9/12/2017

Tappavaa arkea





Hei vaan hei, ajattelin ilmoittaa että olen yhä hengissä. Mutta jessus kun voi väsyttää.

Aloitin siis tosiaan kuukausi sitten työt ja täytyy sanoa että on se aika rankkaa ollut, lähinnä fyysisesti. Kaikki se tavaroiden purku ja hyllyttäminen on huomattavan väsyttävää puuhaa jos sitä tekee 7-9 tuntia putkeen. Onneksi ei jatkossa tule olemaan ihan näin rankkaa, mutta kun meidän kauppa on ollut alimiehityksellä niin on täytynyt vetää vähän pidempää päivää. Nyt on kaksi uutta työntekijää tulossa joten parin viikon päästä olevat työvuorot näyttää jo helpottuvan näihin menneisiin verrattuna.

Täytyy sanoa etten olisi koskaan osannut kuvitella itseäni kaupan kassalle töihin, mutta kyseisellä duunilla tuntuu olevan vähän mustamaalattu maine, nyt kun sitä työtä on oikeasti tehnyt. Työntekijäalennukset on hyvä, kaikki lisäedut on melko hyödyllisiä, työterveydenhuolto ja jopa fysioterapeutti löytyy auttamaan mua pitkään vaivanneen polviongelman kanssa... Eli kaiken kaikkiaan ei tämä huono diili ole. Etenkin kun lisätään se että en tarvitse bussia tai mitään töihin päästäkseni.

Niin, eli onhan tämä hyvä työ, mutta kyllä tosiaan rupeaa lihaksille käymään rankaksi pikkuhiljaa. Joogakaan ei tunnu enää auttavan asiaa, joten pitää kenties harkita hierojalle menoa kun palkka kolahtaa tilille? Pari päivää ennen ensimmäistä palkkapäivää ja pelottaa jo valmiiksi kuinka lähtee lapasesta kun syysalennuksetkin alkaa.


8/07/2017

Paluumuuttajan päiväkirja - Kuukautta myöhemmin


Paluusta Suomeen on nyt kuukausi, ja tuntuu jotenkin siltä kuin olisin täällä vain lomalla. Tunne on kyllä varmasti ohimenevä, sillä sain töitä tästä kämpän viereisestä kaupasta! Työmatkani ei ole varmaan edes 50 metriä... Uskomaton säkä mulla aina, mistä tää kaikki hyvä onni oikein tursuaa?
Työt ei kuitenkaan ala ennen kuin paikan pomo palaa kesälomilta mua kouluttamaan, mutta on mulla palkallisia koulutuspäiviä ennen töiden alkuakin kassan käytöstä ja hyllyttämisestäkin...

Ystäviä on tullut nähtyä jo melkein kaikkia vähintään kerran paluun jälkeen, joko syntymäpäivilläni (oon jo 26-vuotias!), leffailtaa viettämällä (Pride ja Snowpiercer on muuten hyviä leffoja), grillipippaloissa tai ihan perinteisesti kaljalla (opin vihdoin juomaan Karhua!).
Oon tässä jo tutustunutkin uusiinkin ihmisiin esim. Valkeakoskin musareilla, joissa kävin kääntymässä kaverin grillipippaloiden jälkeen. Olen myös ollut apuna lipunmyynnissä viereisessä kesäteatterissa jossa on käynyt yleisössä paljon tuttuja, joten on tässä jo paljon tullut kuulumisia vaihdeltua ihmisten kanssa hyvinkin lyhyessä ajassa!

Tampere on ollut mun ykköskohteeni aina kun on ollut rahaa tehdä jotain  - työt kun ei ole vielä alkanut niin rahaa on se pieni palkka mitä Skotlannista vielä tuli heinäkuun lopussa. Pieniä muutoksia on tapahtunut näiden vuosien aikana, kuten koskikeskuksen taakse tullut uusi istuskelualue, Kehräsaaren askartelukeskeinen kauppojen rykelmä, uusia puoteja ja ravintoloita, ja jotkut vanhat tutut ovat vaihtaneet paikkaa (kuten Aussie Bar). Kauheasti työmaatoimintaakin on meneillään, kun Tampereelle tulee se uusi ratikka, sekä iso kauppakeskus - jos olisin muuttanut takaisin kun nämä työt olisi jo valmiit niin olisin varmaan aivan hukassa.
Remonteista tulikin mieleeni että suosikkikauppani, Viiden tähden elokuvadivari, on laajentanut liikettään melkein viisi kertaa sen kokoiseksi mitä se ennen oli. Sain hukattua aikaani sinne puolitoista tuntia viime viikolla, kun olin vienyt sinne vaihdossa 74 euron edestä elokuvia. Lähdin sieltä ihan mukavan pinon kanssa kotiin...

Suomalainen ruoka on edelleen maistunut. Oon syönyt niin paljon nakkeja että kaiken logiikan mukaan sitä pitäisi tursuta jo korvista! Sama makkaran ja raejuuston kanssa... Oon nautiskellut myöskin Suomen mansikoita, karpalo-lonkeroa, fazerin suklaata, roiskeläppiä, korvapuusteja ja yksi päivä ihan keskenäni kokonaisen Ståhlbergin mustikkapiirakan (ensimmäiset metsämustikat kolmeen vuoteen, ai että oli HYVÄÄ!). Ainoa mitä tähän mennessä Skotlannin ruokatarjonnasta olen kaivannut, on Tescosta saatavat kanagoujonit, mutta mitään muuta kumma kyllä ei?

Parasta tässä paluumuutossa on kyllä ollut se, että pääsee näkemään taas kavereita. Kun tässä eräänä iltana pelattiin seurapelejä ja otettiin juotavaa ja grillattiin ruokaa niin tuntui että mikään ei ole muuttunut. Ystävyyssuhteet on ennallaan ja voidaan taas porukalla kirota märkää Suomen kesää ja nauttia kesäperunoista voin kanssa ja heittää läppää. On se hyvä huomata että jotkin asiat ei muutu kolmessakaan vuodessa mihinkään. Kaverit ovat ehkä kehittyneet tavalla tai toisella, mutta ovat silti selvästi ne samat ihmiset joihin vuosia sitten kiinnyin (ja jotka eivät pääse musta millään eroon...)

Hirveintä on kyllä se että se p*skin kalja halvimmassakin baarissa Tampereella maksaa n. 4£ kun pelkästään kahdella punnalla sait Skotlannissa vodka-colan tai kahdella ja puolella punnalla oikeasti hyvää kaljaa.

Hävytöntä.



7/11/2017

Paluumuuttajan päiväkirja - Day 6



Nyt on kuusi kokonaista päivää vietetty Suomessa ja ajatteli näin 26. syntymäpäivänäni pistää lyhyesti ja ytimekkäästi plussat ja miinukset näiltä päiviltä:

- Siitepöly
ATSIUH x 1000 sen jälkeen kun saavuin tänne. En tykkää. *niisk*

+ Lämmintä!
Hyvästi Skotlannin hyytävä merituuli joka vihloo luihin ja ytimiin asti, sekä ärsyttävät tihkusateet jotka eivät ikinä lopu. Täällä ollaan 20 asteen lämmössä, satoi tai paistoi, ja silloin kun sataa niin sataa ihan tosissaan eikä mitään surkeata tihkua joka luulee olevansa sadetta. Kävin jo järvessäkin heittämässä hyvästit kahden vuoden talviturkeille.

- Tylsää (toistaiseksi)
Olihan tämä tiedossa että äiten nurkissa asuessa on yksityisyys vähässä ja tekemisestä pulaa kun ei ole vielä töitä, eikä voi asentaa konettaan mihinkään nurkkaan että voisi aloittaa tyypilliset 5 tunnin netflix-maratonit ja säälittävät kissa-videoiden metsästykset.

+ Tekemistä on kuitenkin tarjolla
Tässä kodin vieressä on kaverin ohjaama/pääosaesittämä kesänäytelmä menossa joten mä jo heittäydyin sinne vapaaehtoiseksi lipunmyyntiin ja yleiseksi apulaiseksi. Ensi-illassa törmäsin jo yhteen ohjaajaan joka haluaa mut mukaan seuraavaan näytelmäprojektiinsakin, yay!

- Työnhaun ikuinen tuska
Olit sitten Skotlannissa tai Suomessa, niin työnhaku on aina yhtä ahterista. Täällä kenties inasen enemmän ahterista kuin Skotlannissa siinä mielessä, että lähes jokaiseen liikeketjuun haetaan sähköisesti, kun Skotlannissa sitä selvisi CV:den toimittamisella. Hain toissapäivänä kahteen (2!!) työhön sähköisesti lomakkeita täyttämällä, ja siihen meni yli TUNTI. Ja kun meikä pyöräili työkkäriin kysymään jahka tämä köyhä työtön saisi lainata heidän printteriään CV:den tulostamiseen, niin TE-toimisto oli jo kiinni (vaikka netissä luki että ovat auki).

+ Työnhaku tuottaa kuitenkin hedelmää
Sain jo yhden työhaastattelukutsun (sietääkin saada kun jaksoin täytellä kiltisti 6-sivuisen lomakkeen) ja jahka pääsen tästä vauhtiin niin kutsuja saattaa tulla lisääkin. Skotlannissa jos teit sähköisen hakemuksen niin saattoi kestää kuukausi ennen kuin kuulit mitään - tämän firman kanssa meni 3 päivää.

+/- Kaupat
ELÄKÖÖN ruisleipä, raejuusto, pätkis, tupla-patukka, Fazer, mustikkakeitto, lakritsijäätelö, oltermanni-juusto, maksalaatikko, muumilimsa ja ihanat JAUHOMAKKARAT. Mutta perkele että onnistuin näyttämään idiootilta kun menin kaupan tiskille ja sanottiin että oli jäänyt vihannekset punnitsematta, d'oh!! Ja kerron mikä muu jää punnitsematta, nimittäin mun oma paino. Rupeaa jo maha pömpöttää.

+ Kaverit
Heti seuraavana päivänä paluustani meikä selvitti koska eräs parhaista kavereista mahtaa päästä töistä, lainasi siskolta autoa ja pärryytti Valkeakoskiin yllättämään täysin epätietoisen kaverini siitä että olin sniikisti palannut Suomeen kenenkään huomaamatta. Kaverin ilme oli kyllä kaiken vaivan väärti! Potkin edelleen itseäni siitä etten tajunnut videokuvata tämän reaktiota.

+/- Liikenne
Jes, mä saan ajaa taas autoa! UK:n typerät vakuutussäännöt esti mua satunnaisesti lainaamasta kenenkään autoa, mutta nyt meikä sai pärrätä siskon autolla - myönnän, ensimmäiset kymmenen metriä pihasta lähdettyäni ajoin vasemmalla. Ups.

- Oon köyhä kuin kirkonrotta
Viimeiset punnat meni Skotlannissa siihen kun postitin viimeiset tavarani Suomeen, ja tililtä lähti viimeiset pennoset kun piti lentokentällä syödä jotakin ennen lähtöä. Vaikka olen tehnyt muuttoilmoituksen maistraattiin ja ilmoittanut kelalle että olen takaisin, menee siinä silti vielä tovi ennen kuin saan mitään tukia mistään - jos niille edes tulee tarvetta, sikälimikäli löydän töitä ennen sitä.


Eipä tässä muuta tule juuri tähän hätään mieleen. Menenpä tästä syömään pannulla kärväytettyä jauhomakkaraa.

6/26/2017

Viimeinen työpäivä ja Farewell party


No niin, onpa ollut tapahtumantäyteinen viikonloppu vaihteeksi. Perjantaina olin (hyvin luultavasti) viimeisessä työvuorossani Ayr Racecoursella. Seuraavaan pariin viikkoon ei ole tapahtumia tiedossa ja en tiedä onko tässä nyt järkeä pysyä ks. paikan kirjoilla ihan viimeisiin päiviin saakka. Eilen olisi ollut vielä töitä tarjolla, mutta jouduin sanomaan kyseiselle vuorolle "ei", nimittäin siksi koska kaverini Laura oli järjestänyt mulle jäähyväispippalot! Enpä osaa heti ulkomuistista sanoa koska olen viimeksi altistunut niin järkyttävälle määrälle alkoholia... Tänään ehkä hieman heikotti.
En tosin ollut niin heikkona kuin juhlien emäntä - Laura katosi kesken pippaloiden ja löysin tämän kooman tasoisesta unesta omasta sängystään. Ilmeisesti beer pong ja muut juomapelit eivät ole Lauran kokoiselle ihmiselle parasta ajanvietettä.
Ja niin kävi loppujen lopuksi että minä, joka arvostan nykyään nukkumista hyvinkin paljon, olin "the last man standing". En edes muista aikaa sänkyyn menemisen ja nukahtamisen välillä, nukahdin saman tien.


Oli mukavaa viettää pitkästä aikaa iltaa melkein koko porukalla - tällaista karonkkaa järjestäessä on aina joku jolle päivä ei sovi, mutta kyllä tällä kokoonpanolla saatiin hyvin juhlat kasaan. Yritän kuitenkin tässä lähiaikoina nähdä niitäkin ihmisiä jotka eivät päässeet paikalle. 


Ennen juhlia kävin ensin entisen luokkatoverini kanssa kahvilla, koska tämä ei töiden takia päässyt kemuihin mutta halusi kuitenkin nähdä. Myin myös kyseiselle kaverille muutaman kirjan joista halusin päästä eroon ennen lähtöä - ainoa mikä kirjojen lisäksi tuottaa vielä päänvaivaa on tietokonepöytäni. Kaikki muu on jo myyty pois, televisio mukaan lukien. 

Kävin eilen myös heittämässä hyvästit lempicocktailbaarilleni illallisen merkeissä ja esittelin ks. paikan yhdelle kaverilleni joka ei ollut koskaan ennen käynyt. Sieltä oli helppo hypätä ruokailun jälkeen bussiin ja saapua juhlakämpälle. Juhlien juomapuoli kävi valitettavasti niin "kalliiksi" (Suomen hintoihin nähden ei kyllä mitään) että eräs suunnitelmani huomiselle taitaa jäädä nyt tekemättä. Olin nimittäin aikeissa lähteä kaverin kanssa telttailemaan Arranin saarelle, mutta nyt kun katson ikkunasta tuota myrskyisää säätä niin en usko että jään mistään turhan hauskasta paitsi. Ja suoraan sanottuna olen vieläkin vähän aivot jumissa eiliseltä joten ehkä tää alkoholin käyttö voi mennä taas hetkeksi tauolle (koko telttaretken pointti olikin mennä kaljoittelemaan). 

Mitäpäs muuta nyt on suunnitteilla? Noh keskiviikkona tulee kauan odotettu Pretty Little Liarsin päätösjakso jonka minä ja yksi eiliset pippalot missannut kaveri aiotaan katsoa yhdessä mun netflixillä. Torstaina menen korjaamaan vähän uusinta tatuointiani (josta taisin kokonaan unohtaa mainita helmikuussa kun sen hankin) ja perjantaina menen Glasgown yöelämään juhlat missanneen kaverin kanssa. On se kumma kun kerroin olevani lähdössä takaisin Suomeen niin kaikki haluaa yhtäkkiä taas hengailla! Ja viimeiset kuukaudet ennen tätä on ollut ihan hiljaista sosiaalisten tapahtumien kanssa... Tyypillistä. Muistelisin että tätä samaa tapahtui Suomessa ennen muuttoani Skotlantiin. 
Kai se on sitä että jos kaveri on lähellä ja aina valmis hengailemaan niin sitä ajattelee että "no ehtiihän sitä nähdä toistekin, jospa pidän tänään hiljaisen koti-illan sen sijaan" ja sitten kun onkin yhtäkkiä deadline, jonka jälkeen ei enää kaveria näekään niin tulee sellainen paniikki että pitää vielä nähdä mahdollisimman useasti ennen kuin tämä on sitten poissa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


6/18/2017

DIY Medaljonki jalokivistä


Mä olen aina ollut viehättynyt erilaisista jalokivistä. Kuukivi ja tiikerinsilmä on varsinkin suosikkejani. Kun opettelin ensikertaa käyttämään ICE-resiiniä askartelussa kokeilin tehdä tällaisen ostamaani tyhjään medaljonkiin. Kivet sain kaverilta mutta yksi liila puuttui joten ajattelin että laitan yhden tiikerinsilmä-kiven sinne sekaan. Vaikka ulkonäöllisesti se ei ehkä sovi sinne, niin minusta se on kiva yksityiskohta.