6/25/2011

Veni, vidi, vici


Skotlanti on nyt nähty. Ja monta sataa euroa tuhlattu, kiitos New Look-vaatekaupan ja HMV-elokuvakaupan.

29. päivä toukokuuta lentoni siis lähti Pirkkalan lentokentältä ihan ajoissa ja olin aivan krapuloissani koko lennon ajan. Perkeleen Riku ja mansikkaskumppa...
Vastassa kentällä oli Carla (isäpuolen tytär), Pamela ja Robert ja me sitten ajettiin Edinburghista Ayriin. Sen päivän loikoilin aikalailla kotona kun olin aika väsynyt matkasta.

Maanantaina menin äiten kanssa Ayriin ostoksille ja tutustuun vähän paikkoihin että osaan kulkea siellä. Siinä menikin lähes koko päivä sitten. Ostin kesähatun ja meikkejä.
Tiistaina menin itsekseni kaupoille ja ostin kaikennäköistä, kuten tekoripset ja kynsilakkoja ja tulin kotiin. Kyle (viereisen talon asukki) tuli moikkaamaan ja me mentiin Carlan ja Kylen kanssa Town Houseen juomaan ensin yhdet ja sitten jatkettiin yhteen kadunkulmakapakkaan ja soitettiin John (isäpuoleni poika) mukaan kun se oli päässyt töistä. Sieltä jatkettiin sitten yhteen cocktail-baariin ja sitten kotiin jatkoille.
Keskiviikkona mä menin itsekseni taas ostoksille, tosin aika myöhään että kaikki oli menossa jo kiinni. Kun pääsin kotiin John opetti mulle miten soitetaan Rolling Stonesin "Satisfaction" kitaralla ja Johnin kaveri Don tuli hakemaan meitä katsomaan Hangover 2:sta mutta kun me päästiin elokuvateatterille, liput olikin jo loppuunmyyty. Noh, Don, John, ja muutama muu mentiin sitten Tam O'Shanteriin kuuntelemaan livemusiikkia. Sitten mentiin West of the Mooniin, Arthursiin ja Maddisoniin. Känniä pukkasi. Lievästi.
Torstaina oli krapula ja John (vanhempi) vei meidät Red Lioniin syömään. John (junior) ei saanut kauheasti syötyä krapulaltaan ja vajoski sit takas sänkyynsä kun päästiin kotiin. Illalla oli tylsää joten menin Johnin huoneeseen ja katteltiin Iron Man 2.
Perjantaina oli Pamelan 21-vuotissyntymäpäivä ka Shelley tuli hengailemaan Carlan ja mun seuraan ennen lähtöä. Kahdeksan maissa mä, Carla, Shelley, äiti ja John I lähdettiin sitten juhlapaikalle. Muutamaa WKD:ä myöhemmin Shelley kertoi mulle salaisuuksia, shhh...
Lauantaina katottiin Johnin kanssa Blood the last Vampire-live action elokuva joka oli aivan super surkea mut en mä sitä viittinyt Johnille mainita, heh.
Sunnuntaina piti mennä Donille käymään mutta Don joutui ylitöihin joten eipä tapahtunut ihmeempiä.

Maanantaina me tehtiin road trip äitin ja Johnin kanssa pitkin rannikkoa. Käytiin kahden eri linnoituksen raunioilla ja yhden vanhan luostarinkin. Hienoja oli maisemat, aijaijai!
Tiistaina ei tapahtunut oikeastaan ihmeitä.
Keskiviikkona mä menin taas Tam O'Shanteriin kuunteleen livemusiikkia ja tapasin siellä Scott Nicolin ja Christopherin. Scott on laulaja-kitaristi Ayrista joka oli tullut Open mike-iltaan viihdyttäjäksi ja oli todella mukava persoona. Christopher taas oli Kilmarnockista ja oli tullut vain katsojaksi ks tapahtumaan.
Torstaina oli krapula. Ja äiti lähti takaisin Suomeen.
Perjantaina menin Carlan, Shelleyn ja Johnin kanssa Battle of Bands-iltaan Harleysiin kuuntelemaan kun Scott Nicol lauloi ja soitti Johnny Grahamia vastaan. Johnny valitettavasti voitti vaikka oli lahjakkuudeltaan täysi nolla Scottiin verrattuna. Ostin Scottin kaksi cd:tä viidellä punnalla.
Lauantaina oli taas krapula, ja illalla hankkimaan uutta Kylen ja Johnin kanssa ensin kirkkorakennuksen sisälle rakennettuun baariin ja sitten Harleysiin.
Sunnuntaina taas krapula.

Maanantaina ja tiistaina yritin välttää rahan tuhlaamista joten pysyttelin kotona ja kävin vain kävelyillä kameran kanssa. Keskiviikkona mentiin Glasgowhun Johnin kanssa ja tuhlasin yli 100 puntaa elokuviin HMV:llä ja vielä vähän lisää rahaa Forbidden Planetissa Star Wars valosapeli-syömäpuikkoihin, illalla palasin takaisin Ayriin ja menin taas Tam O'Shanteriin mutta siellä ei ollut ketään esiintymässä sinä iltana.
Torstaina John I:n piti lähteä Suomeen mutta John II:n auto hajos kesken matkan ja lento siis lähti ilman yhtä kyytiläistä. Koomailin YouTube-videoiden kanssa monta päivää ja koetin vältellä herra Känkkäränkkää minkä pystyin kunnes sunnuntaina John pääsi sitten oikeasti lähtemään.

Maanantaina mentiin Johnin kanssa baariin ja en oikeastaan muista tapahtuiko silloin mitään ihmeempiä, paitsi että tapasin mukavan tyypin Hong Kongista.  
Tiistaina pidettiin pienet kotibileet Kylen, Carlan, Shelleyn ja Johnnyn kanssa. Voi sitä viskin määrää...
Keskiviikkona kävin taas Tam O'Shanterissa eikä taaskaan ollut esiintyjiä. Pöh.
Torstaina olikin sitten lähdön paikka. Neljältä aamulla. Kuunneltiin autossa Scottin levyjä ja pääsin lentokentälle juuri ajoissa että ei tullut kauhea kiire, mutta ei ollut sitten kauheasti odotteluakaan. Äiti ja John olikin sitten Pirkkalassa vastassa ja pääsin kotiin nukkumaan valvotun yön univajeet pois.

Ja täällä sitä taas ollaan, juhannus jo melkein ohi enkä ole juonut tippaakaan mitään, johtuen kai siitä että join enemmän kuin koko elämäni aikana tuona aikana kun olin Skotlannissa. Huhhoijaa.
Ja blogi jälleen jatkuu! Katsotaan mitä taas keksin kun oon ollut niin pitkään poissa bloggerista, hehe :)