7/29/2011

Bad Hair Day 3


Violetiksi värjääminen ja pidennysten lisääminen oli ehkä hurja veto, mutta sain sen onneksi halvalla, koska se oli Sarvihaaran koulutyö samalla. Monet on sanonut mulle että "mua vähän harmittaa kun sulla ei ole enää se violetti tukka, se oli niin sun näköinen!" ja nyt sitä sitten olen vähän miettinyt että hmmm... koskahan sen tekisi uudestaan, hihi. Pidennyksiä en kyllä ota, niissä houkutus tunkea hiustupsu jonkun nukkuvan nenään on liian suuri (kuten Juho sai aikanaan huomata).


Tämä oli kyllä sitten vielä hurjempi kun violetti. Ajoin vasemmalta puolelta päätäni hiukset siiliksi ja värjäsin pääni kirkkaan punaiseksi, tässä se on jo vähän haalistunut koska otin Lontoossa kylvyn joka päivä.



 Ja kun punainen haalistui, vetäisin perusvärini, eli tummanruskean. Monet sanovat mulle, että blondit sopii mulle paremmin (mm. äiti ja mummi) mutta mä tunnen oloni jotenkin kotoisammaksi brunettina. Onko siinä sitten jotain vikaa, jos itse tykkää?

Demonikuningas riivaa konettani...

Siis mikä ihme tätä vaivaa? Katsokaa nyt näitä kuvia!



7/28/2011

Thank you, thank you


Ollessani 14-vuotias angstinen teinin rääpäle, en olisi ihan osannut kuvitella että visiostani luoda Siriukselle tytär johonkin ficin pätkääni, paisuisi 160-lukuiseksi tarinaksi, joka keräisi yli 50 000 lukukertaa... Ja että päätyisin kirjoittamaan sitä uudelleen. Kyllä. Olen edelleen epätyytyväinen ensimmäisiin viiteenkymmeneen lukuun, koska tyylini kirjoittaa oli siihen aikaan vielä melko.. hmm.. amatöörimäistä. Jos itse alkaisin lukea moista ficciä, en jaksaisi odottaa 50 lukua, että siitä tulisi siedettävää luettavaa, joten kappas kummaa, aloitin alusta sen kirjoittamisen, ihan vaan kunnon betaamisen (eli oikolukemisen ja korjailun) sijaan. Saa nähdä mitä siitä tulee...


7/27/2011

The excitement...


Tämä on ollut kyllä tapahtumatäyteinen heinäkuu. Täytin kaksikymmentä, tapasin Phelpsin kaksoset, viimeinen Harry Potter-elokuva saapui teattereihin, ja nyt eräs tarina joka on ollut suuri osa elämääni, saa tämän tai huomisen päivän aikana 50 000 lukukertaa täyteen. 25 lukukertaa enää jäljellä...

7/25/2011

Magic the Gathering...


Huh kun oli taas jännät paikat Magic the Gatheringia pelatessa Katrin, Aleksin ja Kikin kanssa. Olin vaihtanut pakkani Mountain-Swampista Plains-Mountainiin joten oli vähän vaikeuksia hallita niitä Plains-kortteja vielä... Ja lopuksi kun vedettiin joukkuepelinä, että minä ja Kiki vastaan Katri ja Aleksi niin meillä meni niin huonosti ettei voinut kuin nauraa vatsansa kipeäksi. Tässä pelin pistetilanne.
Aleksi & Katri
40
39
38
33
40
47
49
50
47
43
53
56
50
41
39
43
37
20
18
5
1
0
Jenni & Kiki
40
38
32
26
23
18
19
15
10
9
8

...Eli siis mitä helvettiä? Mun ja Kikin pisteet ei noussut alotustilanteesta vaan meni pikemminkin koko ajan alaspäin, kun Katri ja Aleksi taas tienasivat 56 pistettä parhaillaan ja me vaan raahattiin ne alas sieltä taivaistansa. Ei me voitu pelin jälkeen edes uskoa todeksi, että jumalauta mehän voitettiin! Ja mä luovuin toivosta jo puolivälissä peliä...

Nyt tosiaan aikatauluongelmat ovat melkolailla selvinneet, eli tiistaina menen katsomaan Harry Potterin Unrean, Epikin ja MG:n kanssa, keskiviikkona heitän rojua kirpparille myyntiin, torstaina menen MG:n avustuksella tatuoitavaksi Kangasalalle, lauantaina menen siskon synttärijuhlille Sarvihaaran kanssa ja sunnuntaina on vissiin sitten musikaali-iltamaa Valkeakoskella Lauran kanssa. Ihanaa, että on näin paljon tekemistä vielä ennen koulujen alkua, hihiihii. Ai niin, koulusta puheen ollen mun lukujärjestykseni löytyvät netistä.

 Maanantaisin ollaan kahdeksasta kahteen, ja ainoat aineeni ovat TV & Elokuva, ja Ranska.
Tiistaisin kahdeksasta kahteen, ja aineet on AMK-Englanti ja Psykologia.
Keskiviikkoisin ollaan 11:45:stä neljään asiakastyötä.
Torstaisin ihanasti kahdeksasta neljään asiakastyötä.
Perjantaisin yhdeksästä neljään ja matikkaa, asiakastyötä ja ryhmänohjaajan tunti.

...Sanon vaan, että jippijee. Näytelmäharjoituksien sovittamisesta tuon aikataulun kanssa tulee olemaan helvettiä, sillä en ole koskaan ollut näytelmässä jota harjoiteltaisiin alkuviikosta. Yleensä se on aina keskiviikkoisin, torstaisin tai perjantaisin, eli juuri noina pitkään kestävinä päivinä... Oi voi... Onneksi on auto ja ajokortti, mutta silti...

7/24/2011

Time, I hate you


Vuorokauteni kaipaisivat lisää tunteja, näin kesäloman loppupuoliskolla... Kuun alussa en tehnyt paljoa mitään ja nyt kaikki on jotenkin onnellisesti kasaantunut ensi viikolle. Tiistaina menen katsomaan viimeisen Harry Potterin (jo kolmatta kertaa!), keskiviikkona pitää käydä heittämässä kirpparipöydälle rojuja (siinä ei mene tosin kuin hetki), torstaina menen hakkauttamaan uuden tatuoinnin ihooni, Lauran kanssa täytyisi pitää koskissa musikaali-ilta ja katsoa My Fair Lady, Sarvihaaran kanssa huvittaisi vetää pää täyteen viikonlopun aikana kun sen mies on Ruotsissa ja lauantaina on siskon, siskon miehen, ja siskontytön 63-vuotisbileet ensin Soppaa Soittajille-ravintolassa ja sitten illemmalla jatkoille Shapex Clubille K-18 juhlintaan (Hanna ja Matti täyttää molemmat 31 ja Aava 1, joten 31+31+1=63), johon en vieläkään ole keksinyt avecia, eikä huvittaisi ihan yksinään siellä istua kun siskolla on varmaan muitakin joille jutella kuin minä, kun hän ei ole nähnyt ketään Suomesta pitkään aikaan... Kaksi ja puoli viikkoakaan enää lomaa jäljellä, yhyy...

Hetkonen. Sarvihaara on 19v. ja haluan viettää viikonloppua sen kanssa, ja viikonloppuna on siskon bileet jonne en halua mennä yksin... No niinpä tietysti, miksipäs en heti tajunnut? Jos Sarvihaara vain olisi hereillä niin voisi kysäistä samantien!!! Oij, siitähän tulee jännää, mun velikin tulee sinne ja tuo näytille uuden tyttöystävänsä, voidaan Sarvihaaran kans muodostaa raati ja päättää onko se kiva likka vai ei. Ja jos siellä tulee tylsää niin Tampereen yöelämä ei ole kaukana, kun juhlat on Tampere-taloa vastapäätä! Hihihihahahah!!

Ai niin, ja tämän päivän kuulumiset... Kävin ostoksilla Ideaparkissa ja löysin maailman ihanimman kaulakorun ja kivat korvikset, ja menin sitten koskiin katsastamaan Lauran uutta asuntoa. Pelattiin Twisteriä Annelin, Iipun ja Kristan kera (kissakin tunki väkisin mukaan) ja sitten yhtä lautapeliä jonka nimeä en enää muista, ja lopuksi vähän Repo! Genetic Operaa. Iski taas kamala sisustusvimma kun näki miten ne oli rempannu sitä asuntoaan, harmi vaan että tässä asumisoikeus-kämpässä ei saa maalailla seiniä - tai saa, mutta ne pitää maalata takaisin valkoiseksi sitten jos muutetaan pois...

7/23/2011

Behind the mask


Tässä on viimeisin kyhäelmäni. Tein tämän ystävälleni Tarinalle 19-vuotislahjaksi ja hän rakastui siihen (on vielä uuteen kämppään muuttamassa niin saa keksiä sille siellä sijoituspaikan). Tässä on jonkin sortin symboliikkakin, kun rapujen onnenväri on sininen ja hopea, ja onnenkiviä on mm. helmet. Tuolla otsassa taas on ravun tähtikuvio pienillä kimalletähtösillä tehtynä.

Me? Johnny Depp-maniac?


Siinä ne nyt on. Minun mussukkaiseni. Niitä on tullut kerättyä vuosien varrella ihan heti dvd:lle ilmestyttyään, tai sitten jonkun hankalamman reitin kautta, koska joitakin on vaikea löytää. Jokainen joka on meillä käynyt, on varmasti huomannut seinälläni riippuvan yli metrin korkuisen Johnny Depp-kollaasini, joten jep... olen ehkä hieman pakkomielteinen tästä miehestä. Tällä hetkellä hyllyssäni hengaavat: Arizona Dream, Astronaut's wife, Before night falls, Benn & Joon, Blow, The Brave (ohjannut Depp), Charlie & Chocolate factory, Chocolat, Corpse Bride, Cry-Baby, Dead Man, Don Juan DeMarco, Donnie Brasco, Ed Wood, Finding Neverland, From Hell, The Imaginarium of Dr. Parnassus, The Libertine, Liisa Ihmemaassa, The Man Who Cried, Once Upon a Time in Mexico, Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa, Pirates of the Caribbean 1-3 + extramateriaali-DVD, Platoon, Public Enemies, Saksikäsi Edward, Salainen Ikkuna, Sen Pituinen Se, Sleepy Hollow, Sweeney Todd, Viime Hetkellä ja What's Eating Gilbert Grape? ja vielä Johnny Deppin haastattelu Inside the Actors Studiossa. Yhteensä siis 35 elokuvaa ja kaksi extra-materiaalia... Huhhoih. Ja multa puuttuu Lost in La Mancha ja Private Resort, ja joitain muita... Ja Touristia en ole vielä ehtinyt ostamaan.

7/20/2011

Harry Potter & Deathly Hallows (Part 2)



Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: Steve Kloves, J.K. Rowling 
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson & Rupert Grint


No niin, nyt näin viimeisen Harry Potterin jo toistamiseen äidin kanssa, ja ajattelin että on kritiikin aika.
Elokuva tuntui mielestäni todellä lyhyeltä, kun sitä katsoi. Ei sitä olisi uskonut 2h 20min pitkäksi. Tuntui, että vartissa Harry oli jo kuulustellut Ollivanderia ja Lujahakaa, murtautunut Irvetaan, paennut sieltä, ja päässyt Tylyahoon. Uudet hahmot ja heidän näyttelijävalinnat (esim. Dumbledoren veli) olivat mielestäni hyviä, eikä niistä mitään valittamista... Vanhoista näyttelijävalinnoista en edes aloita avautumista. Elokuva seurasi kirjaa mielestäni hyvin (ehkä liiankin hyvin, kun kerta murhauttivat kaikki hahmot jotka kirjassakin...), ja itkin jälleen kerran enemmän kuin koskaan eläissäni. En ole tosin varma itkinkö enemmän tänään vai ensi-illassa... Eih, en pysty kritisoimaan tätä leffaa kamalasti. Liian raskasta. Ehkä teen pikkutiivistelmän?




Tähän vaikkapa ruusut....

Bravo, Alan Rickman
Kalkaros syveni hahmona tässä elokuvassa ja tuloksena oli mega-deep hahmo, jota säälin niin paljon että tunnen vieläkin suolakiteitä naamassani kun itkin tämän kuolemalle niin vuolaasti.
Bravo, musiikit
Ihanaa, että leffaan palautettiin alkuperäisiä Potter-tunnareita, kuten Hedwig's theme. Loi haikeaa nostalgista tunnelmaa.
Bravo, lavastukset ja (jotkin) erikoisefektit
Ilman hahmojen kuolemiakin olisi itkeminen ollut vuolasta koska Tylypahka. Tylypahka tulessa ja raunioina. Ja Huispauskenttä tulessa!

Ja risut...
Buu, Lily Potterin valinta
Siis anteeksi nyt, mutta jos Harryn silmistä ei kerta elokuviin saatu vihreitä, niin miksi Harryn äitiä näytteli Kalkaroksen lapsuusmuistoissa RUSKEAsilmäinen tyttö. Mitä helvettiä?
Buu, Voldemortin kuolema
Voldemortin ei muistaakseni kuulunut tehdä kirsikankukka-efektiä ja leijua pieninä palasina tuulen mukana.
Buu, Voldemortin ja Dracon halaus
THE DARK LORD NEVER HUGS ANYONE! Period.
Pieni buu, Bellatrixin kuolema
Oisitte nyt antanut sille edes tuskallisemman lopun, ihan vaan mun mieliksi!

Ja nenäliinankulutuskohtaukset:
Fred, Remus ja Tonks makaamassa kuolleina salin lattialla.
Kalkaroksen kuolema (pitikö sen perkeleen käärmeen purra vielä monta kertaa? Oisin itkeny ihan tarpeeksi jo yhdestä puremasta!)
Kalkaroksen muistot Lilyn kuolemasta (pitikö nekin lisätä sinne mua kiduttamaan?)
Lavender Brownin kuolema (Ei lempihahmojani, mutta kyyneliä tuli silti)
Huispauskentän palaminen (NÖÖÖY!)
Elpymyskivi, Siriuksen, Jamesin, Lilyn ja Remuksen ilmestyminen. Tälle itkin varmaankin eniten, koska Sirius.

Eiköhän tää ollut tässä. Kömmin Salaisuuksien kammio-kirja kainalossani sänkyyn lukemaan ja itkemään...

7/16/2011

Crash Bang Boom



Hiukan päivitystä lukijoilleni: koneeni hajosi eilen, joten en sen takia ole onnistunut vielä kirjoittamaan mitään viimeisestä Potter-elokuvasta. Palailen kirjoittamisen ääreen niin pian kuin mahdollista, mutta juuri nyt se on aika mahdotonta kun kone on korjattavana... Hieno ajoitus ja silleen.

7/14/2011

After it all ended...

 
 Ei se kai ihan väärin ole, että yleensä oikean ihmisen kuolemalle pidetään minuutin hiljainen hetki, mutta minä olen pitänyt jo yli vuorokauden hiljaisuutta usealle fiktiiviselle henkilölle? Enkä pelkästään näille henkilöille, vaan tarinalle, joka on saatu nyt kirjojen lisäksi elokuvina päätökseen. Tarinalle jota olen seurannut 11-vuotiaasta tasan kaksikymppiseksi. En suostu vieläkään sanomaan minkäänlaisia hyvästejä, tai toteamaan että "siinä se nyt oli", koska jos ajattelenkin sen sanomista - no, niin, nyt tuli taas vedet silmiin. 

Ensin en meinannut suostua edes lukemaan ensimmäistä Harry Potteria, koska siitä oli jo ilmestymässä juuri leffa DVD:lle ja olin vielä laiska pentu jota ei kiinnostanut lukeminen vaan Halo 1:sen mättäminen X-boxilla. Noh, äiti sen minulle kuitenkin osti ja luin sitä aivan viime metreille asti, mutta sitten tilanne meni jo niin jännäksi ja lukeminen oli liian hidasta, että sorruin katsomaan DVD:n, että näen loppuratkaisun nopeammin. Sitten luin kirjan hyvillä mielin loppuun, kun pelkäsin kuollakseni, että Harry kuolee. Ei se elokuvan Harry vielä merkannut mitään, joten sen kuolema olisi vain ollut pettymys kirjaa kohtaan, jos näin olisi sitten leffan lopussa käynyt. Sen sijaan Draco Malfoy herätti huomioni elokuvassa, pahiksiin heikko pikkutyttö kun olin.

Sitten vuonna 1999 ilmestyi seuraava kirja. Minä tosin luin sen myöhässä, koska luin ensimmäisenkin vasta 2001, mutta niin... Muistan vieläkin aloittaneeni lukemaan sitä vanhassa omakotitalossamme Säijässä, yläkerran vessassa. Muistan vieläkin, että luin sitä siellä siihen asti, kun Harry tapasi Gilderoy Lockhartin jakamassa signeerauksia kirjaansa Maaginen Minä. Tästä tulleessa elokuvassa oli hauskinta Rupert Grintin äänenmurros ja Gilderoyn puhdas ärsyttävyys. 

Maaginen vuosi 2000 jonka piti tuoda maailmanloppu, toikin mulle aivan uuden maailman (jonka löysin siis vasta vuoden 2001 lopussa kun olin päässyt Salaisuuksien kammiosta); aloin jo pelätä, että voiko näin hyvää olla olemassakaan, ja siksi olin kauhuissani, että mitä J.K. Rowling on keksinyt kolmanteen kirjaan, ja olisiko se enää niin hyvää kuin ennen? Valitettavasti se oli vielä parempaa, ja tämä pikku mato oli pysyvästi koukussa. Tästä saamme syyttää Sirius Mustaa. Sirius - ah mikä ihana nimikin - oli suuri mysteeri. Harry kuuli puhuttavan, että tämä oli hänen isänsä paras ystävä, ja hänen kummisetänsä - miksi tämä sitten petti heidät? Miksi tämä tunkeutui väkisin Tylypahkaan ja riehui puukon kanssa Ronin vuoteen äärellä? Luuliko hän Ronia Harryksi, koska Lilylläkin oli punainen tukka? Ja miksi Remus Lupin on niin mukava ja nöyrä, kun kahden vuoden ajan sai tottua joko Oraveen joka yritti murhata Harryn tai sitten Gilderoyhyn joka oli kieroilemalla päässyt kuuluisaksi? Täytyihän Remuksessakin olla jotain vikaa, mutta mitä? Kysymyksiä heräsi ennen kuin niihin sai kunnolla vastauksia, kunnes kaikki ratkesi Rääkyvässä Röttelössä ja yllättäen Kalkaros sai minut raivon partaalle uhkaillessaan uutta suosikkihahmoani Ankeuttajilla. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja tämä tyttö oli aivan rakastunut.
Ja päästyäni salamannopeasti Liekehtivään pikariin käsiksi, Rowling yllätti taas. Luvassa ei ollut tavallista elämää Tylypahkassa, vaan Kolmivelhoturnajaiset! Vau! Ei mitään hajua silloin että mikä se on, mutta se vaan kuulosti jo niin jännältä, että olin seota päästäni. Ja Siriukseni oli taas vapaalla jalalla ja joutui ressukka elelemään luolassa... Ja Voldemortin mokoma palasi! Saattoiko enää jännempää olla?! Tätä huumetta haluttiin lisää.

Silloin jouduinkin odottamaan ensimmäisen kerran. Seuraava kirja tulisi vasta 2004 suomeksi, mutta onneksi Salaisuuksien Kammio-elokuva saapui lievittämään tuskaani. Sitten pitikin katsella niitä kahta putkeen päivät pitkät ja lukea kirjoja uudelleen, koska odotusta riitti. Ja viimein kun Feeniksin kilta tuli, jouduimme äidin kanssa vuorottelemaan siitä kumpi lukee - äiti tietysti omi kirjaa enemmän aikaa, joten hän ehti murskaavaan kohtaan ensin: 
"Voi ei!"
"Mitä?"
"Sirius kuolee!"
".....MITÄ!?"

Ja niin minä sitten lukittauduin vessaan 1050-sivuisen nivaskan kanssa ja luin ja luin ja luin... muistan eläneeni pelkillä ampiaismehujäillä koska mikrossa ruoan lämmittäminen kesti liian kauan. Ja siinä se sitten oli. 


Siriuksen kaatuminen tuntui kestävän ikuisuuden, 
hänen ruumiinsa taipui kauniille kaarelle ja 
hän vajosi takaperin holvikaaressa 
riippuvan repaleisen verhon taa.


Sirius Musta, kuollut kesäkuun 18. päivänä 1996... No voi nyt paska. 
Sen jälkeen alkoikin denial-vaihe. En uskonut sitä. Se ei ollut vihreä valosuihku joka osui Siriukseen, vaan punainen. Se ei ollut Avada Kedavra, Sirius vain katosi verhon taakse... Verhon taakse... Vieläkin jos joku sanoo ääneen esimerkiksi jostain hakaneulasta: "Putosiko se tonne verhon taakse?" niin se inhottava tunne valtaa edelleen. Mä muutan viel jonain päivänä kämppään johon ei tule yhtään verhoja. 

Juuri kun olin jo luopua Siriuksesta, ajatella että Potterit on minulta nyt lopullisesti ohi, suurin tähti tarinassa sammui, niin Azkabanin vanki saapui elokuviin. Gary Oldman ei ollut niin nuori, kuin miksi olin Siriuksen kuvitellut, mutta hänen roolityönsä ja olemuksensa oli juuri kaikkea sitä. Elokuvaa katsoessa oli vaikeaa pidätellä kyyneliä kun Sirius lensi pois Hiinokan selässä, tai jo ennen sitä, kun Sirius huusi: "I did my waiting! Twelve years of it... in Azkaban!" ... Joko arvaatte mistä Adara sai syntynsä? Juurikin tämän elokuvan jälkeen, juurikin tämän miehen elokuvasuorituksen jälkeen, ja juurikin siksi, että en suostunut luopumaan Siriuksesta vielä. Eikä Dracokaan jäänyt aivan unholaan - ihastus kasvoi kun näin Tom Feltonin teini-ikäisenä.

2005 saapui tietoon, että englanninkielinen Potter-kirja tulee pian. En voinut odottaa enää suomennoksia. Lähdin yöjonoon ja hain kirjani sieltä, enkä päästänyt siitä irti, paitsi heti alussa kun luin Cornelius Toffeen sanat: "Black is dead." ...Miksi se sanoi sen? Mulla oli jo hieno teoria tästä, että Sirius ei kuollut, miksi sen piti sanoa että se on? Olin ehtinyt aloittaa Adaran kirjoittamisen ja aloin heti sääliä ks. hahmoa kun tiesin, että mun täytyy riistää siltä Sirius samalla tavalla kuin se multa riistettiin (vai täytyikö sittenkään, kyllä te Adaran lukeneet tiedätte miten kävi! Hehheh). Kirjassa alettiin syventyä nyt Severus Kalkarokseen, ja jopa Draco Malfoyhin. Ihmettelin asiaa hiukan kirjaa lukiessani, ja edes Dumbledoren kirouksesta tummunut käsi ei antanut mitään ennakkoaavistusta loppukäänteelle: Kalkaros tappaa Dumbledoren... Vau. Rowling ylitti itsensä tällä kertaa, sillä minä, joka olin ensimmäisestä kirjasta lähtien uskonut, että Kalkaros on hyvä ihminen (suojelihan se Harrya Oraveltakin?), luin nyt siitä kuinka Kalkaros tyynesti tappoi suurimman velhon kautta aikojen. Mutta jotain outoa siinä oli. 


"Severus please..."


Dumbledorelle tuo ei sopinut, jos kyse oli hänen henkensä säästämisestä - Dumbledore oli liian viisas pelkäämään kuolemaa. Ja se, miten Kalkaros käyttäytyi kun Harry lähti hänen peräänsä ja huusi solvauksia tälle, saadakseen tämän taistelemaan kanssaan.


"Don't call me coward!!!"


Pystyin jotenkin kuvittelemaan, että tuossa lauseessa oli katkera ja surullinen sävy, joka peittyi tosin raivon alle. Tuon huudahduksen jälkeen aloin alkujärkytyksestäni toipua ja uskoa taas Kalkarokseen. Löysin netistä jopa 'I trust Severus Snape'-badgen myöhemmin ja kannoin sitä mukanani. 

Saman vuoden marraskuussa saapui Liekehtivä Pikari elokuviin. Ja valitettavasti minä asuin silloin jo Teneriffalla, ja elokuvateatteri tarjosi vain espanjaksi dubattua versiota. Kesti iäisyys ennen kuin pääsin ks. elokuvaan käsiksi.

Uutta odotellessani, luin sitten Puoliverisen prinssin myös suomeksi, ja aika tuntui menevän silloin kuin siivillä, ja pian olikin Feeniksin killan aika saapua elokuviin, johon sain kyllä miettiä kahdesti, että menenkö vai en. Sain itkeä oikein kunnolla, vaikka elokuvassa Siriuksen kuolema olikin tehty melkoiseksi hujaukseksi, mutta siitä sain intoa jatkaa taas Adaran kirjoittamista. Ja elin edelleen siinä uskossa pääni sisällä, että Sirius ei kuollut minnekään, vaikka pahuksen Puoliverisessä Prinssissä ei muusta puhuttukaan tai Harry ei muuta ajatellutkaan...

Vuosi 2007, ja 7. kirja saapuivat. Menin jälleen yöjonotukseen hakemaan kirjani ja sulkeuduin internetin maailmasta välttyäkseni spoilereilta. Kaikki uskoni Severus Kalkarokseen osottautuivat oikeiksi ja juuri kun miehestä oli paljastumassa se suuri sankari - Kalkaros kuoli. 


"Look... at... me..."


Eikä pelkästään tämän sankarin tappaminen riittänyt (aiemmin kuolleen Dobbyn ja muiden lisäksi), vaan Rowling riisti vielä Fred Weasleyn ja Remus Lupinin. Voi sitä kyynelten määrää, ja sitä epäuskoa kun luin ne kohdat vain uudestaan ja uudestaan... Mutta Dracon hän minulle sentään säästi, etten murtunut aivan täysin viimeistä lukiessani. Rämmin hitaasti eteenpäin kuin peläten että seuraavilla sivuilla kuolisi taas tärkeitä hahmoja, ja Bellatrixin kuolema otettiin vastaan yhdellä isolla "JESSSS"-huudolla. Edes Voldemortin kuolema ei saanut mua niin onnelliseksi, kuin se, että Bella saa turpaansa vanhalta kotirouvalta. 
Keräsin lopulta rohkeuteni ja luin 19 vuotta myöhemmin-osion. Ja... niin... All was NOT bloody well! 
Kirjoissa minulle tärkeiksi hahmoiksi muodostuivat Sirius Musta, Remus Lupin, Draco Malfoy, Fred & George Weasley ja Severus Kalkaros. Rowling jätti heistä minulle kaksi. 

Aikaa kaikkien lukemiseen uudestaan riitti hyvin Puoliverisen prinssin elokuvaa odotellessa. Elokuvasta ei sen enempää kuin että olin kuin vesiputous kun Dumbledore hyvästeltiin tornin juurella. 

Sitten alkoi odotus. Mitä viimeisestä elokuvasta oli saatu aikaan? Sillä minun elokuvasuosioni on mennyt näin (parhaasta huonoimpaan): 1, 2, 4, 6, 3, 5. Niin pahalta kuin tuntuukin sanoa että juuri Gary Oldmanin tähtihetkistä täyteisimmät elokuvat kuuluivatkin huonoimpiin mielestäni, niin Azkabanin vanki pilasi aiemmin luodun kuvan Tylypahkasta täysin, ja Feeniksin Kilta olisi täytynyt jakaa kahteen osaan. 

Onneksi en tullut pettymään Deathly Hallowsin 1. osaan. Siitä tuli paras kuin mistään muusta aiemmasta.
Ja nyt olen nähnyt viimeisen osan ja itkenyt enemmän kuin koskaan elämässäni. En ole koskaan tuntenut oloani näin tyhjäksi kuin nyt (kaiken kukkuraksi mun mahanikin on tyhjä koska olen istunut tässä kirjoittamassa tätä kaksi tuntia syömättä mitään). Ehkä on parempi jatkaa huomenna tästä viimeisestä, sillä en osaa pukea sitä vieläkään sanoiksi... Toiset 24 tuntia hiljaisuutta kaikille Voldemortia vastaan kuolleille (sori Voldemort ja Bellatrix, ei heru sympatiaa teille) ja koko sille tarinalle joka on saatu päätökseen? Ehkä parempi ainakin nukkua yön - tai siis aamun - yli ja yrittää huomenna uudestaan... Huomenna siis spoilerintäyteistä blogikirjoitusta teille, jotka ette vielä sitä katsoneet, mutta spoilaan sen verran että...


All was well.



7/12/2011

The Phelps Brothers - Double Trouble


Noniin, hyvät naiset ja herrat: minä tein sen. Minä menin Helsingin Kaisaniemeen asti, jotta pääsisin tapaamaan kuuluisat Oliver ja James Phelpsin, jotka näyttelevät Weasleyn kaksosia Georgea ja Frediä Harry Potter-elokuvissa. Ja minä tein sen. Minä hankkiuduin aivan eteen ihmisvyörystä huolimatta. Ja minä tein sen. Minä sain heiltä nimikirjoitukset Harry Potter & Deathly Hallows-kirjaani. Ja minä tein sen. Pääsin yhteiskuviin heidän kanssaan!


Ulkonäöllisen söpöyden palkinnon sai kyllä ehdottomasti James Phelps, eli Fred Weasley, hiukan pidempine hiuksineen ja tyylikkäine liiveineen ja solmioineen, mutta luonteen söpöydestä meni kyllä pisteet Oliverille, kun eräs eteen tunkeutunut pikkutyttö jäi ikävästi aidan ja ihmisten väliin ja alkoi ahdistuneena itkeä. Järjestyksenvalvojat nostivat tyttöparan aidan taakse turvaan ja Oliver oli koko ajan varmistamassa että tyttö on kunnossa. Voi söpöyden ja AAAAWWW-tunteeni määrää...

Ennen kuin Phelpsit saatiin lavalle, järjestettiin pukukilpailu, jonka 10 parasta saivat kutsuvieraspaikat viimeisen Harry Potterin ensi-iltaan. Kun viimeinenkin voittaja oli paljastettu, saatiin Phelpsit paikalle. Kiljunta-aalto oli niin kova että Oliver sanoi: "You're just as loud as you were last time we were here!!!"

Ensin oli luvassa haastattelu.

Saavuitte jo eilen Suomeen ja tutustuitte Suomen perinteisiin, mitä tarkalleenottaen teitte?
James: Menimme luonnonpuistoon eräälle järvelle ja soudimme kanootilla, kalastimme, ja menimme saunaan, sitten uimaan, sitten takaisin saunaan, ja sitten taas uimaan... Otimme aikalailla rennosti ja meillä oli hauskaa.

Mitä muistoja onnistuitte saamaan edellisellä reissullanne?
James (Ilmeisesti kuultuaan hiukan väärin): Tultuamme eilen tänne sää oli mainio ja Helsinki on todella hieno paikka,
Oliver: Ja tämän päiväinen meteli tulee varmasti jäämään mieleen, sillä Suomen fanimme ovat kaikkein äänekkäimpiä ikinä tapaamiamme!

Oletteko saaneet paljon ystäviä näitä elokuvia tehdessänne?
- Ehdottomasti, olemme tulleet hyvin toimeen ja pidämme yhteyttä juuri nytkin niiden kanssa, jotka ovat New Yorkissa ensi-iltatilaisuuksissa. Meillä on ollut todella paljon hauskaa yhdessä ja tulemme pitämään yhteyttä jatkossakin.

Miltä tuntuu, nyt kun kaikki Potter-elokuvat ovat ohi - tai siis teille kuvaukset olivat ohi jo yli vuosi sitten, miltä tuntui kun kuvasitte viimeiset kohtauksenne loppuun?
- Se tuntui ikäänkuin viimeiseltä koulupäivältä; sitä tiesi että tämä tulee loppumaan aikanaan mutta siihen ei osannut sitten varautua kun niin kävi. Ja olemme luoneet ystäviä samalla tavalla kuin koulussa ja tulemme pitämään yhteyttä heihin kuin vanhoihin koulukavereihin. Ei se tuntunut niin surulliselta kuin miltä faneistamme näyttää elokuvien loppu tuntuvan - Lontoossa monet itkivät. Se on tietysti sääli, että yhteinen työmme on nyt saatu päätökseen, mutta ehkä me joskus palaamme tekemään samaa elokuvaa, ainakin osa meistä, kuka tietää?

Mitä aiotte tehdä nyt, kun Potter-elokuvat ovat takana?
James: Minä taidan lähteä pitkälle lomalle ensimmäisenä!

Ja aiotko tulla silloin Suomeen?
James: Mielelläni, kuten sanoin, sää täällä on hienoa joten voisin lähteä vaikka viikoksi patikoimaan!
Oliver: Ja minä kai odottelen marraskuun alkupuolelle; meille monelle tarjoutui erilaisia työtarjouksia syyskuun aikoihin ja ajauduimme aikalailla nyt erillemme, ja minulle on luvassa hommia marraskuun alussa.

Eli näytteleminen siis jatkuu?
Oliver: Jos tällaiseen työhön on kerran tykästynyt niin miksi ihmeessä lopettaa? Fanit ajavat meitä eteenpäin ja heidän vuoksi työtään ei halua tehdä huonosti.

Mitkä ovat parhaimmat muistonne elokuvan kuvauksien ajalta?
Oliver: Ömmm, niitä tapauksia on niin monia, että vaikea valita, mutta sanotaan nyt vaikka se kerta kun pelasimme meille taukotilaan järjestetyllä pelikonsolilla ja pelasimme sitä äänet täysillä voluumeilla ja - eräs näyttelijä joka jääköön nimeämättä - sai  melkoiset slaagit siitä ja karkasi äkkiä huoneesta.
James: Minulla tulee mieleeni yksi muisto, mutta en tiedä kannattaako minun kertoa sitä...

Kerro nyt vain, ei me kerrota kenellekään!
James: No.. öhm.. kerron jos lupaatte ihmiset olla tekemättä sitä itse. Me mentiin yöllä kaupungille ja piilouduimme erään katulampun taakse kameran kanssa, ja kyseisessä katulampussa oli kiinni liikenteenvalvontakamera - joka kerta kun auto ohitti meidät, otimme valokuvan kyseisestä autosta ja autojen kuskit saivat kauheat paniikit, että he ajoivat ylinopeutta ja saavat sakot ja hidastivat nopeuttaan johonkin kolmeenkymmeneen kilometriin tunnissa. Se oli hurjan huvittavaa ja ihan hyvää ajanvietettä jota voi kokeilla jos on tylsää (hetkinen James, etkös juuri sanonut ettemme saa tehdä sitä itse?)

Harry Pottereissa näytteleminen on varmaankin kääntänyt elämänne päälaelleen, vaikeutuuko arkielämänne kauheasti näistä roolitöistänne?
- No ei nyt näköjään kun pystyimme ajamaan kylillä polkupyörällä eikä kukaan huomannut meitä! Johtuu kai siitä ettemme ole enää leiskuvan punaisia hiuksiltamme? Tokihan Englannissa meidät joskus pysäytetään ja ihmiset haluavat yhteiskuvan tai nimikirjoituksen, mutta se on vain todella siistiä ja kivaa suosiota - on aina kivaa jutella uusille ja erilaisille tuttavuuksille jotka rohkenevat tulla meitä "häiritsemään".

Entäs tytöt, näytte saavan täälläkin hyvin vahvaa suosiota neideiltä, onko teidät nähty naisten keskuudessa nyt eritavalla roolienne vuoksi?
James: En osaa sanoa koska olen kauhean ujo. (James hymyilee suloisen nolostuneena, tytöt kiljuvat) Minua ujottaa nytkin aivan kauheasti.

Ketkä ovat lempihahmojanne Pottereista?
James: Täytyy sanoa, että Dobby. Olen saanut useat naurut Dobbyn vuoksi.
Oliver: Minun idolini ei ole kyllä mikään tonttu, suoraan sanottuna - ei pahalla James... Villisilmä Vauhkomieli, täytyy sanoa että hän. Hän on vahva ja erikoinen tapaus.

Minkä taian haluaisitte oppia jos voisitte?
James: Täytyy sanoa, että jos saisin tuoda mitä vain Potter-maailmasta, niin loitsun sijaan se olisi porttiavain. Ja miksikö? Koska me lensimme tänne Lontoosta Madridin ja Kööpenhaminan kautta, eli olimme koneessa sellaiset 12 tuntia! Porttiavaimella ei tarvisi kuin vain koskea sitä - ja olisin täällä. Plus voisin tulla Suomeen ihan koska vain haluan!!
Oliver: Minun täytyy sanoa että suojelius-loitsu, koska se on jokaisella ihmisellä erilainen ja haluaisin kauheasti tietää omani - epäilen tosin että se olisi varmaan panda!
(Yleisössä yksi tyttö kiljuu ja nostaa panda-pehmolelun esille)
Oliver: Miten te osaatte aina vaurautua kaikkeen?! Miksi sinulla on tuo mukana!?!?!
Tyttö: Se on sinulle!!!
 

Mikä on lempielokuvanne ja miksi?
James: Ömm, elokuvista varmaankin kivoin kuvattava oli Azkabanin vanki, koska meillä oli niin hauskaa sitä tehdessä ja kaikkia erikoisefektejä kokeillessa. Mutta kivoin katsottava on Liekehtivä Pikari.
Oliver: Kivoin tehtävä oli minusta ehdottomasti Liekehtivä Pikari, koska sain kasvattaa lettini pitkäksi kuten olin halunnut ja hienoin katsottava oli tietysti... Deathly Hallows osa 2, koska siinä päästään takaisin Tylypahkaan, jota ei DH osa 1:ssä olla enää kauheasti nähty. Ja pääsette näkemään Voldemortin oikeasti pahan puolen - siltä varalta siis jos ette tienneet: Voldemort on paha! Ei yhtään kiva mies. Ja kaiken lisäksi sitä on hienoa katsoa 3D:nä!
James: Niin, se ei ole sellaista 'in your face'-3D:tä vaan pikemminkin sitä, että jokin loitsu näyttää siltä että se lentää aivan pääsi ohitse - oli ihan mieletöntä katsoa toisella kerralla tätä elokuvaa kun näki miten ihmiset vetäytyivät taaksepäin penkeissään.

Ja miksi Deathly Hallows 2 pitäisi nähdä?
James: No, jos on katsonut kaikki tähän astisetkin niin miksi pitäisi lopettaa tähän? Ja myöskin siksi että tästä elokuvasta löytyy kaikkea - actionia, draamaa, rakkautta, tragediaa - kaikki mitä elokuvalta voi vaatia. Voin luvata että edes ihmiset jotka eivät välitä Pottereista, eivät voi vastustaa tätä elokuvaa, he tulevat pitämään siitä.
Oliver: Kuten hän sanoi. Ja koska se on 3D!


Ja sitten alkoi nimikirjoitusten jako - minulle ja kavereilleni tuli pieni stressi koska olimme reporttereiden aitauksen takana, että tulevatko kaksoset sinne ollenkaan. Panikoimme pitkään, että tulevatko he kohdallemme, mutta kyllä he tulivat, hitaasti mutta varmasti...
Ensimmäisenä viereeni tuli Oliver - täytyi tosin ensin kysyä että onko hän Oliver. Kun vastaus oli myöntävä, sanoin et "I knew it. James is shorter than you." ja Oliver sanoi: "He is quite a shortie isn't he?"... en ny menisi 189cm pitkää sanomaan pätkäksi, mutta kai se oli tätä veljesrakkautta taas. Pyysin häneltä nimikirjoituksen lisäksi hyvän syntymäpäiväntoivotuksen ja meistä otettiin yhteiskuva, ja annoin Oliverille kirjeen jonka kirjoitin edellisiltana. Oliver jumittui tosi pitkäksi aikaa kohdalleni, ja uusi tuttavuuteni Henna kehui herran hymyä suloiseksi ja ajattelin, että pakko kai minunkin on avata suuni. Kysyin millaista oli näytellä niin monien kuuluisien näyttelijöiden rinnalla ja olin niin huumaantunut Oliverin puheesta etten ole varma mitä hän tarkalleen sanoi... Sitten kysyin sen mitä olen miettinyt koko ajan: "What's Gary Oldman like?"
...Vastaus oli mitä tyydyttävin: "He's everything you've ever imagined him to be like."

Kun Oliver oli jo päässyt musta kauemmaksi, James alkoi hitaasti laahautua meitä kohti. James oli tunnollisempi nimmareiden antaja kuin Oliver, ja jossain vaiheessa nimmarittomat ihmiset alkoivat huutaa: "We want James! We want James!" mutta James vastasi tyynesti: "I'm coming, I promise!" - Joihinkin näihin aikoihin oli todella ihanaa kun Oliver kääntyi katsomaan että missä James menee - ei mitään syytä, näytti vain haluavan katsoa missä veli menee. Söpöä.
Lopulta James osui omalle kohdalleni ja annoin kameran hänen apumiehelleen että hän voi ottaa meistä kuvan. Olin valitettavasti vähän jumissa, edessäni seisovan tytön takia ja James kysyi minulta suloisella äänellään: "Are you allright there?" ja pyysi tyttöä siirtymään tieltäni. Kun kuva oli saatu otettua, pyysin että hän kirjoittaisi nimeni oman nimikirjoituksensa lisäksi - taisi mennä hiukan ohi korvien sillä hän kirjoitti "Happy Birthday" ja oli unohtaa nimeni kysymisen. Sanoin sen kuitenkin tyynesti ja James lisäsi sen lopuksi synttäritoivotuksen yläpuolelle. "My handwriting isn't really this bad, I promise", hän sanoi minulle, ja päästääkseni takanani olevia ihmisiä lähemmäksi, menin viimein pois. Jalkoihin sattui ja selkääni särki, mutta se oli sen arvoista... Olen niin rakastunut nyt.

7/11/2011

Birthday


Nyt on tullut pyöreä luku jälleen täyteen, mutta ei se aivan kevyesti käyntiin lähtenyt. Perjantai-lauantai välisenä yönä havahduin nimittäin tietokoneeltani siihen kun juna tööttäsi tuossa kotini läheisellä radalla. Vilkaisin ovesta ulos että mitä tapahtuu, ja näin vähän yli kaksikymppisen nuoren miehen seisomassa junaradalla, huutamassa ja itkemässä puhelimeen siitä mitä kaikkea hän on joutunut kestämään. No, 112 siinä sitten soitettiin, mutta mies tuli omin avuin alas raiteilta ja lähti kävelemään. Poliisit tuli viiden minuutin päästä paikalle siitä kun mies katosi näkyvistäni. En tiedä löysivätkö he tätä ollenkaan, mutta kyllä vähän otti rinnasta koko tilanne...


Saatuani viimein viideltä aamulla unta, heräsin kahdeltatoista laittautumaan ja pakkaamaan tavaroitani. Yksi asia jota olisi voinut harkita ottavansa mukaan, oli rakkolaastarit. Tai ihan vaan paremmat kengät. Mä sain uusista ballerinatossuistani seitsemän rakkoa! Mutta nyt menen kyllä asioiden edelle. Hmm... Niin, kun pääsin Tampereelle niin tarkoitukseni oli mennä Dark Marketille Lauran kanssa, ja en ollut aivan varma missä Tampereella on Vapriikki. Etsin sitä vähän aikaa Finlaysonin suunnalta ja soitin sitten äidille joka väitti, että se sijaitsee satamassa. Noh, kävelin sitten sinne, ja ei siellä mitään Vapriikkia ollut, joten katsoin kännykkäni kartasta, ja kappas kummaa, sehän oli tietysti siellä Finlaysonin suunnalla, joten eikun takaisin sinne päin. Siinä vaiheessa piti tosin jo mennä apteekkiin hakemaan rakkolaastareita.

Dark Marketista ei löytynyt kauheasti mitään, joka ei olisi ollut ylihinnoiteltua. Ostin sieltä kuitenkin halvalla mustaa sinettivahaa ja hiuspinnin. Sieltä jatkettiin sitten Juhon kyydillä Marusekiin kun kauhea kaatosade alkoi sopivasti. Marusekiin saapuivat sitten Riku ja toinen Laura ja ahdettiin ittemme täyteen sushia ja muuta hyvää. Sitten mentiin yhteen baariin jossa en ollut ikinä käynytkään ja viihdyttiin siellä monen kierroksen ajan kunnes Laura sai idean että lähdetään Valkeakoskiin vaahtobileisiin! Elämäni ensimmäiset vaahtobileet vasta kakskymppisenä, kai sitä vähän pitäisi hävettää... Kivaa siellä kyllä oli, voitin märkä t-paita-kilpailunkin ja sain ilmaisen drinkin siitä hyvästä. Kun alettiin väsymään (kuskimme varsinkin) niin lähdettiin taas kebabbilan kautta kotia kohti. Tai no mä menin Juhon kotiin, mutta kuitenkin. Lahjasaldona tuli suoristusrauta, suoja-ainetta hiuksille kuumuutta vastaan, sekä hiusnaamioainetta värjätyille hiuksille. Kaikki Lauralta yllättäen, heheh. Oli kyllä parhaat synttärit ikinä, juuri mukavassa ja tiiviissä porukassa ja kaikilla oli toivottavasti mun lisäkseni kivaa.

Aamulla oli melkoinen krapula ja kaiken lisäksi sietämättömän kuuma, joten aamu menikin parin kylmäkallen kanssa vilvoitellen. Huomenna on sitten se varsinainen syntymäpäivä, jonka vietänkin sitten Helsingissä katsomassa Phelpsin veljeksiä (Weasleyn kaksosten näyttelijöitä). Toivottavasti saan niiltä nimmarit, toivotaan ainakin parasta! Nyt koitan pakata laukkuni valmiiksi kun lähtö on 11 aamulla. Viimeksi mennyt junalla silloin kun menin Tikkurilaan luokkani kanssa...

7/08/2011

Rage



Mä myönnän olevani vähän huono rukoilemaan - kukapa ei olisi, mutta sen harvan kerran kun mä väännän mielessäni jotain rukouksen kaltaista, on se kun isän äiti on tulossa kylään. Luoja, anna mulle voimia jaksaa sitä jälleen kerran. Anna voimia jaksaa sen kommentit mun huoneen sotkusta (ja tää huone on siivottu!) ja sen kommentit siitä kuinka mun pitäisi tulla useammin kylään ja kuinka äiti oli väärässä jättäessään isäni tämän juomisten ja mun kohtelun takia. Tunnen jo nyt verenpaineen nousevan kun ajattelenkin asiaa.

Nyt me ollaan kuitenkin sille täysin uudessa asunnossa joten ehkä tää uusi kämppä antaa sille jotakin ajateltavaa sen sijaan että se keskittyisi kiusaamaan mua. Paitsi huoneen sotkuisuudesta se taatusti huomauttaa. Ja siitä että oon teipannut muotikuvia toiseen peiliini. Ja siitä, että mun venetsialaiset naamiot on pelottavia ja rumia. Niin ja varmasti tulee taas huomautus siitä, että olen taas brunetti enkä blondi. Mä en ymmärrä mikä siinä on että mummo jaksaa aina valittaa jos mä en ole blondi niin kuin olin pienenä. Mulla rupeaa tulemaan tummaa juurikasvua jos värjään blondiksi, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää etten ole enää se kultatukkainen rääpäle mikä olin ennen!? Ja kaiken kukkuraksi äiti rupeaa esittämään olevansa samaa mieltä mummin mielipiteiden kanssa ja alkaa myös nälvimään mua. Kiitos tyhjästä, mami.

Onko kellään muulla tätä ongelmaa isoäitien kanssa? Että ne ajaa joko ahdistuksen tai raivon partaalle? Joko teidän välillä on ahdistava hiljaisuus tai sitten vain sinä olet hiljaa ja kuuntelet mummosi valituksia ja revit peliverkkarisi sitten myöhemmin kun mummo on poistunut talosta?

Laziness


Tuntuuko koskaan siltä, että on kamalasti tekemistä ja silti et vaan saa mitään aikaiseksi? Mulla on sellainen tunne ollut siitä lähtien kun palasin Skotlannista. Laukun purkaminen vielä onnistui koska halusin esitellä ostoksiani äidille samalla, mutta sen jälkeen on alkanut laiskottaa. Lakanat pitäisi vaihtaa, huone pitäisi siivota kun isoäiti tulee huomenna käymään, tavaroita pitäisi siirtää korkeammalle turvaan kun siskontyttö tulee ensi viikolla, ettei se syö tai revi kaikkea pilalle, kitaralla pitäisi opetella sointuja ulkoa ennen seuraavaa tuntia, ja kaiken lisäksi se ainoa johon mulla on edes mitään inspistä: fanfiction. Vaikka mua inspiroi yhden tai kahden tarinan tekeminen, niin mulla on keskeneräisiä kuitenkin kaksikymmentä. Siis kaksikymmentä. Missä välissä mä ehdin aloittaa ne kaikki?! Ja miksi en saa niitä ikinä loppuun asti ennen kuin aloitan uuden?! Voi piru... Tässä lista mua ikuisesti kiusaavista ficeistä.

Adara, Siriuksen tähti 2: Särjetyt unet
Tämä pirulainen on kaikesta vaikeudestaan huolimatta se kaikkein rakkain. En tiedä mikä ajoi mut tekemään jatko-osaa jo 160-lukuiselle Potter-ficille, mutta voin kertoa että se, että se ei perustu enää kirjojen tapahtumiin, vaikeuttaa kirjoittamistani pirusti.

Alexanderin Prinsessa
Tämän poistin juuri finfanfunista, että voin aloittaa sen tyhjältä pöydältä ja julkaista joskus myöhemmin. Tarina perustuu Smallville-nimiseen tv-sarjaan, ja kertoo OC-hahmosta, Sarah Kentistä joka on Clark Kentin 'sisko'. Ei siis mikään biologinen sisko, koska Sarah ei ole Kryptonilta.

Angels & Demons Within
Tämä taasen perustuu Enkelit & Demonit-kirjaan, tai ehkä pikemminkin elokuvaan... Camerlengon lisäksi paavilla on kaksi muutakin ottolasta, joista toinen on nainen, Elena. Camerlengolla on tähän 'sisareensa'  hyvin intiimi suhde, joka ei ole kirkon silmissä missään nimessä suotavaa, ja juurikin sen, ja tieteen ja uskontojen yhdistymistä kannattavan paavin vuoksi Camerlengo luo hirveän suunnitelman, jonka ansiota hän pääsisi paaviksi paavin paikalle.

Anybody seen my baby?
Vuosi on 1965, ja yhtye The Rolling Stones on tullut Suomeen Euroopan kiertueellaan. Yhtyeen solisti Mick on odottanut jo kauan tapaavansa suomalaisen sydänkäpysensä johon hän on ollut yhteyksissä vain kirjeitse, mutta kun keikan aika koittaa, huomaa kitaristi Keith, että häntä tuijottaa yleisön joukossa tutun näköinen nainen...


Keisatsu Nanami
Salapoliisi Conaniin perustuvassa tarinassa, on nuori salaisen poliisin jäsen, Nanami Igarashi, jonka ainoa tavoite elämässä on saada kiinni kuuluisa jalokivi- ja taidevaras Kaito Kid. Nanami asuu Kogoro Morin etsivätoimistoa vastapäätä, ja tutustuminen Morin tyttäreen Raniin on siis väistämätöntä. Ranin, ja tämän holhottavana oleva Conan saavat Nanamin sekaantumaan moneen mahdolliseen rikokseen, ja Nanamin Kaito Kidiin keskittynyt elämä saa viimein uusia ulottuvuuksia...

Kuolleiden aamunkoi
Tsura on vahva, kuolematon nainen, puolivampyyri, joka kuitenkin elää isänsä Draculan pelossa, kunnes muukalainen, Van Helsing saapuu Transylvaniaan tappaakseen tämän. Tsura tarjoutuu nimeään paljastamatta auttamaan Van Helsingiä päästäkseen iänikuisesta pelostaan, ja tehtävän päätyttyä, Tsura löytää tiensä Amerikkaan jossa hän tapaa Lykaanien klaanin johtajan Lucianin, joka haluaa Tsuran apua ikuisessa sodassa vampyyreja vastaan...

Que sera sera
Fruits Basket-mangaan ja animeen perustuva fic. Kikyo on hiljainen, mutta tahdonvoimainen nainen, joka on päättänyt olla antamatta sydäntään koskaan kenellekään... ennen kuin hän tapaa Shigure Sohman. Shigure on huumorintajuinen, idiootti kirjailija joka aina luistaa kirjan kustannuspäivistä täysin kiusallaan kustantajaansa kohtaan. Shigure ja Kikyo kohtaavat toisensa Shiguren perheenjäsenen, Ayamen kautta, mutta suhteen rakenne tuntuu Kikyolle mahdottomalta hänen salaisuutensa vuoksi: hän muuttuu miespuolisen ihmisen halattua häntä valkoiseksi tiikeriksi. Mutta mitä Kikyo ei tiedä, on että Shigurella on oma salaisuus: tämän tullessa naisen halaamaksi, hän muuttuu koiraksi! Sama kirous on heidän molempien yllä heidän tietämättään, ja soppa on syntynyt...

Sheryl De Thorntonsin tapaus
Sheryl De Thorntons on äpärä, joka syntyi 1800-luvun Englantiin hänen äidilleen ja tämän rakastajalle, jota hän ei koskaan saanut tuntea. Vasta äidin menehdyttyä keuhkokuumeeseen Sherylin ollessa yhdeksäntoista, nainen viimein löytää todisteita isästään äitinsä tavaroista, samalla kun hän epäilee oman henkensä olevan vaarassa. Vaikka Sheryl ei ole varma valmiudestaan tavata isänsä, hänen täytyy kääntyä hänen puoleen henkensä ollessa vaarassa, sillä hänen isänsä ei ole kukaan muu kuin Sherlock Holmes...

Vendetta
Monte-Criston kreiviin perustuva tarina, jossa kreivi Morcerfilla on poikansa Albertin lisäksi tytär Valerie, johon kreivi iskee kyntensä käyttääkseen tätä koston välineenä hänen isäänsä vastaan. Kreivi pelaa Valerien kanssa kaikkein julminta peliä, valloittamalla hänen sydämensä...

Verinen kiitospäivä
Thomas Harrisin Hannibal Lecteriin perustuva kertomus, jossa erään uhrin tytärpuoli saapuu vankilaan tapaamaan Lecteriä, kiittääkseen tätä hänen pelastamisestaan. Tämä tarina on vielä niin pahasti kesken että en keksi paljoakaan kerrottavaa.

Ylpeys ja ennakkoluulo
Potter-hahmoilla uudelleenluotu Jane Austenin tarina, jossa esiintyy myös Adara, aiemmin mainitusta 160-lukuisesta ficistäni.

Ässä hihassa
Jennifer Gordon on isänsä kaltainen oikeudentajuinen poliisi, ennen kuin lainsuojaton Jokeri ajaa hänet hulluuden partaalle... kirjaimellisesti. Rakkaus mystistä pelleä kohtaan saa Jenniferin mielenterveyden järkkymään ja moraalintajun katoamaan...


Sitten kesken on vielä monta nimetöntä ficciä, joiden fandomit ovat Taru Sormusten Herrasta, Fullmetal Alchemist, Saksikäsi Edward, Muumio-elokuvat, Narnian Tarinat ja Death Note-manga...
Voi saamattomuuden huokaus.

7/05/2011

I don't plan my career; I wait and hope the right thing will find me

Tässä kesällä silmiini on osunut jo moneen kertaan jotakin joka aiheuttaa lievää harmitusta ja ikävää rakasta harrastusta kohtaan: kesäteatteri-mainokset. En ilmoittautunut mihinkään kesänäytelmään mukaan Skotlannin matkani takia, ja optioina olisi ollut Viulunsoittaja katolla, Ukkosenjumalan poika ja Aarresaari. Jokainen näistä olisi ollut mieluinen kokemus mutta minkäs teet, kaikkeen ei ehdi. Tästä tulikin sitten mieleen, että mistä tämä kaikki lähti ja kuinka paljon kokemuksia vuosien varrella on tullut teatterin parissa.


Ruusupuska (2006-2007) oli tarina koulukiusatusta ja kiusaajista, ja kuinka syvälle arvet voivat kiusatulla ylttää vuosienkin päästä - henkiset että fyysiset. Tarinan päähenkilö, Suvi, työnnettiin yläasteella ruusupuskaan, eikä hän palannut kouluun sen jälkeen. Syynä ei ollut kiusaamisen pelko, vaan se että ruusun pitkät piikit tuhosivat Suvin silmät ja tämä menetti näkönsä pysyvästi. Hänen kiusaajansa, Kari, ei nähnyt häntä enää, kunnes he sattumalta törmäsivät toisiinsa lääkärin odotushuoneessa, ja Kari joutui kohtaamaan menneisyyden haamut ja ymmärtämään tekonsa seuraukset.
Ilmottauduin tähän näytelmään melko viimetipassa, joten roolijako oli melkolailla tehty. Sain kuitenkin Karin koulujengiläisen roolin, ja siitä huolimatta että repliikkejä ei ollut, koreografeissa oli opettelemista. Ohjaajamme oli ihana ja hyvä käsittelemään juuri ikäisiämme nuoria. Näytelmämme valittiin Ramppikuume-kilpailuun ja saimme stipendin hyvästä energiasta ja liikekielestä sekä näyttävästä teknisestä toteutuksesta 

 I approach every part I'm asked to do and 
decide to do from exactly the same angle: 
who is this person, what does he want,
how does he attempt to get it, 
and what happens to him when he doesn't get it, 
or if he does?
- Alan Rickman

Pessi ja Illusia (2007) on monien rakastama klassikkotarina, jonka juonen moni varmasti tuntee. Liityin projektiin kun Ruusupuskan näytökset olivat vielä meneillään, ja sain lumikkoa karkuun pinkovan hiiren roolin. Näytelmää oli sekä hauskaa, että uuvuttavaa tehdä, sillä mukana oli paljon pieniä lapsia jotka vaativat tietysti apua ja vahtimista silloin tällöin. Ei voinut olla vastuussa pelkästään itsestään. Ohjaajamme oli lahjakas käsittelemään pienimpiäkin starojamme, joten kunnialla me siitäkin selvisimme.


Birgitan tie (2007) oli Pyhän Birgitan tarina tuotuna näyttämölle. Tämä näytelmä tuntui olevan ensinnäinen joka oikeasti opetti jotakin. Osasyynä tosin taisi olla ammattinäyttelijöiden paikallaolo. Pyhää Birgittaa näytteli nimittäin Eija Vilpas ja Birgitan isää sekä Ruotsin kuningasta Jarmo Mäkinen. Varsinkin Jarmo Mäkisen näyttelijäntyötä oli todella inspiroivaa seurata, ja koska yksi roolini oli Ruotsin kuninkaan hovineito, olimme samaan aikaan backstagella odottamassa lavalle nousua ja juttelimme usein. Jarmo kertoi hienoja tarinoita kokemuksistaan näyttelijänä, tai ihan pelkistä lomamatkoistaan. Oli mukavaa nähdä että kaikilla näyttelijöillä ei nouse menestys tai kuuluisuus päähän, siellä hän oli kuin kuka tahansa meistä.
Tässä näytelmässä sain triplaroolin; heti ensimmäisessä kohtauksessa Birgitan äidin kuoltua, esitin tanssin enkelinä. Kuten enkelinkin ilmestys, niin myös hovineidon näyttäytyminen tapahtui vain kerran. Loput ajasta olin Birgitan toinen hyvä ystävätär, ja tämäkin rooli sisälsi tanssimista - ja vielä niin kivaa sellaista että en tiedä kaipaanko tässä näytelmässä enemmän ihania mekkoja vai juurikin tanssahtelua.


Notre Dame (2008) toteutettiin sellaisessa rakennuksessa ja tilassa, että vain meidän ohjaajamme luultavasti näki kyseisessä tilassa potentiaalia. Teimme harmaasta ja ankeasta hallista kirkon, mustalaisten valtaaman kadun sekä kellotornin. Tässä näytelmässä sain tuplaroolin; Clopinin jengiin kuuluva mustalainen, sekä Madame De Lys, vanha harppu. Vaikka tila oli ulkonäöltään ihanteellinen ja puvustajamme mahtavimmasta päästä, Notre Damen ongelmaksi koitui tilojen älytön kuumuus kesällä. Parin nestehukan jälkeen sitä oppi pitämään oikeasti aina vesipulloa mukanaan, koska kerrospukeutuminen roolivaatteissa olisi muuten käynyt kuolemaksi. Ohjaajamme oli sama kuin Ruusupuskassa, joten nuorten yhteishenki kukoisti tässäkin työssä.

Eräästä pikku vastamäestä täytyy tässä kertoa, koska haluan jakaa koko maailmalle mitä eräs mulkku teki kesken meidän esityksen... Tässä hallirakennuksessa on nimittäin vuokrattavia varastoja, ja eräs herra oli vuokrannut niistä yhden. Tämä kyseinen varasto sijaitsi yleisöstä katsottuna oikealla parin seinän takana, ja kyseiseen tilaan pääsi kahdesta eri ovesta, ja toinen näistä ovista oli käytettävissä ilman että se häiritsi näytelmää millään tavalla, mutta toinen ovi sijaitsi vasemmalla, niin että jos sieltä aikoi varastoille, piti kävellä suoraan lavan lävitse. Ja tietysti tämä mies päätti käyttää juuri jälkimmäistä. Kesken esityksen! Frollon laulaessa sooloaan, lavan läpi yleisön edestä käveli lihava rekkamiehen näköinen sanonko-tarkemmin-mikä. Ja paluumatkalla poistui vielä samaa tietä lavan läpi! Ja huusi vielä pahoja katseita saadessaan että: "Minulla on oikeus kävellä tästä!" Voitte kuvitella kuinka moni näyttelijä sekä katsoja oli murhan teon partaalla tässä vaiheessa. Onneksi oikeus voitti ja tämä mies menetti kyseisen varastopaikkansa törkeän käytöksensä vuoksi. Mutta tämä jaksaa silti nostattaa verenpainetta.

I was lousy in school. Real screwed-up. A moron. 
I was antisocial and didn't bother with the other kids. 
A really bad student. I didn't have any brains. 
I didn't know what I was doing there. That's why I became an actor.
- Anthohny Hopkins

Lumikki ja 7 snadia (2009) oli uusittu versio klassikkotarinasta Lumikki ja 7 kääpiötä. Metsän läpi kulkemisen ja sen siimeksessä sijaitsevan mökin sijaan, Lumikki löytää itsensä nykyajan New Yorkista, tavattuaan ensin Enttejä, Örkkejä ja Klonkun, ja kääpiöiden sijaan hän tapaa kaduilla elävän jengin, snadit. Fleegu, Guru, Blondi, Boxi, Gentle, Fiery ja Gangsta yllättyvät löytäessään Gangstan pahvilaatikolla nukkuvan Lumikin, ja päättävät auttaa tätä selviytymään New Yorkin katuelämässä. Samaan aikaan kuningatar saa tietää Lumikin olevan elossa, ja lähtee etsimään tätä. Näytelmä sisälsi paljon Monty Python-viitaavaa huumoria ja myös täysin omaa hulvatonta läppää. Pukujen vaihdoissa tuli joskus aivan mieletön kiire, kun itse esimerkiksi olin hoviväkeä, Entti, Gentle, Entti, ja taas Gentle, ja puvun vaihtoihin oli hyvin vähän aikaa. Näytelmää oli hauska silti rakentaa ja sitten myös esittää, mutta jotenkin tästä näytelmästä jäi puuttumaan se jokin, jota ohjaajamme oli onnistunut tuomaan aiempiin projekteihinsa (Ruusupuskaan ja Notre Dameen).


I would love to do some comedy. 
To make people laugh is the greatest gift of all.
- Peter Huggins

Heikko Esitys! (2010-2011) Oli nimestään huolimatta kaikkea muuta. Vaikka ohjaajaltamme puuttui ehkä jonkin verran energiaa meidän ohjaamiseemme, saimme sen kuitenkin toimimaan. Hauskojen kohtausten tekeminen oli niin pitkästä aikaa hauskaa, koska yleisön nauraminen on aina parhautta. Harjoitukset veivät todella mehut musta syksyllä, sillä koulussa oli todella pitkiä päiviä, eikä Tuomaksen näytteleminen kaikkine monologeineen ollut sieltä helpoimmasta päästä - ottaen huomioon että piti myös liikkua kuin mies niiden monologien aikana, ja välillä.

 I like playing strange characters. 
Some people might say it has something 
to do with a hidden part of myself, 
but I think it's a lot simpler than that: 
normal people are just not very interesting.
- Colin Firth

Liisa Ihmemaassa (2011) oli unelmieni näytelmä - täydellinen ohjaaja, joka piti meistä kaikista huolen kuin omasta perheestä, mieletön yhteishenki kaikenikäisten näyttelijöiden kesken, mahtavat puvut ja lavasteet, sekä unelmieni rooli: Hullu Hatuntekijä. Vaikka kyseisen roolin mukana tuli myös kaksi muuta, pelikorttisotilas ja kotka, niin Hatuntekijänä oli ihanaa olla. Lapsilta tuli aina pelonsekaista kunnioitusta esityksen jälkeen ja siskoni sain nauramaan oikein kunnolla hänen tullessa katsomaan esitystä.

Any actor who tells you that they have 
become the people they play, 
unless they're clearly diagnosed as a schizophrenic, 
is bullshitting you.
- Gary Oldman 

Kelmien Sketsit

Ajattelinpa julkaista tänne vanhan Finfanfunin klassikkoni, Kelmien sketsit. Tämä vitsikokoelmahan perustuu siis kolmen kaverini kanssa tapahtuneisiin kommelluksiin, joten vitsit on ihan originaaleja, heheh.



Kesäloma

Sirius ja Peter ovat Jamesin luona yötä.

James: Peter sä nukut patjalla, mä nukun sängyssä Siriuksen kanssa.
Peter: Kiitti..
Sirius: No ku sä narskutat hampaitas!
James: JA potkit! Ainakin mua..
Peter: Joojoo...

~Myöhemmin pimeässä~

James: Sirius älä ihmettele jos mä kiehnään suhun kiinni jossain vaiheessa.
Sirius (hyvin epäinnostuneella äänellä): Oi, ihanaa
James: Ylttäisköhän täältä potkasemaan Peteriä... (kuuluu pientä ähkimistä) Joo ei yltä.


2. Kesäloman lopulla

James on aikeissa muuttaa alakerran huoneestaan yläkertaan, Sirius tulee vierailulle ja saa Jamesin äidiltä käskyn herättää James.

Sirius loikkaa kuorsaavan Jamesin päälle.

James: Äläää...
Sirius: Ylös nyt läski, siivotaan entinen huonees
James: Eikääää...
Sirius: Äitis käski herättää
James: Ai.. no sitte.

~*~

James selaa naiskalenteriaan ja kääntää sen heinäkuulle.

Sirius: James, nyt on syyskuu.
James: No joo joo, mutku neiti Heinäkuu on parhaimman näkönen!

~*~

James siivoaa Siriuksen kanssa rappusten alusta ja löytää sieltä mustan karvaisen örmelön.
Sirius: Mikä tuo on?!
James: En mä tiiä
Sirius: Se on hutsu!

~*~

3. Aamiainen

Kelmit istuvat syömässä. Sirius tuijottaa mehuaan.

Sirius: Mitä on tuoremehu?
Remus: Mieti, Sirius, mieti.
Sirius: Onko kurpitsamehu tuoremehua?
James: Eikö se riipu hiukan siitä että onko se tuoretta kurpitsaa vai tiivistettä?

Remus katosi pöydän alle aamiaisensa kanssa.

Peter: Mikä on tiivistekurpitsa?


4. Oleskeluhuone

Sirius pohtii sohvalla muiden kanssa loikoillen.

Sirius: Mä taidan olla tosi luova ihminen...
James: Miten niin?
Sirius: No kun oon kirjoittanut joskus runoja, oman kirjan - hyvin lyhyen tosin, laulun sanoja ja vitsejä! Mitä en olis muka vielä tehnyt?
James: Läksyt?
Sirius: No hitto!

5. Kesälomailua ja kouluun palailua

Sirius: Luovat harrastukset kuulemma kehittää aivoja, vähänkö musta tulee fiksu kun tykkään soittaa kitaraa ja tykkään kirjoittaa kaikenlaista?
Lupin: Kun osaisit vielä käyttää niitä aivoja niin hyvä olisi.
Sirius: Hehe, niinpä.... HEEEI!

~*~

Peter on jauhanut koko viikon siitä kuinka heidän naapurissaan asuva velho oli säveltänyt Kiljuttarien uusimman laulun. Eräänä päivänä..

Peter: Arvaa mitä?
Sirius: Joo, mä tiedän, sun naapurin vaimon kaiman kusettaja sävelsi sen yhen Kiljuttarien biisin.

James ja Lupin alkavat nauraa.

Sirius: Ei ollut noin hauskaa!
James: Kuunteliksä yhtää mitä sä ite sanoit?
Sirius: En. Mitä mä sanoin?

~*~

Kelmit ovat kaikki koolla Jamesin kotona. Yöllä Sirius katoaa hetkeksi kokonaan peittonsa alle.
Sirius: Hei mikä tää on!?

~*~

Lily ja hänen kaverinsa (olkoon nyt vaikka Viola) ovat menossa Poimittaislinjaan, joka näyttää täydeltä.
Viola: James on ihan mielissään jos saa ottaa sinut syliinsä
Lily: Minä potkin hänen sukukalleudet hajalle jos joudun liian lähelle
Viola: Mitäs vikaa Jamesissa?
Lily: Siinä miehessä ei ole muuta kuin vikaa!

~*~

Sirius on Jamesilla käymässä rankan perheriitelyn jälkeen.
James: Jotai juotavaa? Olis tälläisiä tarjolla jos ei kermakalja käy

James ottaa jääkaapista limsan, soodaveden, maitoa ja taco-kastikkeen.

James: Eikun oho..

James laittaa tacokastikkeen takaisin.

~*~

6. Kreikassa

James ja Sirius ovat lomalla. He yöpyvät ensimmäisen yön jästien hotellissa. Juuri kun valot ovat sammuneet ja Sirius ja James ovat rauhoittuneet, ylemmän kerroksen hotellihuoneessa alkaa soida kovaan ääneen Beethovenin kohtalon simfonia, joka loppuu melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin.

James: ...?
Sirius: MITÄ HITTOA SE OLI!?!!


~*~

Aamulla...

James nappaa Siriuksen koirapehmolelun.
Sirius: HEI! Anna takas!
James: Enkäää..
Sirius: Mä källin sit sun apinan!

Sirius möyrii Jamesin yli sängyn reunalle ja kurottaa saadakseen yöpöydältä apina-pehmolelun. Sirius kuitenkin putoaa sängyltä ja lyö päänsä Jamesin matka-arkkuun.
James: Hienosti källitty, herra ninja


Seuraavassa vitsissä: kuvitelkaa että Iso-Britanniassakin on virpomispäivä

7. Palmusunnuntai

Jamesin hyvä ystävä ja naapuri (tyttö) on tullut käymään Jamesin kotona, Siriuksen läsnäollessa.
Tytöllä on ostoskorissaan karkkia virpojille.

Sirius: Anna karkkiaaa!!!
Tyttö: Jos virvot mulle.

Sirius nappaa pöydältä tyhjän kermakaljapullon ja alkaa huitoa.

Sirius: Virvon varvon -
Tyttö: Okei, okei, ota karkkia!

8. Mikä miesystävä?

Rohkelikolla on seuraavana päivänä uuden pitäjän etsintä-tilaisuus. Sirius ja Remus ajattelivat molemmat osallistua. Sirius makaa sohvalla ja lukee kirjaa huispauksen suurimmista mokista.

Sirius: Tekeeköhän tää hyvää lukea tällaisia juuri ennen huomista? Tässä on esimerkiksi yksi nainen, jonka luuta oli kirottu ja se alkoi pikkuhiljaa lahota ilman että pelaaja huomasi. Peli ei ole vielä loppunut, joten nainen ei voi lopettaakkaan peliä, etenkin kun on kova myrsky.
Lupin: Hiljaa! Älä pelottele.
Sirius: Oi voi, tässä on kuva kun se luuta alkaa lahoamaan...
Lupin: SIRIUS!
Sirius: Ei hätää, sen miesystävä pelasti sen.
Lupin: Noni, nyt sitten toivotaan että sinun miesystäväsi tulee ja pelastaa meidät jos meille meinaa käydä jotain.
Sirius: Mikä miesystävä?
Lupin: NIMENOMAAN!

9. Lomaillaanko taas?

Sirius: Arvaa mitä, Sarvihaara?
James: No?
Sirius: Meidän perhe lähtee Sveitsiin lomalle viikonloppuna, sillä välin mun serkku vie mut lomalle Espanjaan!
James: Ime häntääs, piski!
Sirius: Ei kun meinasin että sä tuut mukaa!
James: Perun äskeisen...


10. Sirius Jamesin luona yökylässä


James: Musta tuntuu että täällä mun huoneessa on rotta, tai hiiri... Jos on, niin en varmana nuku täällä ensi yötä!!
Sirius: Ei hätää, se on kummiski vaan Peter.
James: Ja tuonko piti lohduttaa?


11. Ravintolassa


James, Peter ja Sirius ovat syömässä. James aloittaa keskustelun:
"Se Tricia Rohkelikosta on oikea idiootti! Siis ei mitenkään ilkeä tai muuta, mutta tyhmä!!"
Sirius: "Blondi."
James: "Just se!"
Peter: "Hei, kaverit -"
James: "Näitkö kuinka se väsäsi sitä yhtä tehtävää tunnilla? Ihan päin seinää! Se ei osannut mitään!"
Peter: "Heeei.."
Sirius: "Näin! Sehän pisti kaikki ainekset ihan väärin keskenään ja unohtikin vielä jotain."
Peter: "Kaveriiiit..."
Sirius ja James: "No mitä?!"
Peter: "Se tyttö istuu teidän takana olevassa pöydässä."
*Sirius ja James eivät uskallakaan katsoa taakseen.*
Sirius hyvin hiljaa: "Voi perkeleen perkele..."
*James kurkkaa taakseen.*
James: "Hitot tässä ketään on!"
Sirius: "HÄH?!"
Peter: "HAAHAA! NARRASIN!!!"
*Sirius heittää Peteriä salaatin lehdellä ja keitetyllä kananmunalla.*
Sirius: "IDIOOTTI! SAIN MELKEIN SYDÄRIN!!"

12. Syöppö-Sirre

Sirius on taas vaihteeksi käymässä Jamesilla, ja on kaiken lisäksi nälkäinen.
Hetken päästä hän tulee keittiöstä leipä suussaan ja sanoo:
"Onkf feillä uuf jääkaappi?"
James: "On. Olis pitäny arvata että sä huomaat sen heti. Senkin syöppö."
Sirius: "Mähän huomaan aina kaiken!"
James: "No hassua ettet sit huomannu uutta laminointia keittiön lattiassa."
Sirius: "... EN oo syöppö!"


13. Uusi vuosi

Kello on juuri tullut kaksitoista yöllä. James halaa Lilyä ja toivottaa hyvää uutta vuotta. Sirius hyökkää halaamaan Jamesia takaa päin.
James: "Hei! Mä halaan Lilyä nyt!"
Sirius: "Mutku mäki haluun halin! Hali sitä myöhemmin!"
James: "En! Irti nyt, Sirius!!"
Sirius: "Eikäää..."

Lily ja Sirius kiskovat Jamesia kilpaa kunnes Lily liukastuu ja Sirius kompastuu.

~*~

On pimeää ja kelmit sekä muut kaverit katselevat ilotulitusta ulkona. Sirius huomaa kun Lily ja James suutelevat.
Sirius: "Mistä toi imukuppimainen slurp-ääni tulee?"
James: "En ollut minä!"
Sirius: "Sanoinko mä muka että se olisit sä? ÄHÄ! Kiinni jäit!"
James: "Turpa kiinni, Sirius!!"

~*~

Lily ja James suutelevat taas, Sirius heittää savupommi-raketin heidän jalkoihinsa.
James: "Mikä tää haju on? .... SIRIUS SAAKELI!!"

Sirius juoksi jo kaukana.


THE END OF MARAUDERS:

James: Asuu nykyään Lilyn kanssa kaksiossa ja Jamesilla menee hermo kun Lily tuhlaa kaikki rahansa sitä mukaa kuin niitä saa. James alkoi rullaluistelemaan (huonolla menestyksellä) ja kiroaa kun koulut alkavat.

~*~

Remus: Paljastui homoksi pitkän salailun jälkeen ja on innostunut tanssimattopelaamisesta. Kunto on kovassa nousussa!

~*~

Peter: Tuli raskaaksi ja muutti Turkuun miehensä kanssa.

~*~

Sirius: Asuu nykyään yksin. Löysi uusia ystäviä jotka ovat sattumoisin kaikki vastakkaista sukupuolta kuin Sirius itse. Lujaa menee ja Jamesiin pidetään yhteyttä yhä.

~*~

Fin.