1/06/2018

DIY Kirjantuet

Kyllä, joka joulukuun päivänä päivittäminen oli todella mönkään mennyt yritys. Homma kaatui siinä vaiheessa kun päädyin kaverin kanssa Tampereen yöhön enkä ehtinyt katsoa jouluelokuvaa sinä päivänä. Oh well, mä yritin, ja nyt olen sentään muutamaa jouluelokuvaa viisaampi!

Todistaakseni etten ole ihan vaan maannut sohvalla koko tätä aikaani, näytän mitä olen saanut taas askarrellessa aikaiseksi:


Tadaa! Kirjantuet! 

Käytin näihin kahta vanhaa halloween-kalloa ja spraymaalasin ne ja koristelin askartelukivillä. Aioin pistää vielä kallojen ympärille kullanvärisiä koruja mutta ne ei ollut samaa väriä kallojen kanssa joten muutin mieleni ja keksin niille koruille jotakin muuta. Siitä lisää myöhemmin....

12/12/2017

Juttua yksinäisyydestä

Okei, eilen en tullut katsoneeksi jouluelokuvaa koska olin koko päivän liikenteessä - ensin jouluostoksilla ja sitten pubivisassa ja karaokessa illalla. Pääsin vasta muutama minuutti sitten kotiin, koska jäin kaverille yöksi ja suuntasin sitten vielä ulos syömään ja kirjastoon. Onnistuin olemaan siis yli 24 tuntia putkeen poissa kotoa! Melko saavutus kun on homehtunut kotona jo monta viikkoa kun ei töiden jälkeen jaksa lähteä mihinkään...

Mutta, nyt tähän otsikossa mainittuun asiaan. Ollessani eilen matkalla Tampereelle, bussissa istui parin penkkirivin päässä pariskunta tonttulakeissa ja he olivat niin onnellisen näköinen pari (luultavasti juuri uuden suhteen alkuhuumassa jolloin kaikki on vaaleanpunaista ja hattaraa). Mies piti naista kainalossa ja välillä pusutteli tätä otsalle ja he tuntuivat olevan ihan kaksin omassa pilvilinnassaan, vaikka bussi oli täpöten täynnä. Ja täytyy todeta että minun kävi heitä hieman kateeksi.

Tänään ollessani bussissa matkalla kirjastoon, bussi oli jälleen täynnä ja lopulta kävi niin että viereeni istui joku ventovieras mies. Minä kuuntelin musiikkia puhelimellani ja hän vain istui, selailematta puhelintaan tai tekemättä oikeastaan yhtään mitään koko matkan aikana. Katselin ympärilleni ja näin että suurin osa bussissa yksin olevista selailivat puhelimiaan eivätkä kiinnittäneet mitenkään huomiota vieressään istuvaan ventovieraaseen.
Miten voi olla, että niinkin pienessä tilassa johon on ahdettu niin monta ihmistä, tunsin oloni siellä yksinäisemmäksi kuin pitkään aikaan? Vieressäni istuva henkilökään ei tehnyt yhtään mitään, joten olisinko minä nyt niin kauheasti häirinnyt häntä jos olisin aloittanut tämän kanssa keskustelun? Missä vaiheessa siitä tuli normi, että ihmiseen, jonka kylki on melkein sinun kyljessä kiinni, ei tarvitse tai edes kuulu ottaa mitään kontaktia? Mistä lähtien, jos alat juttelemaan ventovieraalle, sinusta ajatellaan heti että sinulla on jotakin taka-ajatuksia tai että olet ehkä vähän päästäsi vialla?

Juurikin siitä syystä, että ventovieras tyyppi vieressäni olisi epäillyt minulla olevan jotain taka-ajatuksia, en sitten ryhtynyt minkäänlaiseen keskusteluun tämän kanssa. Näin jälkikäteen sitä miettii, että mitä mä olisin siinä hävinnyt, jos olisin edes yrittänyt? Pahimmassa tapauksessa me kaksi oltaisiin voitu olla vuoden päästä ne tonttulakkiset, pilvilinnassaan leijuva pariskunta bussissa. Tai sitten tyypistä olisi voinut paljastua samanlainen hyypiö kuin edellisestä miehestä jonka kanssa ystävystyin bussissa - kyseinen henkilö lähetteli minulle aina kännissä kuvia itsestään alaosattomissa. Mutta ikinä ei voi tietää mitä ohittaa jos ei kiinnitä huomiota ihmisiin ympärillään, vaan keskittyy niihin ihmisiin siellä puhelimen ihmeellisessä maailmassa. Pitäisikö ihmisten alkaa ottaa vähän enemmän kontaktia toisiinsa, vai enkö mä vain ole vielä sopeutunut tähän Suomen tuppisuumeininkiin, vietettyäni kolme vuotta maassa jossa saattoi lyöttäytyä ventovieraiden seuraan baarissa ja pilkkuun mennessä on luonut uusia ystävyyssuhteita?

12/10/2017

Joulukalenteri #10


Tällä kertaa vähän tanskalaista jouluelokuvaa. Joulusoppa on joulukomedia jonka huumori on välillä aivan pissa-kakka-vitsien tasolla, mutta se tekee senkin silti jonkun sortin tyylillä(?). Elokuva kertoo Anders-nimisestä autokauppiaasta, jonka uusi pomo palkkaa tämän vakoilemaan kilpailevan pienyrityksen sisäpiiriä. Kyseisellä tehtävällään Anders alkaa kuitenkin vakoilemansa firman pikkujouluissa kyseenalaistaa pomonsa motiiveja ja sitä että ehkä hän työskenteleekin väärälle pomolle. Huumori ei tässä elokuvassa uponnut muhun ollenkaan, joten tämä taitaa olla tähän astisista jouluelokuvista se surkein jonka olen nähnyt. Sori Tanska. Yksi tähti viidestä.

Unohtunut joulukalenteri #9


Katsoin kyllä eilen jouluelokuvan, mutta unohdin täydellisesti kertoa siitä! Tässä oli jälleen kerran kuninkaallinen joka rakastuu tavalliseen tallaajaan, mutta Jouluprinssiin verrattuna tämä oli todella... "meh".
Once upon a holiday kertoi siis jonkun pienen valtion prinsessasta jonka elämä oli yhtä suorittamista ja kansansa miellyttämistä, koska hänen vanhempansa olivat kuolleet ja hän oli ainoa kuninkaallinen jäljellä. Eräänä jouluna ks prinsessa palaa pitkästä aikaa New Yorkiin jossa hän vietti lapsena elämänsä joulun, ja niin hän karkaa henkivartijoidensa ja tätinsä suojelusta ja lähtee muistelemaan menneitä New Yorkin kaduille. Siellä hänen käsilaukkunsa varastetaan ja pelastajaksi saapuu naisista itsensä eroon vannoutunut rakennusmies, Daniel. Ja loput voikin jo arvata...
Annan tälle yksi ja puoli tähteä. Käsikirjoitus oli tönkkö, näyttelijöiden suoritukset melko vähäisellä panostuksella tehdyt, eikä tarina vain jaksanut kantaa itseään loppuun asti. Kuten sanoin, meh.

12/08/2017

Joulukalenteri #8

Lisää kummituksia? 

Angels in the Snow on jouluelokuva toisistaan etääntyneestä perheestä joka lähtee mökille viettämään joulua. He ovat hädintuskin päässeet aloittamaan, kun ovelle saapuu autonsa kolaroinut Tuckerien perhe, joka tarvitsee suojaa lumimyrskyltä. Kaikki ei kuitenkaan ole normaalia - äiti puhuu itsestään menneessä aikamuodossa, perheen poika ei pysty tekemään lupausta perheen tyttärelle siitä että he tapaisivat 7 vuoden kuluttua ja perheen tekemät lumienkelit katoavat pihamaalta. Tuckerit eivät olekaan miltä he ensin vaikuttivat, vaan enkeleitä, jotka lähetettiin pelastamaan hajoamaisillaan oleva perhe.


Ihan mielenkiintoinen kertomus, mutta jos pitää jouluisia kummitustarinoita valita niin Spirit of Christmas oli paljon parempi. 2 ja puoli tähteä tälle.