tekeekö mieli vain klikkailla asioita netin ihmeellisessä maailmassa? Hyvä. Käy äänestämässä tyylikollaasiani tästä ja auta minua pääsemään nelly.comiin stylistiksi päiväksi (niin ja voittamaan 1500 euroa mutta se nyt on sivujuttu...)

9/12/2011

Harry Potter-hahmojen Top 20


Tätä listaa on näkynyt ihmisillä YouTubessa, tumblrissa ja blogeissa, joten kai minäkin jos muutkin...

20. Sir Nicholas de Mimsy-Porpington

En tiedä miksi tämä hahmo kiehtoo, mutta jotenkin vain vielä kuolleenakin syrjitty miesparka herättää sympatiaa. Kunpa hänen päänsä vain olisi katkaistu kunnolla... 

19. Helena Ravenclaw

Ja suosikit jatkuu kummituksilla. Helenan tarina on tyypillinen ei-niin-täydellisen-tyttären tarina, mutta paljon dramaattisemmalla lopulla. Toivon hartaasti, että Pottermoressa kerrotaan vielä lisää Helenasta ja Bloody Baronista.

18. Mundungus Fletcher

Ensin tämä hahmo lähinnä ärsytti suunnattomasti pelkuruudellaan (ja vielä sillä, että meni pöllimään Siriuksen tavaroita!), mutta jotenkin opin arvostamaan hahmoa, koska hän osoittaa ettei jokainen ole täydellinen. Mundungus on kolikon toinen puoli Feeniksin Killasta, eikä loppujen lopuksi aivan hyödytön kaveri kuitenkaan. Tästäkin hahmosta haluaisi tietää enemmän, esim miksi hän päätyi niin sanotusti "pimeille kujille".

17. Phineas Nigellus Black

Kosketus Siriuksen aiempiin sukupolviin on tietysti tämän rääkyvän äidin muotokuvan lisäksi hiukan rauhallisempi hahmo, Phineas. Jälleen yksi hahmo josta kaipaisi lisää tietoa. Miksi hän on kaikkein inhotuin Tylypahkan rehtori kautta aikojen? Millainen isä hän oli Siriukselle, Cygnukselle, Phineakselle, Belvinalle ja Arcturukselle?

16. Regulus Black

Hyvin vähäisesti kuvailtu hahmo, mutta silti jollain tapaa mun sankari. Jotenkin näen Reguluksessa jonkin verran Lucius Malfoyta, mutta Regulus on vieläkin sympaattisempi, esim. kotionttujakin kohtaan. Pidin kovasti siitä, ettei Regulus ollut Siriuksen ns. kolikon toinen puolisko.

15. Ludovic "Ludo" Bagman

En tiedä miksi, mutta jotenkin hassu ja hullunkurisesti pukeutuva huispaushullu velho jotenkin vetosi muhun, varsinkin huispauksen maailmanmestaruudessa. Ja mielenkiintoa lisäsi tämä sählinki kaksosten kanssa tehdystä vedonlyönnistä ja siitä, ettei hän maksanut takaisin. Kiinnostaisi tietää mitä Ludolle tapahtui...

14. Percival "Percy" Weasley

Percy on myös yksi hieno esimerkki siitä, että ihmiset ovat heikkoja kun kyse on vallasta ja maineesta. Percy antoi itsensä sokaistua menestyksestä ja unohtaa oman perheensä hetkellisesti, mutta kuten Weasleylta saattoi olettaa, Percy palasi kuitenkin järkiinsä juuri ajoissa. Olen joskus miettinyt, mitä Percylle tapahtui Fredin kuoltua, ja syyttikö hän itseään paljonkin asiasta...

13. Cedric Diggory

Cedric on tyypillinen koulun suosittu poika; söpö, ystävällinen ja hyvä koulussa. Eniten muhun kuitenkin vetosi se miten lojaali ystävä ja rehellinen ihminen Cedric oli. Hänestä oli epäreilua hyötyä Harrysta saamalla tietää lohikäärmeistä, ilman että hän tekisi tälle vastapalveluksen. Cedriciin ehdittiin tutustua vain yhden kirjan verran (kiitti vaan pirusti, Matohäntä..), mutta Cedric jätti muhun kuitenkin hyvän vaikutuksen... 

12. Minerva McGonagall

Etenkin Pottermore-paljastusten jälkeen, tämä temperamenttinen rouva nousi suureen suosiooni. Minerva on määrätietoinen, vahva persoona ja taitava noita. Pistää melkein miettimään onko hänellä huonoja puolia ollenkaan... 

11. Arthur Weasley

Onko tässä miehessä jotain mistä ei voisi tykätä? Huumorintajuinen ja hassu, hyvä isä (sekä isähahmo Harrylle), hiukan keinoja kaihtamaton (kun jästiesineistä kyse) ja tunnollinen mies. Arthur on aikalailla unelmaisä, mistähän näitä löytäis nuorempina versioina?

10. William "Bill" Weasley

Ponihäntäinen, korvarenkaalla varustettu, rokkarimainen punapäävelho? Käy.

9. Oliver Wood

Tylypahkan huispausprinssi on ihanan omistautunut huispaukselle, mutta on silti reilu ja rehti, eikä salli huijaamista. Taisipa herra olla mukana Tylypahkan taistelussakin, eli ihana sankari <3





8. Molly Weasley

Toinen temperamenttinen tapaus, mutta samalla lämmin ja rakastava kotirouva. Mollyn raivokohtaukset ovat kirjojen parhaimpia kohtauksia <3

7. Lucius Malfoy

Täytyy sanoa että elokuvissa tämä mies vetosi vielä enemmän, mutta Lucius on kirjoissakin hieno esimerkki ihmisestä joka on Voldemortin joukoissa heikkouttaan, mutta salaa sen kuitenkin erittäin sujuvasti. Lucius on hieno vastakohta killan ihmisille, jotka ovat henkisesti paljon vahvempia. Ja Luciuksesta huomaa keneltä Draco on luonteensa perinyt...

6. Draco Malfoy

Ekoissa kirjoissa Draco oli todella rasittava ja vaikutti hyvin epäsyvälliseltä hahmolta, joka tuntui  olevan olemassa vain vastapainona Harrylle, ikään kuin Dudleykin, mutta kuudennessa kirjassa Draco pääsi vihdoin tähdeksi. Dracon todellinen luonne tuli viimein esille, ja poikuli sai tietysti sympatiapisteet kotiin...  Dumbledoren sanoin: poika joka teki kaikki väärät valinnat. Paitsi että Dracon valinnat alkoivat mennä parempaan suuntaan viimeisessä kirjassa, mikä erottikin Dracon peruskuolonsyöjistä.



5. Jaettu sija: Fred & George Weasley


Joka kerta kun mä luen näistä veijareista, niin erotan Georgen ja Fredin luonteita hiukan toisistaan, mutta silti en voi sanoa, että jompikumpi olisi toista "parempi". Kaksoset täydentävät toisiaan niin monella tavalla, että olisi vaikeaa kuvitella että keppostelevia Weasleyn poikia olisi kirjoissa vain yksi. Adaranhan minä paritin ficissäni Georgelle Tylypahkavuosiksi, koska näen Fredin hiukan itsevarmempana kuin Georgen, ja itsevarman pojan kanssa asiat ei olisi niin mielenkiintoisia... Valitettavasti Georgekin hävisi loppujen lopuksi Dracolle Adaran alttarille viemisessä.

Täytyy kuitenkin sivumennen mainita, että Rowling särki totaalisesti sydämeni (tai mitä siitä oli jäljellä Siriuksen kuoleman jälkeen) tappamalla Fredin viimeisessä taistossa. Kehtasikin. Itkettää vieläkin se Potterfakta jossa sanotaan, että George ei pystynyt enää ikinä loihtimaan suojeliusta Fredin kuoleman jälkeen.


3. Remus Lupin



"Professor R. J. Lupin"... ah. Nyt aletaan menemään siihen mistä-näitä-miehiä-saa-sarjaan. Remus on rehellinen ja lojaali ystävä, suurella sydämellä ja moraalilla varustettu mies, jonka kiehtovuutta lisää vielä se, että hän on ihmissusi. Kun minun piti tehdä päätös, olisiko Adaran kummisetä edesmennyt James Potter, vai kenties Remus Lupin, asiaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Remus oli juuri sopivaa kummisetäainesta.
Yksi kysymys vain: pitikö Rowlingin tappaa sekin?!




2. Severus Snape


Tarinan traagisin hahmo, väärinymmärretty professori Kalkaros. Heti ensimmäisestä kirjasta lähtien mä uskoin (tai ainakin toivoin...) että tässä hahmossa olisi muutakin kuin mitä päällepäin näkyy, koska pelkkä huvikseen ilkeä opettaja olisi aika tasapaksua luettavaa. Sitten ilmenikin syy miksi Kalkaros vihasi Harrya niin paljon, ja sitten vielä Kalkaros tappoi Dumbledoren. Jotenkin kutoskirjan tapahtumat jäivät vaivaamaan silloin kun olin saanut sen ensikertaa luettua, ja aloin epäillä että Kalkaros oli silti hyvis. Hankin jopa "I believe in Severus Snape-club"-badgen. Pyrin välttämään netissä pyöriviä teorioita Kalkaroksesta, mutta niitä nyt jälkeenpäin luettuani, huomaan olleeni aika samoilla linjoilla ihmisten kanssa. Seitsemäs kirja menikin sitten jännittäessä, mitä Kalkarokselle tapahtuu. Ja Rowling tappoi perkele senkin...
Sitä en ollut tullut miettineeksi, että Lilyllä ja Kalkaroksella olisi ollut yhteistä menneisyyttä, ja siksi olikin henkistä kidutusta lukea Prince's tale-luku läpi. Kalkaros-parka...


1. Sirius Black


Tämän te kaikki varmaan jo arvasitte... Anteeksi nyt vaan jos satun tykkäämään moottoripyörää ajavasta, kapinallisesta velhosta joka joutui syylliseksi lavastettuna Azkabaniin, mutta Sirius on vain paras. Siksi juuri sille pitikin kirjoittaa 160-lukuinen ficci jossa se ei ole enää yksin.

9/10/2011

Pottermore #3


Pääsin! Pääsin vihdoinkin kirjautumaan sisälle Pottermoreen! Jo-oli-aikakin!!!

En spoilaa sen enempää siitä, mitä Pottermoressa paljastuu esim Vernonin ja Petunian rakastumisesta toisiinsa ja muuta, vaan kerron omista asioistani...

Ensinnäkin Viistokujalle päästyäni ostin oranssin kissan, vaikka siiamilainenkin olisi houkutellut... Taikasauvani on leppää, 13 ja 1/4 tuumaa, lohikäärmeen sydänjuurta ja hiukan taipuisa. 

Tylypahkaan päästyäni oli lajittelu, jossa oli muistaakseni 7 tai 9 kysymystä. Ja päädyin tupaan johon en olisi kuvitellut joutuvani. Luihuinen. En mä sinänsä valita, koska Korpinkynteen on näyttänyt päätyvän tavallista enemmän väkeä enkä halunnu kuuluakaan siihen valtavimpaan virtaan (Luihuisia on kaikkein vähiten), mutta silti... Luihuinen? Slytherin can help you on the way to greatness. Mä luulin olevani vain omalaatuinen, enkä ovela ja suurenmoinen...

9/08/2011

Life goes on


Tämä koominen kuva ilmaiskoon fiilistäni nyt. Uuteen nousuun kuin Napoleon, tai jotain sinne päin. Se on jännää miten hyvien yöunien jälkeen on paljon paremmalla päällä ja näkee asiat paljon selvemmin. Tai yöunet lataa mun kyynisyyspattereitani, kuka tietää. Sen tiedän nyt ainakin että kymmenen Glee-jakson ja parin suklaajäätelön jälkeen olo on taas paljon parempi ja suorastaan piittaamattomampi. 
Sen näkee nyt lähiaikoina, että mitä tapahtuu tämän henkilön suhteen, mutta oli se mitä vaan niin otan sen varmaankin rauhallisesti vastaan. Olen melkein kyllästynyt tähän draamaan, joten se voi olla melkein parempikin jos tämä friends with benefits-diili purkautuu vihdoin. Ja jos ei, niin sitten ilo irti siitä ajasta mitä nyt enää on jäljellä, ilman sen suurempia sitoutumisia. 

Time will tell. Joten Gary-virne naamalle vaan kun enää ei ole lannistunut fiilis!


Ps: Glee on ihanin musikaalisarja ikinä. 

I don't wanna fall to pieces...




Väitti, että jos kuvioihin tulee uusi tyttö, joka ei pidä siitä että me yhä ollaan yhdessä tavoilla tai toisilla, se tyttö saisi lähteä ennen kuin minä.

Väitti, ettei aio seurustella enää ennen kuin on aikuistunut ja oikeasti siihen taas valmis (toisin kuin minun kanssa).

Väitti, ettei ihastu uuteen.

Toisin kävi. Minä saan lähdön, jos asiat menee sen haluamalla tavalla. Alkaa taas seurustella. 18-vuotiaan kanssa. Ennen kuin on itse edes valmis taas sellaiseen. Ottaa riskin, koska pitää siitä tytöstä niin paljon.

Miehet on perseestä ja rakkaus sattuu.

I looked away
Then I look back at you
You try to say
The things that you can't undo
If I had my way
I'd never get over you
Today's the day
I pray that we make it through

9/07/2011

Being sick is boring...


Kipeänä on tylsää. Kipeänä tekee mieli syödä niin paljon karkkia että maha on kipeä sen jälkeen. Kipeänä ei huvita tehdä mitään kuin nukkua ja istua. Kipeänä juo sikana vettä ja ravaa vessassa. Kipeänä tuntuu, että hikoilee enemmän ja hiukset rasvottuu nopeemmin.

Kipeänä olo on perseestä.

9/04/2011

Elämäni eläimet

Ajattelinpa tässä kertoa mun elämääni täydentäneistä elukoista, eli kissoista. Olen kauhean krapuloissani vieläkin kaverin eilisten 20v. juhlien takia joten en keksinyt järkevämpää jutun aihetta juuri nyt...


Meidän ensimmäinen kissamme oli prinsessamme Sissi. Sissi oli emostaan eroon joutunut pennunreppana joka eksyi kummisetäni veljen kotiovelle rääkymään nälkäänsä. Hän sitten päästi Sissin sisälle ja antoi tälle lautasellisen maitoa ja Sissi oli niin nälissään että meni lautaselle seisomaan kaikilla neljällä jalalla maitoa hörppimään. Pian Sissi sitten noudettiin meille ja reppana pelkäsi niin paljon että rääkyi koko ensimmäisen päivän pahvilaatikon nurkassa. Lopulta Sissi kuitenkin uskaltautui ulos sieltä ja alkoi tutustua uuteen kotiinsa. Sissi ei koskaan kasvanut kovin isoksi, johtuen ehkä juurikin emon maidon puuttumisesta ja siitä että ollessaan vasta 1,5-vuotias, Sissi sai kolme pentua (Jasu, Osku ja Timpa). 

Kilbert "Kille" oli meidän toinen kissa, jonka haimme lähinnä Sissille seuraksi, koska Sissi oli aika yksinäinen. Haimme Killen eräältä kissaeukolta jolla oli niitä tusinoittain. Kille oli yksi vieroitusiässä oleva pentu joten eukko tarjosi Killeä meille. Kille oli punakirjava, aikalailla Karvisen näköinen (mul ei valitettavasti ole digikuvaa Killestä). Killellä oli tosin suloinen velikin, joka oli mansikkajogurtin värinen ja isosilmäinen, joten meillä tuli äidin kanssa ongelma kumpi me otetaan. Lopulta päädyttiin siihen, että Kille tuli meille ja Eetu meni siskolleni. Kille katosi yhtenä kesänä jälkeäkään jättämättä, eikä me vieläkään tiedetä missä se on.


Edward "Eetu" Kotivalo oli Killen veli, kuten mainitsinkin, ja oli alunperin siskoni kissa, mutta siskoni tuli allergiseksi ja n. vuoden jälkeen Eetu sitten adoptoitiin meille. Sissi ei koskaan oppinut tulemaan toimeen Eetun kanssa ja Eetu käytti tätä vieläpä hyväkseen kiusaamalla Sissiä omaksi ilokseen. Eetu on hirmuinen selviytyjä; se on jäänyt auton alle, ajanut aikuista kettua takaa, tapellut naapurin kissojen kanssa kuononsa halki ja korvansa rikki ja murtanut vielä häntänsäkin jossain, ja silti se vain porskuttaa eteenpäin. Eetu asuu Sissin kanssa Säijässä talon uusien omistajien kanssa.


Kirara ei koskaan ollut mikään virallinen lemmikkimme, mutta se tykkäsi (kuten kuvasta näkyy) marssia ovesta sisälle meidän taloon Teneriffalla ja lopulta me sitten ruokittiin sitä ja se tuli aina takaisin. Kirara oli tosi kesy ja kiltti ja hyvin ruokittu, joten se taisi kuulua jollekin muulle...


 Muta oli kissojen katastrofiyhdistyksestä adoptoitu mötikkä joka me otettiin Kuokkalan asuntoomme, mutta kappas kummaa, tulin allergiseksi kissoille! Muta ei viihtynyt meillä kuin viikon ja sitten se piti palauttaa. Ihan tyhmää... Muta oli siitä hauska että se oli oppinut ulkoiluun valjaissa, ja jos se näki koiran niin se veti jarrut pohjaan eikä liikkunut mihinkään.

Siinä mun lyhyt historiani kissojen kanssa. Ketuttaa että uusia ei voi enää tullakaan...

9/02/2011

Behind the mask 3

Tällä kertaa syntymäpäiviään viettää kaverini Niklas, ja juhlat ovat huomenna. Tein tämän naamion eilen kun ymmärsin etten ollut vielä edes aloittanut - yllätyksekseni tein sen samantien loppuun asti.
Mutta ensin sillä piti tietty leikkiä ennen nimen laittamista...






Ja sitten leikit loppui ja tässä lopputulos kun työ sai saajansa nimen ja iän...





9/01/2011

Stress


Kolme ongelmaa, nolla vastausta. Luokkani vihaa mua eilen tapahtuneen draaman vuoksi. Mä en välitä siitä mitä ne musta ajattelee, mutta se tekee opiskelun vaikeaksi jos kukaan ei viitsi edes vastata kysymykseen.
Toinen ongelma on meidän projektimme muuttaa opettajien kahvihuone viihtyisäksi. Pää lyö tyhjää. En keksi oikein mitään kun kaikki muotiväritkin oli kiellettyjen listalla opettajien makuasioiden vuoksi. 
Kolmas ongelma on vitriini joka mun täytyy itse suunnitella ja toteuttaa. Pää on tyhjä senkin kanssa ja aihe on niin vaikea, että pää räjähtää kun miettiikin asiaa... Pitäisikö vain piirrellä ja katsoa mitä keksin?