8/31/2011

Money makes the world go round...


Luulin, ettei koulusta löytyisi enää yhtään mattoa jota ei olisi jo vedetty jalkojeni alta, mutta taisinpa olla väärässä. Keväällä meitä varoitettiin, että meidän luokka saatetaan tyhjentää, mutta opettaja oli hyvin optimistinen asiasta, koska yleensä tällaiset päätökset kestää aikansa ennen kuin ne toteutuvat... Väärässä oli. Meidän luokan täytyy olla häipynyt luokasta 17.10. mennessä, luokkaan joka on 6 kertaa pienempi kuin nykyinen. Mihin me aiotaan laittaa vaatehuoneellinen sisustuskankaita, toinen huoneellinen messumattoja, urheiluvarastollinen sisustustavaroita ja kuusi kaapillista maaleja ja lisää sisustusroinaa?

Ai niin ja paras asia on se, että meidät häädetään koska raha. Koulu haluaa tienata vähän extrarahaa vuokraamalla tätä liikuntasalia urheiluseurojen käyttöön. Urheiluseurojen, jotka ovat varanneet tämän talven tilansa jo viime kesänä, eivätkä siis tarvitsisi meidän luokkaa ennen kuin vasta ensi talvena. Ja liikuntasalin vuokra tulee olemaan niin kallis, ettei sitä vuokraa kukaan kuitenkaan!

Kiitos paljon Pirko, surkein koulutuskonserni ikinä.

8/29/2011

Michael Jackson


Tänään, 29. elokuuta, Popin kuningas Michael Jackson olisi täyttänyt vasta 52 vuotta, ja netissä on jälleen puhetta musiikkimaailman tähdestä - sekä positiivista että negatiivista. Facebookissa oli tänään Spotifyn mainos, että Jacksonin musiikkia pystyy kuuntelemaan, ja mitä kommentteja eräiltä ihmisiltä siellä tuli?

Pedophile.
Nothing but a pedophile!
King of Pop? Michael Jackson? Ohhh, you mean the pedophile! Yeah, his days of being known as the King of Pop have dropped.
Joskus sitä miettii onko ihmisen julmuudella rajoja. Michael Jacksonia pedofiliasta syyttäneet ovat itse myöntäneet myöhemmin, että tekivät syytökset vain rahan toivossa. Ja Michael Jacksonilla oli monia läheisiä, joilla oli lapsia (kuten perhe Cascio), joiden lapsiin tämä ei koskaan kohdistanut ikinä mitään väärää - pedofiileista yli puolet ovat sellaisia jotka käyttävät jotakin sukulaista tai läheisen lasta hyväksi, jotakuta lasta joka luottaa tähän. Jackson vietti paljon aikaa Cascioilla, eikä Cascion perheen kolmesta lapsesta kukaan pitänyt edes mahdollisena, että Jackson olisi pedofiili. Hän oli heille vain Michael, hyvä ystävä joka tuli heille lounaalle tai muuten vain viettämään aikaa.

Michael Jackson oli isä, veli, poika, setä, eno... Jonkun perheenjäsen. Joten ihmiset voisivat joskus pysähtyä miettimään, miltä itsestä tuntuisi kun sinun läheistäsi olisi syytetty rikoksesta vain rahan toivossa, ja sitten kun hän on kuollut, ihmiset jauhavat hänestä täyttä p***aa netin täydeltä? Ei kovin mukavalta, voin veikata.

Itselleni Jacksonin musiikki on ollut sellainen tukipilari. Stranger in Moscow on kuin hän laulaisi sitä minulle, vain minulle. Kuin hän tietäisi miltä minusta tuntuu (ja varmasti tiesikin). Kuin hän haluaisi laulullaan tukea muita, jotka tuntevat olonsa ulkopuolisiksi. Muukalaisiksi Moskovassa.

Joten hyvää syntymäpäivää, Michael siellä pilvenreunalla. Olen surullinen että pienet lapsesi joutuvat elämään vielä monta vuotta ilman isäänsä, ennen kuin näkevät sinut jälleen.

Ja mitä tahansa muut sanovat ulkonäöstäsi, minusta näytit kiltiltä enkeliltä hymyillessäsi aidosti.


8/28/2011

Sauna


Kävin tänään hyvin, hyvin, hyvin pitkästä aikaa saunassa, koska halusin testata yhtä netistä lukemaani asiaa. Luin, että saunaan ei pitäisi mennä kuivilla, eikä suihkussa kastelluilla hiuksilla, vaan pitäisi kostuttaa pyyhe ja kääriä se päähänsä. Yksi syy siihen miksi en ole juurikaan käynyt saunassa, on se kun hiukset tuntuu sen jälkeen tosi karheilta ja hamppumaisilta, mutta nyt, ah autuutta, ne tuntuvat tosi pehmeiltä ja sileiltä. Kävin ensin saunassa pyyhe päässä, sitten menin suihkuun, pesin shampoolla hiukset ja sitten laitoin hoitoaineen päähän ja annoin vaikuttaa hetken aikaa, ja nyt on olo kuin L'Oreal-mainoksen muijalla, hahhaa! 

Sauna on muuten jännä tapa kuluttaa aikaa. Tuntuu vain, ettei sitä mun ikäiset kauheasti kavereiden kesken enää harrasta, vähän vanhempi sukupolvi kyllä mutta mun ikäiset ei. Mistähän se johtuu? 

8/22/2011

Nadja Inspiration

Olen kyttäillyt Nadjan blogia jo jonkin aikaa ja eräässä kirjoituksessaan Nadja näytti valkomustia taulujansa joita  hän on tehnyt ajansaatossa ja sain siitä sitten idean...
Mulla on ollut jo pitkään ihan tyhjänpanttina tässä tietokonepöydällä erikoinen musta hajuvesikotelo, joka näyttää nenän ja suun alueelta. Sen sisällä on ollut sellainen hyvin pieni hajuvesipullo, jossa on ollut todella pahanhajuista hajuvettä... Noh, koska se kotelo oli tyylikäs niin en halunnut heittää sitä hukkaan.

Kirpparilta löysin pienen taulun jolla ei ollut hintaa kuin 1,50. Hävitin sen kuvan siitä (joka paljastuikin käyttämättömäksi postikortiksi), maalasin kehykset mustaksi ja laitoin kuvan tilalle valkoisen paperin. Ja liimasin hajuvesikotelon sitten siihen paperiin ja voilà!






James Phelps...



Näitä twitter-päivityksiä katsoessani mietin, onko James syntynyt Fred Weasleyksi, vai onko Fred Weasley vaikuttanut Jamesiin hiukan keppostelevalla tavalla...?

8/21/2011

It's the moment of truth and a moment of lie, the moment to live, and the moment to die...



We have all got both light and dark inside us.
What matters is the power we chose to act on...

A warning to the people
The good and... the evil
This... is... war
To the soldier, the civillian
The martyr, the victim
A warning to the prophet, the liar, the honest
This... is... war
To the leader, the pariah, the victor, the messiah
This is war

It's the moment of truth and the moment to lie
And the moment to live and the moment to die
The moment to fight, the moment to fight, to fight, to fight, to fight

To the right
To the left
We will fight to the death
To the edge of the earth
It's a brave new world
From the last to the first

To the right
To the left
We will fight to the death
To the edge of the earth
It's a brave new world
It's a brave new world
It's a brave new world

I do believe in the light
Raise your hands up to the sky
The fight is done
The war is won
Lift your hands
Towards the sun...
Towards the sun...
Towards the sun...
Towards the sun...
The war is won.

To the right
To the left
We will fight to the death
To the edge of the earth
It's a brave new world
From the last to the first

To the right
To the left
We will fight to the death
To the edge of the earth
It's a brave new world
It's a brave new world
It's a brave new world

A brave new world
The war is won
The war is won
A brave new world...


Regrets...



Tajusin juuri tänään, että miksi hemmetissä en vastannut Ärsyttävin elokuvahahmo-haasteeseen Twilightin hahmoilla; Bella Swan ja Edward Cullen. Oikeasti. Onko rasittavampia hahmoja nähty?

Nyt kun kerta katumuksiin päästiin, niin kadun sitäkin että melkein jätin Habitare-messut väliin perjantaina siksi kun ne olivat viime vuonnakin niin kamalat. Tänä vuonna törmäsin heti etuovilla Stina Girsiin, viime vuoden suosikki Idols-kilpailijaani, ja sisällä messutiloissa oli Tampereella toimivan yrityksen, Puhdistamon, mainospöytä jossa kerrottiin oikein kattavasti erilaisista luontaistuotteista jotka auttaa eri tavoilla ihmiskehoa. Eniten kiinnostuin MSM:stä joka auttaa hiuksia, kynsiä ja nivelten kulumispintoja, sekä Lisetiinistä joka parantaa muistia...

Vielä yksi katumus, joka ei tosin ole omani... Sain tänään nimittäin viestin veljeltäni, tyyliin että 'hei mitä kuuluu, mitäs oot tehny tänään, sun pitäisi tulla joskus tänne nii voitais hengailla yhdessä'... Kaverini tietävät kuinka suuresti hämmentävä tämä viesti on, koska mun veljeni ei koskaan, koskaan, lähettele mulle mitään tekstareita ellen mä lähetä sille jotain kysymystä, ja ei koskaan, ikinä, ehdota että me hengailtaisiin yhdessä. Useat mun kaverit ei edes tiedä, että mulla on veli! Voisiko olla, että mun veli on näin monen hiljaisen vuoden jälkeen alkanut katumaan sitä ettei vietä aikaa mun kanssa, tai ylipäätään tunne mua? Vai onko se seurannut huolestuneena mun Potter-painotteista facebook-seinääni ja todennut että mun on pakko saada jotain seuraa kohta tai tulen seinähulluksi? Kuka tietää, mutta mä vastasin veljelleni viestillä: "Ooksä lyöny pääs johki?"

8/18/2011

The tale of Padfoot & Prongs


Tulin tässä tänään miettineeksi, kuinka tällaisissa elämätyyli-blogeissa aina jauhetaan sitä yhtä ja ainoata asia: minä, minä, minä. Joten ajattelin tänään jauhaa ystävästäni Jamesista/Prongsista/Sarvihaarasta/Lightista/Kyosta... kyllä, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse olen Sirius/Padfoot/Anturajalka/L/Shigure...


Vuosi taisi olla 2004 kun häivyin Teneriffalle asumaan äiten ja isän kanssa. Ennen sitä minä ja James ei tultu kovin hyvin toimeen - James oli kaveria meidän luokan kamalimman teinin kanssa ja oli meidän luokasta se melkeinpä pelottava kovis, joka pariin kertaan sai mutkin pahalle mielelle tönimällä tai muuten vain olemalla tyly (Taisin siis olla aikanaan Ruik- siis, Severus?).


Talvella Teneriffalla asuessani, sain mesepyynnön Prongsilta (kyllä, käytän eri lempinimeä per kappale!) ja olin hiukan hämilläni, että mitä se nyt suunnittelee. Sitten se taisikin kysyä vain että mitä kuuluu ja miten menee Teneriffalla. Olin enemmän hämilläni. Mutta loppujen lopuksi meseilystä tuli aika yleinen harrastus kotona ollessa kun oli edes joku joka piti yhteyttä harvan muun lisäksi.


Keväällä 2005 palasin Suomeen ja minun oli kuulemma pakko ilmaantua samantien ihmisten ilmoille. Otin siis bussin sieltä perämetsäkodistani keskustaan ja mua odotti bussipysäkillä Sarvihaara ja kolme (?) muuta entistä luokkalaistani. Muistot tuosta päivästä on kyllä hatarat mutta muistelisin, että juurikin Sarvihaara halasi mua ekana. Muutuin siis Ruikulista Siriukseksi.


Jostain kumman syystä sain melkoisia vaikutteita Lightilta hiustenvärjäilyn suhteen ja loppujen lopuksi vaihtelin yhtä tiuhaan hiustyyliäni kuin Lightkin. Olin punapää, olin brune, olin musta... Mitä milloinkin. Ystävyyttä kesti ja toivon että olisin kuunnellut Lightia hieman enemmän silloin ystävyyden alkupuolella, koska kun en kuunnellut, päädyin yhteen maailman idiooteimman ihmisen kanssa mitä maa päällään kantaa (Crabben ja Goylen lapsi olisi varmaankin tällainen aivoton tolvana).


Vuonna 2007 keväällä minä ja Kyo lähdettiin yhdessä Teneriffalle, kaikkien painajaisteni tyyssijaan. Se paikka on paljon hohdokkaampi seuran kanssa kuin yksin, voin kertoa. Tosin se, ettei ollut äidin ja kännisen isän välistä huutoakaan kuunneltavana, helpotti huomattavasti yöunien saantiakin. Saatiin pervoja latinomiehiä meitä ahdistelemaan (oi ku kiva) ja shoppailtiin itsemme kipeiksi. Niin ja missattiin paluulentomme ja oltiin siellä Teneriffalla sitten ylimääräinen viikko. Vuonna 2007 tehtiin pieni Free hugs-kamppanja Ideaparkissakin.


Animekärpänen puri meitä melkolailla yhtä aikaa pahasti - katoin mä jo Teneriffalla jotain Inuyashaa ja sain Kyonkin innostumaan ks. sarjasta (meil oli tosin eri miesmaku - mä halusin Sesshoumarun ja Kyo halusi Inuyashan). Ja lopulta me oltiin molemmat ihan otakuja. Tai siis miten niin oltiin? Ollaan edelleen - Kyo on tosin nykyään pahempi ku minä. Potterholisteja ollaan myös molemmat, yllättäen tässäkin meillä on eri miesmaku, sillä Kyo arvostaa enemmän Malfoyn perheen jäseniä ja minä Mustan (tai siis no, sitä yhtä Mustan suvun jäsentä...). Niin joo ja me ollaan Star Wars-fanaatikkoja (tässäkin eri mieltä, Kyo ihannoi Anakinia, minä Obi-Wania. On se helppoo ku ei tarvi tapella fiktiomiehistä!)


Mitäpä muuta tässä kertoisin? Kyo on syntynyt jouluna, joten ostan hänelle aina kaksi lahjaa joulun aikaan, koska osaan sympatisoida että kuinka perseestä olisi jos ei voisi juhlia synttäreitään erikseen joulusta ja sais vuoden aikana puolet vähemmän lahjoja (rakastan lahjoja <3). Ai niin, jos joku on lukenut Finfanfunissa ficciä Kelmien sketsit niin suurin osa vitseistä perustuu juurikin meidän toilailuille. 


Mitäpä muuta mä nyt enää keksin? Olen aina huono kertomaan miksi jotakin ihmistä arvostan niin kauheasti tai miten paljon tästä välitän. Kyo on ainakin oikein asennoitunut asioihin: jos joku potkii päähän, potki takasi, ja mielellää kahella jalalla. Kyosta ei tulisi koskaan hyvää julkkista ehkä just sen takia, koska joku paparazzi menettäis varmaan sormensa jos se pääsisi yllättämään Kyon bad hair day:na (sori Kyo..)


Kyolla on kiero huumorintaju, mutta se ei hirveästi haittaa, koska niin on mullakin! Ette oikeasti voi kuvitellakaan miten tyhmiä juttuja meillä joskus on...


Mitä mä nyt vielä sanoisin? Kyo on vaan niin symppis ettei sitä pystyisi demonstroimaan edes tuhat nallekarhua (edes sellaiset nallekarhut joihin on ruiskutettu axea... älkää kysykö). Jos Kyo vaan olis mies niin... joo.. nii.. en nyt tiedä huolisko se mua, mutta JOS huolis niin roikkuisin varmaan siinä kiinni kuin retiisit Lunan korvissa (ihana vertauskuva...).


Enpä mä kai muuta kuin että olet paras, Kyo-kun, Prongs, James, Sarvihaara, Light.. Aishiteru <3 

Ai niin, ja...
Katsu wa hyotei...


8/15/2011

Pick of the day 3


Pottermore-kutsua odotellessa, musiikkifiilistelyä... Kaunis laulu, *snif*

8/14/2011

Behind the mask 2

Jälleen uusia naamioita...



Why is it always me?


Neville Longbottomin sanoja lainaten; Why is it always me? 
Huomattiin eilen Pimennon (höm höm, luokanvalvojani, jossa on hieman kyseisen hahmon piirteitä) kanssa että multa puuttuu yksi koulutehtävän suoritus, koska olin poissa kriittisenä päivänä silloin kun sitä juttua rakennettiin, ja me sitten mietittiin, kuinka mä nyt saisin korvattua sen tehtävän. Noh, meidän koulun yhden sisäänkäynnin molemmin puolin on vitriinit, joissa ei tällä hetkellä ole enää mitään kovin tärkeää koristeena, kun oppilaat veivät keväällä työnsä pois sieltä... Joko sytyttää mitä joudun tekemään? Kyllä. Saan tehdä ne vitriinit joiksikin mielettömän upeiksi töikseni. Taas. Jouduin tekemään viimevuotiset joulukoristelutkin sinne, ja nyt Pimento keksi, että kun minähän olen kirjoittanut itse näytelmän, niin voisin sisustaa ne vitriinit sellaisiksi kuin haluaisin sen näytelmän lavasteiden olevan. Hauskinta tässä on, että sen näytelmän tapahtumat perustuvat yhteen sikakalliiseen hotellihuoneeseen. Huhhoijakkaa. Mitähän sitä keksisi? Aikaa on syyskuun lopulle, eli puolitoista kuukautta, ei luulisi tulevan ainakaan ajan suhteen kiire... Toteutus tulee vain olemaan lievästi ongelmallinen, mutta onneksi mun ei tarvitse maksaa kuluja jos joudun ostamaan esimerkiksi jotain kangasta tätä työtä varten. Shoppailua tiedossa siis! 

8/10/2011

1st day at school...


Takaisin tilasomistamisen ja sisustamisen maailmaan. Masentavaa, Potterkupla on puhjennut.
Luokkalaisia oli yksi vähemmän ja kolme puuttui heidän erikoisesta työssäoppimisjaksostaan johtuen (ai niin ja yksi puuttui äitiysloman takia). Kukaan ei ollut päässyt muuttumaan kovinkaan radikaalisti, jostakin oli tullut blondi, jostakin porkkana, jotkut olivat hankkineet tatuointeja, mutta ei sen suurempia muutoksia. Parisuhteissa porukka näytti muuttuneen, yksi oli eronnut ja muuttanut yhteisestä kämpästä pois, yksi oli mennyt kihloihin ja muuttanut yhteen. Ehkä meidän luokalla kihloissa olevien suhteen tietty kiintiö, jota ei saa ylittää?

Masentavinta oli huomata, että tähänkin kouluun on eksynyt kasvoja, joita ei haluaisi siellä nähdä. Ykköset. Ihmisiä joita tunnen, mutta en haluaisi tuntea. Ja niitä oli vielä kaksin kappalein. ÄÄÄÄÄRGH!

8/09/2011

Farewell, summer...


Kesäni suunnitelmiin kuului ottaa paljon aurinkoa, harjoitella jousiammuntaa, käydä Lontoossa viimeisen Potter-leffan previewssa punaista mattoa katselemassa ja kirjoittaa paljon fanfictionia...
Otinko paljon aurinkoa? En nimeksikään.
Harjoittelinko jousiammuntaa? Ehen.
Kirjoitinko fanfictionia? No ehkä parisenkymmentä lukua.
Kävinkö Lontoossa? Nope.

Mutta ei se olekaan loppujen lopuksi se pääpointti. Sillä kesän aikana tuli tehtyä niin paljon kaikkea muuta, eikä se vähentänyt sen kokemuksen arvoa, ettei se ollut suunniteltu sen suuremmalla tasolla. Kävin sentään Skotlannissa kuukauden pituisella lomalla, tutustuin ihaniin ihmisiin siellä, shoppailin hurjana ja kävin linnojen raunioilla (ei, missään ei ollut järven rannalla olevaa linnaa, ja sen edessä kylttiä jossa varoitettaisiin vaarasta. En löytänyt Tylypahkaa nyyh...). Tapasin kaksi Harry Potter-tähteä ilman että tarvitsi lähteä Lontooseen asti, ja sain heiltä nimmarit ja syntymäpäiväonnittelut, ja sain heidän kanssaan yhteiskuvat. Kuka sinne punaiselle matolle olisi halunnutkaan, kun Gary Oldman ei ollut siellä? (vakuuttelen itselleni ettei Alan Rickman tai Tom Felton olisi saanut sukkiani pyörimään jaloissa...).
Kävin viimeisen Potterin ensi-illassa minua ja mielikuvitustani eniten ymmärtävien kohtalontovereiden kanssa ja itkin silmäni punaisiksi - ja kävin itkemässä vielä uudestaan kaksi kertaa. Täytin myös kaksikymmentä vuotta, eli Potter-faniudelleni tuli yhdeksän vuotta täyteen juuri ennen viimeisen Potterin ensi-iltaa. Ja onnistuin selvittämään tieni Pottermoren betaryhmään, eli saan luultavasti tämän kuukauden aikana kutsun Pottermoreen! Koulunkäyntini tulee niiiiiin kärsimään tästä...

Eli paskat siitä vaikka kesä ei ollut sellainen kuin suunnittelin, se oli silti paras (ja Potter-täyteisin) kesä ikinä.

Perusmaanantaiyö...


Mitäpä muutakaan sitä nyt maanantai-tiistaiyönä tekisi kuin katsoisi ihanaa Severus Snape-tribuuttivideota ja itkisi silmiään ulos päästään... Spoilaa viimeistä elokuvaa, varoitan siis olemaan katsomatta jos ei ole nähnyt sitä vielä.

8/08/2011

Exciting...


Bloggerissa tapahtuu jänniä seuraavan päivän sisällä, pitää olla koko ajan kytiksellä, että mitä tapahtuu... Ensinnäkin Music in me-blogissa oli arvonta johon osallistuin, ja se päättyi pari tuntia sitten. Ja Are you feeling fashionable-blogissa oli myös kilpailu johon heittäydyin ja se päätty kolmisen tuntia sitte. Ja Movie Mondaylta pitäisi tulla uusi haaste tänään ja jännitän että kysyykö ne vihdoin lempinäyttelijää, koska mä tiedän jo aivan selvästi vastaukseni...

Sitten muita jännityksiä on, että koska saan kutsun Pottermoreen. Haluan jo tietää mitä siellä tapahtuu!! Ja koulukin alkaa ja mietin, että ehtiikö tilaamani paita ajoissa, jos pukisin sen ensimmäisenä koulupäivänäni... en usko, mutta ainahan sitä voi toivoa?

8/06/2011

"You're really weird" - Willy Wonka

"Sä oot tosi outo. Mut se on tosi hyvä juttu! Ku maailmassa tarvitaan outojakin ihmisiä, muuten ois tylsää."

Näin eräs yläasteaikainen luokkalaiseni kuvaili minua eilen baarissa kun puhuin siitä, että tunsin oloni oudoksi kauppisten luokkalaisteni kanssa, ja kuinka tunnen oloni oudoksi jopa tilasomistajien luokassani. Oli mukavaa kuulla vihdoinkin se ääneen, että joku oikeasti pitää minua outona, eikä esimerkiksi välttele minua kuten jotkut luokallani, tai pyörittele silmiään jutuilleni, vaan myöntää ihan suoraan, että mä olen outo, ja että se on ihan hyvä juttu.

Outoudestani puheenollen, olen aina ollut taidokas myös hamstraamaan vaatteita, ja tänään se tuli taas todistetuksi kun kävin läpi vaatekaappiani ja järjestin koulujen alkamisen takia vaateyhdistelmiä valmiiksi, ettei tarvitse aamulla miettiä mitä laitan päälle. Tätä hommaa jatkui kunnes kaikki kaapista löytyvät hameet oli paritettu jollekin paidalle... Yhdistelmiä tuli kymmenelle viikolle, viidelle päivälle viikossa, eli viisikymmentä. Mulla on viisikymmentä hametta, ja vielä enemmän paitoja. Syytän tästä siskoani joka sysää mulle aina kaikki vanhat vaatteensa ja kieltää hävittämästä niitä siltä varalta jos hän joskus mahtuisi niihin. Mutta oikeesti. Mihin mä tungen nää kaikki vaatteet että ne on siististi? En yhtikäs mihinkään, ei tule onnistumaan... Sota on edelleen käynnissä... Olisipa mulla sänky, tarpeeksi korkea että sen alle mahtuisi laatikoita!

Pick of the day 2



Something must be done 
A western face cries from the pages 
See a child with a gun 
The same mistakes run through the ages 

See a bullet burn 
Bought from a country we charge with beans 
Watch the tables turn 
They say they're in the wrong hands but who are we 

Rip it up 
More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are headlines and they won't blow away 

More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are our headlines 
Cause these are all our days 

How many die before we try 
We have the means to end 
A genocide won't turn the tide 
Ignore a continent 

Rip it up 
More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are headlines and they won't blow away 

More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are our headlines 
Cause these are all our days 

So where do we turn 
To get some truth in it 
A breath of time holds a thousand voices 
Should we get use to it 
When the profits gone and war rejoices 

See the pictures run 
Knowing eyes on the waters end 
They know no return 
We turn the page and shake our heads 

Rip it up 
More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are our headlines and they won't blow away 

More than I can say 
I wanna rip it up 
But these are our headlines 
Cause these are all our days

8/05/2011

Home sweet home...


Joskus sitä on elämässä harmittanut, kun siskoa tai veljeä ei tule nähdyksi kovin usein, mutta nyt voin kertoa, että en kaipaa siskoani kuin vasta ensi jouluna... Miksikö? Hän asui meillä miehensä ja lapsensa kanssa ainakin kaksi viikkoa ja huoneeni oli koko sen ajan kuin kaatopaikka. Mikään ei löytänyt tietään roskiin tai takaisin paikalleen, ja roskis haisi kun kukaan sitä täyttämässä ollut ei vaivautunut viemään sitä ulos (tai oletti meidän 60-vuotiaan äidin tekevän sen heidän puolestaan). 
Nyt ei tarvitse enää kompastella lasten leluihin, eikä nukkua lattialla, tai olla hiljaa yhdeksästä eteenpäin. Eikä kuunnella kuulokkeilla musa öisin, tai pitää kännyä äänettömällä öisin, ei tarvi sietää kommentteja koskien mun asioitani ja elämääni, tai sitä kun sisko "ei tajua tätä potter-vimmaani", ei tarvi kuunnella öisin ku sisko kuorsaa ja sen mies narskuttelee hampaitaan, eikä tarvi herätä siihen että vauva herättää kahdeksalta itkuhuudollaan... 

Ja saa taas käydä suihkussa kun haluaa, olla koneella niinkun haluaa, katsoo telkkarista mitä haluaa, laittaa elokuvan pauselle kun haluaa (joo uskokaa pois, sitäkään ei saanut tehdä!), saa syödä kun haluaa, kuunnella musiikkia kun haluaa ja puhua puhelimeen kun haluaa!!!


...ainoo hyvä puoli täs kaikes oli että on se siskontyttö vaan niin söpö otus.

8/04/2011

Pottermore


Tein sen. Olen yksi miljoonasta joka pääsee kokemaan J. K. Rowlingin luoman Pottermoren ennen kuin se aukeaa julkiseksi kaikille lokakuussa. Enää enintään parin viikon odotus ja pääsen astumaan Tylypahkan maailmaan. Ei uskoisi, että 20-vuotias neiti voisi oikeasti olla moisesta innoissaan, mutta kyllä minä helvetti soikoon vaan olen!

Miten pääsin Pottermoreen?
Luin Pottermore insider-blogista, että keskiviikon vihje saapuu kello kahden ja kuuden välillä Britannian aikaa, eli neljän ja kahdeksan välillä Suomen aikaa. Menin neljältä Pottermoreen ja klikkailin F5-painiketta vähän väliä.
17:41 saapui vihje sivustolle; kuinka monta kilpailijaa kolmivelhoturnajaisissa oli Harryn kouluaikana? Kertaa luku kahdellakymmenelläkahdeksalla. Laskin vastaukseksi 112 ja kirjoitin osoitteeksi quill.pottermore.com/112 ja siirryin Sonyn sivuille, jotka näyttivät hieman oudolta ensin. Kesti hetken aikaa ja sivulle latautui flash, jossa pyöri monta sulkakynää, ja yksi niistä kimmelsi. Klikkasin kimmeltävää sulkaa vaikka se poukkoili melko ansiolla karkuun, ja ruutuun ilmestyi teksti: Congratulations! Continue your jorney...
Klikkasin sitä ja saavuin Pottermoren sivuille, jossa minun piti täyttää tiedot itsestäni: syntymäaika, nimi, mitkä Potter-kirjat olen lukenut, mitkä elokuvat katsonut, ja sähköpostiosoitteeni. Sain päättää itselleni nimimerkin, vaihtoehtoja oli viisi, valitsin ShadowRain44:n ja kirjoitin itselleni salasanan. Sähköpostiini ilmestyi vahvistusviesti, jossa oli aktivointikoodi, jota oli klikattava 42 tunnin sisään reskisteröitymisestä. Klikkasin tietysti heti! Ja nyt siis odotan, että koska pääsen Pottermoren betaversioon. Siihen voi mennä pari viikkoa, tai pari päivää, sitä ei tiedä. Sen tiedän, ettei kaikkia voida päästää sinne yhtä aikaa, joten ihmisille tulee kutsu Tylypahkaan eri aikoihin.

Hiiiii, olen onnellinen!!!


PS: Luin myös jostain, että kaikilla tämä sulkakynä-flashi ei tullut, ja kun he päivittivät sivun, heillä lukikin jo "Congratulations!". Tähän löytyy selitys Pottermore-insiderissa.

8/02/2011

Bored...


Tuntuu taas siltä kuin mitään ei oikein olisit tapahtunut, vaikka onhan tässä ollut vaikka mitä. Sain juuri sen uuden tatuoinnin, siskolla oli synttäripippalot ja olin ihan tuiterissa illan päätteeksi. Onnistuin esimerkiksi hukkaamaan bussirahani jolla mun piti mennä Juholle yöksi joten jouduin soittamaan Juhon hakemaan mut. Siskolla meni tosin heikommin, oksennellessaan yöllä ja vielä aamulla hotellin buffet-aamiaisen jälkeen. Mulla oli vain helkkarinmoinen krapula, ja kurkku perkeleen kipeä, enkä edes tiedä miksi. Sunnuntaina sitten menin kotiin ja käväisin Sarvihaaralla ja noutamassa Hanhesta juustopurilaisen ja lähdin takaisin Juholle yöksi kun ei riittänyt energia hiljaa valvomiseen kun muut nukkuu. Katsottiin The Curious Case of Benjamin Button, mutta nukahdin juuri ennen loppua kun olin juonut loput siskon pippaloista jääneet lonkerot sunmuut.

Sitten oli eilen MTG-ilta Aleksin ja Katrin kanssa ja viimeisen pelin voitin minä, kiitos Angelic Arbiterin ja kaikkien instant-korttien joita haudoin kädessäni oikeaa hetkeä odotellen. Voitin 23-9.
Huomenna aion kyylätä kello kahden ja kuuden välillä Pottermorea, että saan vihjeen, jolla pääsisin sinne ensimmäisten joukossa. Kuudelta on Opri-näytelmän ensitapaaminen, joten joudun vahtimaan vissiin kännykällä vihjettä, jos se ei ole tullut ennen sitä. Sitten on Oprin jälkeen taas MTG-ilta.

PS: Viideskymmenes blogijulkaisu!